Tekstin läpi kulkee ajattelun punainen lanka, joka näkyy kappalejaossa. Kuvan lähde.

Tehtäviä kappalejaon perusteista

Tutustu ensin diaesitykseen ja Särmä-digikirjan kappalejakoa koskevaan teoriaan luvussa 21. Tee sitten oheiset tehtävät.

Tehtävä 1

a) Lue oheiset lukemista käsittelevän esseen aloituskappaleet ja alleviivaa jokaisesta kappaleen ydinvirke. Huomaa, että yhdessä kappaleessa ei ole ydinvirkettä. Löydätkö tämän rakenteeltaan hajoavan kappaleen?

b) Keskustelkaa aloituksista yhdessä. Mikä aloitus on sinusta toimivin? Miksi?

1. Nuorten lukuinnottomuutta koskevassa keskustelussa pyörivät kyllästymiseen asti samat argumentit. Nuoret eivät lue, koska on olemassa Paha Sosiaalinen Media. Nuoret eivät lue, koska heiltä ei vaadita lukemista. Nuoret eivät lue, koska he eivät näe lukemisen hyötyjä. Nuoret eivät lue, koska aikuiset eivät lue. Argumenttien sävykin on usein kyllästynyt, innoton, toivoa vailla.

2. Kaunokirjallisuuden lukemisen sanotaan kehittävän empatiakykyä. Mikäli lukee riittävän syvällistä kaunokirjallisuutta, jossa on moniulotteisia henkilöhahmoja. Samastuminen voi olla taattu, kun päähenkilöksi valitaan keskitysleirillä viruva viaton juutalaislapsi tai keski-ikäinen konttorihiiri, jonka koko elämä tuntuu merkityksettömältä tehokkuuden vaatimusten ja kieroilevien työkaverien keskellä. Tuntematon sotilas kärsii, ja lukija näkee ruohonjuuritasolla, miten vaativissa rintamaoloissa yritetään kuitenkin selvitä huumorin avulla. Kaunokirjallisuudessa ihmissuhteet rikkoutuvat, eron kanssa kipuillaan, vanhemmat ovat poissaolevia ja esikoiskirjailijat kertovat tarinaa siitä, miten minusta tuli minä. Olen lukenut vuosia niin sanottua korkeakirjallisuutta, ja nyt minun pitäisi siis olla tavattoman empaattinen ihminen. En vain ole. Pikemminkin olen kyyninen, koska ihmisiin sattuu niin paljon, enkä jaksa ajatella jatkuvasti muiden kipua.

3. Miten sitten saada nuori lukemaan? Tähän on olemassa hyvä ratkaisu: pakottamalla. Kannatan sitä, että lukioonkin tulisi yläasteelta tuttuja lukutunteja. Olen nauttinut niistä suuresti, kuten muistakin tunneista, joiden aikana ollaan vain hiljaa. Lukio-opinnoissa ei huomioida riittävästi opiskelijoita, jotka ovat neuropsykologisesti epätyypillisiä ja saattavat kaivata koulupäivän aikana tilaa rauhoittua. Täytyy kuitenkin muistaa, että melkein jokaisella nuorella on omat neuropsykologiset erityispiirteensä ja raja normaalin ja poikkeavan välillä on liukuva. Minulla on ADHD-piirteitä, mutta olen onneksi oppinut elämään niiden kanssa.

4. Opintojakso alkaa, ja opettaja esittelee sisältöjä, jotka meidän tulisi seuraavan kahdeksan viikon aikana opiskella. Kun opettaja mainitsee, että kurssisuoritukseen kuuluu yhden kaikille pakollisen romaanin lukeminen, koko luokasta pääsee syvä kollektiivinen huokaus. Kaunokirjallisuuden lukeminen näyttäisi olevan  lähtökohtaisesti lukiolaiselle vastenmielistä. Ryhmä protestoi jo ennen kuin olemme kuulleet, mikä luettava teos on. Takapenkin opinnoissaan menestyvä tyttöpari supisee, että opintojaksosta tulee kohtuuttoman vaativa. Osalle lukutehtävä taas on samantekevä, sillä he ovat valmiiksi päättäneet jättää sen tekemättä. Netistä kyllä löytyy kirja-arvioita, joista voi leikata ja liimailla kasaan melkein mitä vain.

Tehtävä 2

Alleviivaa tekstin jokaisesta kappaleesta kappaleen ydinvirke.

Sijamuotopuurosta luovuuden räiskeeseen?

Suhteeni äidinkieleen on aina ollut vähintäänkin kaksijakoinen. Äidinkielen tunneilla olen kokenut kouluaikani suurimpia turhautumisia ja toisaalta onnistumisia, jotka olen muistanut vielä vuosienkin jälkeen. Äidinkieli ja kirjallisuus on hyvin laaja oppiaine, joten viha-rakkaus-asetelmaa selittävät käsiteltävät sisällöt. Pyöritin päässäni adessiiveja, allatiiveja ja ablatiiveja – ja kirosin. Opettelin suomen kielen lähisukukieliä – ja kirosin. Mitä enemmän äidinkieli oli loputonta elämälle vieraiden asioiden tankuttamista ulkoa, sitä kauemmas etäännyin oppiaineesta ja tuijotin lasittunein katsein ulos luokan ikkunasta todelliseen elämään: Miten kauniita, keväässä vehreitä pihakoivuja! Kuinka mielenkiintoisia katukiviä! Kaikki olisi ollut täydellistä, kun opettaja olisi vain pitänyt suunsa kiinni. Asenteeni pysyi samanlaisena, kunnes kaivoimme esiin niin sanotut pulpettikirjat ja aloimme lukea tarinoita.

Peruskoulun ensimmäiseltä luokalta alkaen oli selvää, että lukeminen oli minun oma erityinen asiani, salattu maailmani, joka teki todellisuudessa vaeltelusta siedettävämpää. Rakastin  Ronja Ryövärintyttären männiäisiä ja ajattaroita, porailin Sinuhe Egyptiläisen kanssa auki kuninkaallisia kalloja ja samastuin myöhemmin nuortenkirjojen ihmissuhdesotkuihin, joiden ytimessä oli usein salaperäinen, saavuttamaton poikahahmo. En lukenut oppiakseni uutta tai varsinkaan oppiakseni itse kirjoittamaan paremmin, vaikka lukuharrastus äidinkielen opettajani mukaan heijastuikin suoraan kirjalliseen ilmaisuun. Luin nimenomaan paetakseni. Kirjan sivuilla minua odotti maailma, joka oli samanaikaisesti kaoottinen mutta myös hyvin hallittava. Jos kyllästyin, saatoin painaa kannen kiinni. Jos halusin uusia virikkeitä, pystyin aina ahmimaan lisää sivuja. Lomamatkalla ei voi vaihtaa matkakohdetta, mikäli uima-allas ja lakastuneet palmut alkavat ottaa päähän. Tylsän romaanin lukemisen taas saattoi helposti lopettaa ja olla varma, että jostakin kirjaston perukoilta löytyisi nopeasti uusi todellisuus.

Äidinkielen tunnit eivät valitettavasti olleet pelkkää lukemista, kielioppia tai omien tarinoiden tuottamisen riemua. Opettajani oli saanut päähänsä – varsinkin kieliopin kohdalla – että koska opiskeltava asia saattoi olla jostakusta, eli lähes kaikista, auttamattoman tylsää, meidän piti omaksua ablatiiveja ja allatiiveja toiminnallisesti. Nyt siis pylly ylös penkistä! Aloin nopeasti vihata näitä toiminnallisia tuokioita. Olin ujo ja minusta oli kamalaa muuttaa sinänsä hieno novelli draamakohtaukseksi, jossa meidän piti eläytyä ja ilmaista ja rohkaistua tekemään isommin ja avoimemmin. Aikamuodot eivät muuttuneet yhtään siedettävämmäksi, vaikka meidän piti näytellä leipomista, juoksemista ja makaamista. Luokkatoverini piristyivät hetkeksi, mutta minä säntäilin sinne tänne kuin peura ajovaloissa ja toivon hartaasti, että palaisimme kynään ja paperiin. Subjekti, objekti ja predikaatti olivat tylsiä mutta jotenkuten siedettäviä työkirjan aukkotehtävissä. Lauseenjäsennysnäytelmissä niistä tuli yksinkertaisesti kauheita.

Lukion äidinkielen tunneilla pääsin lähes eroon toiminnallisuudesta ja vihaamani kielioppitankutus jäi toki sivuun. Tilalle kohosivat essee ja lukutaitovastaus, ja nämä arjelle täysin vieraat tekstilajit oli opettajan mukaan räätälöity mittaamaan ajatteluni kypsyyttä. Silti kirjoittaminen tuntui aluksi olevan lähinnä merkkimäärien laskemista ja kaavamaisiin apukysymyksiin vastaamista. Kului hieman aikaa ennen kuin huomasin, että tämän salaperäisen ajattelun kypsyyden ei tarvinnut olla jotakin ulkoa opittua, vaan kyse saattoi olla nimenomaan persoonallisuudesta, luovuudesta, uudenlaisesta asioiden yhdistelystä ja lopulta aivan samanlaisesta alkukantaisesta kirjoittamisen riemusta, jota olin tuntenut ensimmäisinä kouluvuosina tuottaessani moralisoivia nallesatuja.

Äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskokeet tuntuivat herättävän luokkatovereissani  aivan erityistä kauhua, sillä oppikirjojen lukemisesta oli paljon apua, mutta lopulta olisin omillani, omaa ajatteluani esittelemässä. Kuulin tarinoita heistä, jotka vain menivät lukkoon. Kuulin lahjakkaista kirjoittajista, jotka  tuijottivat tietokoneen ruutua kuusi tuntia ja tuottivat sitten epämääräisen tekstimuhennoksen viimeisen puolen tunnin aikana – kun oli aivan pakko. Kuulin yksipuolisista aihevalikoimista ja pitkistä, puuduttavista aineistoista. Paniikkielementtien toistelun alta minulle hahmottui kuitenkin, että suurin osa selvisi kokeista omalla, tutulla tasollaan, joka rakentui vähitellen kolmen vuoden kuluessa. Äidinkielen koe merkitsi paljon, mutta siinä oli harvoin luvassa suuria yllätyksiä. Päätin luopua paineesta. Opin, että ylioppilaskoitos päämääränä opettaisi samanaikaisesti sääntöjä mutta myös ennen kaikkea sääntöjen rikkomista, sillä hyvä ajattelu ei ollut tekoälyn kliseiden suoltamista. Luvassa olisi epämukavuutta mutta myös luovuuden rauhaa – tai  räiskettä.

Tehtävä 3

Jatka ydinvirkkeitä pyydetyllä tavalla siten, että syntyy noin kahdeksan virkkeen mittaisia kappaleita. 

Ydinvirke 1: Lukio-opinnot voivat aluksi tuntua haastavilta. Jatka nyt kappaletta tukivirkkeillä, joilla perustelet ydinvirkettä ja kirjoita myös ydinvirke näkyviin kappaleen alkuun.

Ydinvirke 2: Stressi opinnoista voi ilmetä monin tavoin. Jatka nyt kappaletta tukivirkkeillä, joissa esität havainnollistavia esimerkkejä ja kirjoita myös ydinvirke näkyviin kappaleen alkuun.

Ydinvirke 3: Minulla on jo joitakin ideoita siitä, kuinka stressiä voisi torjua. Jatka nyt kappaletta tukivirkkeillä, joissa tarkennat ydinvirkkeen sanomaa.

Kuvan lähde: Pixabay

Tehtävä 4

• Kirjoita vähintään neljä kappaletta pitkä teksti, jossa tarkastelet omaa suhdettasi äidinkielen ja kirjallisuuden opiskeluun. Teksti voi olla myös pidempi.
• Löydät tehtävään muistinvirkistystä täältä.
• Suunnittele tekstisi rakenne itse tai vastaa oheisiin apukysymyksiin. Huomaa, että lukijan tulee ymmärtää teksti, vaikka hän ei tuntisikaan apukysymyksiä.
• Aloita jokainen tekstisi kappale kokoavalla ydinvirkkeellä ja kiinnitä erityistä huomiota siihen, että kaikki kappaleen virkkeet liittyvät ydinvirkkeeseen. 
• Tuota jokaisen kysymysryhmän pohjalta kappale,  jossa on ydinvirkkeen lisäksi sitä tarkentavia, perustelevia ja havainnollistavia tukivirkkeitä.
• Pyri antamaan runsaasti esimerkkejä, jotka havainnollistavat ajatuksiasi.
• Katso, että yhdessä kappaleessa on vähintään 8 virkettä.
• Laita tekstisi otsikoksi "Minä äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelijana".
• Kokonaisuus arvostellaan asteikolla 4-10.

1. Kuvaile äidinkielen ja kirjallisuuden lähtötasoasi. Millaisia äidinkielen arvosanoja sait peruskoulussa? Miksi arvosanasi olivat juuri tuollaisia? Mitkä olivat suurimmat vahvuutesi ja kehityskohtasi? Miten motivoitunut olit ja miten pitkäjänteisesti työskentelit? Miten tämä näkyi käytännössä?

2. Millaisia tunteita äidinkielen opiskeluun yläkoulussa on yleisesti ottaen liittynyt? Mikä äidinkielen tunneilla on tuntunut mielekkäältä ja mikä taas herättänyt kielteisiä tunteita? Minkälaisia muistoja sinulla on äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelusta? Kerro eläviä, kiinnostavia esimerkkejä.

3.  Kuvaile itseäsi kirjoittajana.  Millaisia tekstejä kirjoitat mielelläsi? Millaisia tekstejä sinusta on vaikeaa kirjoittaa? Miten olet tottunut suunnittelemaan tekstejäsi? Millaisia vaiheita kirjoitusprosessiisi kuuluu? Kirjoitatko esimerkiksi tekstistä ensin raakaversion, jota sitten viimeistelet? Miten hyvin hallitset oikeinkirjoituksen? Perustele. Miten haluaisit kehittyä kirjoittajana?

4. Kuvaile itseäsi lukijana. Millaisia tekstejä luet vapaa-ajallasi? Mitä ajattelet kaunokirjallisuuden lukemisesta? Millaisia kirjoja haluaisit lukea tulevaisuudessa?Miten haluaisit kehittyä lukijana? Pidätkö lukemista tärkeänä? Miksi pidät tai et pidä?

5. Pohdi, millainen olet erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Miten toimit ryhmässä? Millaisia rooleja otat ryhmätöissä helposti? Miksi? Miten haluaisit kehittyä ryhmätöiden tekijänä? Millaisena esiintyjänä pidät itseäsi? Miksi? Miten haluaisit kehittyä esiintyjänä?

Lisäkappaleet nopealle kirjoittajalle

Mikäli saat tuotettua tekstiä nopeasti, tee vielä lisäkappaleet seuraavista aiheista:

6. Kuvaile suhdettasi suomen kieleen. Mitä suomen kieli merkitsee sinulle? Miten kielenkäyttösi vaihtelee erilaisten tilanteiden ja puhekumppanin mukaan? Puhutko jotain määrättyä murretta? Mitä ajattelet murteestasi ja murteista yleensä? Millaisia sanontoja käytät? Millainen kielenkäyttö miellyttää sinua? Millaisesta kielenkäytöstä et pidä? Miten suhtaudut muihin kieliin arjessasi?  

7. Millainen on suhteesi mediaan ja sosiaaliseen mediaan? Miten seuraat ajankohtaisia tapahtumia? Mitä sosiaalisen median sovelluksia käytät? Miksi? Miten haluaisit muuttaa ja kehittää sosiaalisen median käyttöäsi?

8. Toisinaan kuulee sanottavan, että äidinkieltä ja kirjallisuutta on turha opiskella, sillä kyllähän jokainen osaa omaa äidinkieltään. Ota kantaa väitteeseen. Miksi äidinkieltä ja kirjallisuutta opiskellaan? Mikä äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelussa on sinusta tärkeintä?