Kuvan lähde

Miniesseen tuottaminen

Essee tuotetaan Abitti-ympäristössä, ja kirjoitusaikaa on kaksi tuntia. Ennen esseen kirjoittamista laadi kotona tai oppitunnilla - opettajan ohjeista riippuen - suunnitelma, jotta saat esseen tuotetuksi annetussa ajassa. Oppitunnille saa tuoda myös omaa raakatekstiä - kunhan se on kirjoitettu käsin.

Vaihtoehto A

Tuota noin 3oo0-4000 merkkiä pitkä  ongelmanratkaisujärjestyksellä rakennettu otsikkoessee jostakin sinua koskettavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta. Huomaa, että välilyöntiä ei lasketa merkiksi.

Etene seuraavaa mallia mukaillen:

1. Esittele aloituskappaleessa ongelma. Kiinnostavassa aloituksessa ongelmaa voidaan lähestyä esimerkiksi arjesta kohoavien esimerkkien tai pienen tapauskertomuksen muodossa. Päätä kuvauksesi esseesi näkökulman kokoavaan kysymykseen tai väitteeseen, jonka perusteella lukija saa tietää esseesi päänäkökulman.

Esimerkkejä toimivista aloituksista:

Alakoulun kuudetta luokkaa käyvä pikkusiskoni kertoi aamupalapöydässä, että hän haluaa ripsipidennykset. Pidennysten hinta olisi noin 120 euroa, ja pidennykset tulisi uusia vähintään kolmen viikon välein, jotta silmät säilyisivät  säihkyvinä. Aiemmin syksyllä varsamaisen kapoinen siskoni ilmoitti myös alkaneensa laihduttaa. Ihmettelin, mitä kiloja siskoni muka laihdutteli, mutta hän kieltäytyi suurieleisesti syömästä riisiä, perunaa ja pastaa ja valitti äitini ennen niin herkullisen makaronilaatikon sisältävän liikaa hiilihydraatteja ja vääränlaisia rasvoja. Mietin, mitä siskolleni oli oikein tapahtunut. Minne oli kadonnut huoleton lapsi, joka veti vaatekaapista aamulla sen päällimmäisen vaatteen liikoja miettimättä? Miksi nuorten ihmisten maailma on niin ulkonäkökeskeinen, että jo alakouluikäinen joutuu mukaan ihmeelliseen peilipyöritykseen?

Pling. Taas se kuului. En katso. En katso, vaikka koko keskittymiskykyni pitää valjastaa siihen, etten katso. Minä joogaan. Pling. Minä joogaan. Pling pling pling. Olen ihanan rentoutunut ja syvän rauhan vallassa, kunnes en enää ole, säntään pystyyn ja tavoitan käteeni pöydällä vaanineen kännykän. Se todellakin vaani minua. Sen houkutusäänet ja villinä vilkkuva ruutu kertovat, että on aika astua yhteyteen ulkomaailman kanssa, ja jooga on oikeastaan aika yhdentekevä harrastus. Miksi olen niin riippuvainen kännykästä ja onko minulla mitään mahdollisuutta päästä riippuvuudestani eroon?   

2. Esittele 1-2 kappaleen verran ongelman syitä.

3. Esittele 1-2 kappaleen verran ongelman seurauksia.

4. Päätä esseesi tarjoamalla ongelmaan ratkaisuvaihtoehtoja.

Otsikoi tekstisi itse lukijaa kiinnostavalla tavalla ja katso, että otsikko vastaa tekstisi sisältöä.

Vaihtoehto B

Tuota näkökulmajärjestystä hyödyntäen 3ooo-400o merkkiä pitkä teksti, jossa pohdit, millaiset asiat tekevät sinut onnelliseksi. Huomaa, että välilyöntiä ei lasketa merkiksi. Katso esimerkki, jossa onniaiheinen essee on suunniteltu miellekartan avulla täältä. Voit käsitellä yhtä onnen elementtiä aina yhden kappaleen verran. Noudata tekstissä seuraavanlaista rakennetta:

1. Aloita pienellä esimerkkikuvauksella, jossa kerrot tilanteesta, joka on tehnyt sinut onnelliseksi. Päätä kuvauksesi esseesi näkökulman kokoavaan kysymykseen (esim. Mistä kaikesta oma onneni sitten koostuu?) tai väitteeseen, jonka perusteella lukija saa tietää esseesi päänäkökulman.

2. Ensimmäinen käsittelykappale: onnenaihe 1

3. Toinen käsittelykappale: onnenaihe 2

4. Kolmas käsittelykappale: onnenaihe 3

5. Lopeta tekstisi esimerkiksi viittaamalla tulevaisuuteen. Miten odotat onnellisuutesi kehittyvän jatkossa?

 Otsikoi tekstisi itse lukijaa kiinnostavalla tavalla ja katso, että otsikko vastaa tekstisi sisältöä.

Esimerkkiessee

Kirkkaat hiljaisuuden hetket

Kaadan kuppiini lisää kahvia ja haistelen sen tummia aromeita. Kääriydyn torkkupeittoon ja avaan päivän lehden. Ei ole kiire mihinkään. Kukaan ei tarvitse minua enkä minä tarvitse ketään. On vain minä ja aamuvalolla täyttyvä huone, hiljaisuus, punaiseksi lehahtaneet vaahterat ikkunan takana. Olen epävarmasti oppinut myöntämään, että usein hyvä olo tiivistyy näihin aamuisiin hetkiin, kun olen yksin. Minulle onni syntyy nimenomaan yksinolosta.

Kun olen itsekseni omassa pienessä yksiössäni, vältyn puheen pälinältä, liikenteen pauhulta, digilaitteiden piipitykseltä ja kaikelta siltä, mitä turhankin ystävälliseen sävyyn kutsutaan elämisen ääniksi. Olen yliherkkä äänille. Kiihtyvä melu luokkahuoneessa saa kaikki ajatukseni puuroutumaan, ja usein käytän vastamelukuulokkeita, kun minun pitää keskittyä. Tiedän, että onni piilee hiljaisuudessa enkä välitä luokkatovereideni ihmettelevistä katseista. Kaltaisiani on muitakin, mutta me hiljaisuuden rakastajat harvemmin pidämme melua itsestämme. Yritämme sopeutua työpaikkojen avokonttorikulttuuriin ja niihin hirvittäviin kouluihin, joissa luokkahuoneista on luovuttu ja tilalle on tullut innovatiivinen sekametelisoppa, jossa kaikki tekevät kaikkea eikä kukaan voi metelin takia keskittyä mihinkään.

Ei minuun yksinäisyydessä toki vetoa vain hiljaisuus, vaikka se olennainen tekijä onkin. Olen introvertti ja yksinkertaisesti väsyn sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, vaikka sitä tiettyyn pisteeseen asti kaipaankin. Toki tarvitsen ystäviäni, joiden kanssa jakaa ajatuksia Platonin ideaopista tai naapuriluokan pojan mielenkiintoisesta housuvalinnasta. Ystäväni kuitenkin tuntevat minut eivätkä enää loukkaannu, jos sanon, etten jaksakaan tulla illanistujaisiin pelaamaan pullonpyöritystä. En ole itsekäs tuuliviiri, joka ei piittaa muiden tunteista. Hengähdystauot ovat vain hyvinvoinnilleni välttämättömiä. Oikeasti läheiset ihmiset ovat ymmärtäneet tämän, ja he aistivat väsymykseni. Pintapuolisempia tuttavuuksia sen sijaan olen menettänyt piirteeni takia, sillä he kyllästyvät siihen, että kännykkäni oli taas äänettömällä.

Onneni olennainen osa ovat myös rakkaat harrastukseni lukeminen ja uiminen, jotka nekin kytkeytyvät yksinoloon. Lukeminen on minulle silkkaa eskapismia, ja ahmin kaiken tielleni tulevan: viihdyn niin dekkareiden ruumishuoneilla kuin klassikoiden keskittymistä vaativassa todellisuudessa, joka tihkuu puhdasta kirkkaan kielellisen ilmaisun iloa. Luen saman sivun usein kahdesti, kolmestikin, jos löydän erityisen hienon kohdan. Tämän takia äänikirjat eivät ole minua varten, enkä ymmärrä, miksi lukeminen pitäisi voida yhdistää johonkin toiseen toimintoon. Miksi siivota ja kuunnella kirjaa? Mieluummin jätän siivoamatta.

Vesielementin ilon löysin jo lapsena, kun äitini kertoman mukaan vaadin ja vaadin päästä pieneen kylpyammeeseen pulikoimaan. Sittemminkin kylpyamme on vaihtunut uimahalliin, joka omituisina kellonaikoina on yllättävän rauhaisa tila. Vedessä kellumisessa on minulle jotakin melkein pyhää: olen palannut elämän alkulähteille.

Olen yksityisissä hetkissäni syvän rauhan vallassa, mutta en voi kieltää, etteikö tulevaisuuden työelämään astuminen pelottaisi minua. Jostain syystä haaveilen psykoterapeutin ammatista ja psykologian opiskelemisesta yliopistotasolla, vaikka tiedostan, että terapeuttina ei juuri yksinäisiä hetkiä vietetä. Ihmisen mielen valot ja mustuudet kiinnostavat minua valtavasti, ja haluaisin auttaa heitä, jotka ovat solmussa itsensä kanssa. Tiedostan, että varmasti jokainen nuori painii joskus saman ristiriidan kanssa: Onko unelmien ammatti oikeasti itselle se paras vaihtoehto? Tuskin kukaan haluaa uhrata hyvinvointiaan työnsä vuoksi, vaikka uupumukseen asti repiminen onkin muodikasta.

Onni on nyt läsnä elämässäni tuikkivana mutta hauraana. Luvassa on varmasti kylmiä tuulia, kalseita aamuja ja rauhattomia iltapäiviä, jolloin kaipaan torkkupeittoani. Elämää ei voi elää jatkuvasti omalla mukavuusalueellaan, koska se estäisi ihmisen väistämättömän kasvun ja muutoksen. Minunkin pitää hörpätä kahvini loppuun ja astua ennemmin tai myöhemmin ulos huoneestani.