Kuvan lähde

Referointi ja kommentointi esseessä

Tehtävä 1

Saat tekstin opettajalta monisteena. Tee tekstiin liittyen seuraavat tehtävät:

a) Miten kirjoittaja on rajannut tekstin aihion? Miten onnistuneena pidätte rajausta?

b)Mitä kahta aineistoa kirjoittaja on hyödyntänyt esseen ajattelun rikastamisessa?

c) Alleviivaa kaikki kohdat, joissa kirjoittaja referoi aineistoja ja pohtikaa, millainen essee olisi ilman aineistojen käyttöä.

d) Minkä kouluarvosanan antaisit esseelle? Miksi?

Esseen aihiona on ollut seuraava: Mikä minua tai meitä pelottaa?

Eräs katolta putoaminen

Istuin ravintolassa edessäni maukas juustopasta ja valmistauduin nauttimaan tulevasta viikonlopusta. Seuralaiseni jutusteli tulevasta lomamatkasta Norjaan, ja viereisessä pöydässä nauroi lapsi. Meillä oli mukavaa, eikä kertakaikkiaan mikään voinut häiritä siirtymääni aterian ihanimpaan vaiheeseen - jälkiruokavaihtoehtojen näennäiseen vertailuun, jonka lopputuloksena ottaisimme molemmat samoja rikkaita ritareita kuin aina ennenkin. Silloin se iski, niin kuin sen kuulemma on tapana iskeä. Ymmärsin yhtäkkiä, että pidemmän tai lyhyemmän ajan kuluttua me molemmat väistämättä - ilman kauniita kiertoilmauksia - tulisimme kuolemaan. Madot söisivät meidät. Saattaisin lakata hengittämästä ennen kuin ehtisimme Norjaan. Saattaisin lakata hengittämästä ennen kuin jälkiruoka tulisi. Puw - ja minua ei kertakaikkiaan enää olisi olemassa. Täytyin pelolla.

Olin kauhuissani, mutta minulla oli vain hyvin vähän aavistusta siitä, mitä tällä kauhulla tekisin. Tunnevalmentaja Noora Korppi esittää Youtube -palvelussa julkaistulla blogivideollaan (julkaistu 2.11.2016, katsottu 18.7.2019), että ihminen voi pyrkiä torjumaan suurimpia pelkojaan turvautumalla erilaiseen sijaistoimintaan. Tällaisesta ihmisestä voi nähdäkseni tulla kuin Tove Janssonin romaanin Muumilaakson marraskuu (1970) katkelmassa esiintyvä Vilijonkka. Vilijonkan hahmo on hyvin surullinen: yksinäinen neurootikko on päättänyt kontrolloida arkeaan äärimmäisin tavoin, sillä kaoottinen ulkomaailma ötököineen ja vaikeine sukulaisineen väijyy häntä lakkaamatta. Vilijonkka on päättänyt omistaa elämänsä siivoamiselle, sijaistoiminnalle, joka saa hänen uhkaavat ajatuksensa katoamaan.

Vilijonkkamaiset sijaistoiminnot ovat aikamme ihmisillä moninaisia. Kuten Noora Korppi toteaa videollaan, erityisesti sosiaaliseen mediaan pääsee nopeasti pakoon vaikeita tunteita. Kännykkä taskussaan ihmisen ei tarvitse olla hetkeäkään yksin omien ajatustensa kanssa: virtuaalielämä jatkaa virtailuaan aivan varmasti 24 tuntia vuorokaudessa. Lisäksi olen havainnut, että tavoitteelliset ihmiset pakenevat vaikeaa oloaan suorittamiseen. Erityisesti monissa asiantuntija-ammateissa työtä riittää niin paljon kuin ihminen vain haluaa vuorokaudessa tehdä. Mikäli työ pääsisi loppumaan, vilijonkkamainen pakenija voi aina päättää aloittaa keittiöremontin tai kestävyysurheilun. Toki koko elämänsä voi elää sijaistoimintojen varassa. Onko ihminen silloin onnellinen? En tiedä. Minusta sijaistoiminnot olivat aivan mukavia, kunnes ne paljastuivat sijaistoiminnoiksi.

Tove Janssonin romaanissa myös pelkäävän Vilijonkan sijaistoiminnot pettävät, kun Vilijonkka meinaa yhtäkkiä pudota kotinsa katolta ja kuvittelee hetken kuolevansa. Suurimmalla pelon hetkellä hän lupaa, ettei enää koskaan olisi Vilijonkka. Vilijonkan hahmo tuo hyvin esille, kuinka kuolemanpelon kaltainen pelko saa ihmisen ajattelemaan koko elämänsä suunnan muuttamista.  Ajatus kuolemisesta sinänsä ei kammottanutkaan ravintolahetkeen pysähtynyttä minua, enkä ollut kovinkaan varma, että kuoleman jälkeisessä ajassa olisi luvassa sen enempää autuutta kuin lieskojakaan. Minua hirvitti ajatus siitä, että en ehtisi tehdä elämässäni kaikkea sitä, mitä olin aina halunnut tehdä. Tai mikä vielä pahempaa: olin tuhlannut tähänastisen elämäni joutavuuksiin, ja tulevaisuudessa olisi luvassa lisää joutavuuksia.

Erityisesti vanhenemisensa yhtäkkiä tiedostavilla - siis kuoleman ajatuksen kohdanneilla -  ihmisillä on taipumus länsimaisessa kulttuurissa tehdä äkkikäännöksiä. Stereotyyppinen 50 -vuotias mies ottaa avioeron ja hankkii moottoripyörän. Minun silmiini nousi juustopastan äärellä nuoruudesta tuttu ajatus siitä, että lähtisin vapaaehtoistyöhön Afrikkaan kaivaaan kaivoja janoisille lapsille.

Janssonin kertoja toteaa kuitenkin viisaasti, että Vilijonkka ei tietenkään voi lakata olemasta Vilijonkka. Kertojan havainto on hyvin tosi: Tieto omasta katoavaisuudesta ei saa ihmistä muuttumaan toiseksi, vaikka hän näin toivoisikin. Ei ole mahdollista aloittaa elämää niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Afrikassa olisin sama ihminen kuin Suomessa paitsi, että minulla olisi käsissäni rakkoja ja koko ajan kuuma.

Noora Korppi esittää videollaan sen yllättävän vaihtoehdon, ettei vaikeasta pelon tunteesta tarvitsisikaan pyrkiä pääsemään eroon. Tunnetta voi hänen mukaansa tarkastella rauhallisesti, ja tieto siitä, että saa tuntea juuri kuten tuntee, vaikuttaa Korpista helpottavalta. Minusta videobloggaaja yrittää sanoa, että tunteen kohtaaminen ei ole tunteen voittamista. Pikemminkin tunnetta pitäisi pysähtyä rauhassa kuuntelemaan.

Tove Janssonin romaanissa Vilijonkka joutuu yhtäkkiä kuuntelemaan itseään todella. Hän selviää pahimmasta - hän ei tipukaan katolta. Pelko kuitenkin herättää hänet odottamattomalla tavalla hetkeen: vanhat kattolamput näyttävät uusilta, ja jo pelkkä näkemisen tapahtuma on Vilijonkasta ihmeellinen. Vilijonkka on selvästi hyvin läsnä hetkessä, tietoisena ympäröivästä, eikä hän tavalliseen tapaansa siirrä tunteitaan sivuun tekemisen alle. Juuri tällaista tietoista läsnäoloa Noora Korppi mielestäni peräänkuuluttaa videollaan, vaikka hän ei asiaa aivan suoraan muotoilekaan.

Tietoinen läsnäolo saa Vilijonkan huomaamaan todelliset tarpeensa: hän haluaa nähdä tuttaviaan, tarkalleen ottaen muumiperheen, ja eristyneisyyden aika saisi hetkeksi väistyä. Oman itsen aito kuunteleminen johtaa siis aitoihin oivalluksiin omista tarpeista. Sekä Tove Janssonin kertojan että Noora Korpin sanoma on lopulta sama: kuolemanpelon kaltaisesta voimakkaasta tunnekokemuksesta voi lopulta seurata uusia oivalluksia elämästä, kun tätä tunnetta ei pakota sivuun eikä kiellä itseltään omana itsenään olemista.

Ravintolahetkeni jälkeen ajatus kuoleman mahdollisuudesta on pulpahtanut mieleeni usein. Enää ajatus ei aiheuta kylmäävää pelon tunnetta - vain hieman epävarman olon. Elämän jokainen hetki tuntuu merkitykselliseltä ja painavalta kuoleman ajatusta vasten. Pihakoivut huojuvat hiljaa kuin lempeässä sadussa. Kahvi maistuu vahvalle ja tuntuu suloisen lämpimänä kurkussa. Mitä minä tänään oikeasti haluaisin tehdä? Tarvitseeko minun tietää sitä vielä?

Tehtävä 2

Vaihe 1: Lukekaa Särmä 1-kurssivihkon sivulta 37 erilaisia esseen aloituksia ja keskustelkaa, mitä mieltä olette niistä. Millainen on hyvä esseen aloitus?

Vaihe 2: Miniessee pala kerrallaan

1. Olet tuottamassa esseetä, jonka päänäkökulmana on nuori ja riiteleminen. Aloita arkeen kiinnittyvällä esimerkkikertomuksella tai muilla esimerkkitapauksilla ja päätä kappale pohdintasi tiivistävään kysymykseen tai väitteeseen. Kirjoita yhtäjaksoisesti noin 10 minuuttia.

2. Siirry nyt pohtimaan nuorten riitelyä yleisemmällä tasolla. Kenen kanssa nuori voi riidellä ja miksi? Keskity syiden etsintään ja voit halutessasi edetä esimerkiksi yhteiskunnalliselle tasolle.

3. Keskeytä kirjoittaminen ja lukekaa yhdessä huolellisesti opettajan monisteena jakama aineisto. Vastatkaa tekstianalyysin peruskysymyksiin:

• Mikä on tekstin tavoite ja tekstilaji?
• Kuka tekstin on tehnyt?
• Missä ja milloin teksti on julkaistu?
• Kenelle teksti on suunnattu ja mistä tämän huomaa?

4. Tekstissä esitellään ratkaisuja rakentavampaan riitelyyn. Poimi kaksi seikkaa, jotka puhuttelevat erityisesti sinua ja merkitse ne tekstiin.

5. Jatka nyt kirjoittamista esittelemällä sitä, kuinka nuori voisi kehittyä paremmaksi riitelijäksi. Aloita kappale viittaamalla aineiston ajatukseen, jota sitten itse kommentoit. Tee vaatimusten mukainen aineiston esittelyviittaus eli tekstisi tulee alkaa juuri näin: Jevgeni Särki tarkastelee artikkelissaan Kuinka riidellä? (Elä Paremmin -sivusto, 27.8.2012) keinoja, joilla omia riitelytaitoja voi parantaa. Referoi tähän itseäsi puhutellut asia ja jatka omalla kommentoinnilla kappale loppuun.

6. Särki kertoo myös artikkelissaan, että...Poimi esiin toinen tärkeä asia, referoi se lukijalle ja kommentoi sitä.

7. Kirjoita tekstiisi lopetuskappaleeksi esimerkiksi viittaus tulevaan. Millainen riitelijä haluaisit itse olla jatkossa?