Kurssin novellikokoelmat

Sinulle, joka et ole juuri harrastanut kaunokirjallisuuden lukemista:


Kari Hotakainen: Näytän hyvältä ilman paitaa (2000)

Huumoripitoisia nuortennovelleja nimenomaan nuorten elämästä. 111 sivua.

Tästä luku-urakasta on selvinnyt kunnialla moni yläkouluikäinenkin.







Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja (2012), 110 sivua.

Pieniä kertomuksia nuorten alkoholinkäytöstä. Rannelan kertomusten sävy ei ole saarnaava eikä valistava, mutta kokoelma saa lukijan silti tarkastelemaan suhdettaan päihteisiin monesta näkökulmasta. Rannelan teoksen parissa viihtyy aikuislukijakin.





Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1962), n. 170 s.

Janssonin kertomuksia voi lukea kuin lastensatuja, mutta yleensä mukana on aina myös abstaktimpi taso, joka antaa paljon nimenomaan aikuislukijalle.









Kotimaisia herkkupaloja 


Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki (1985), n. 120 sivua (Liksomin laajasta novellituotannosta mahdollisia teoksia ovat myös Unohdettu vartti (1986) ja Tyhjän tien paratiisit (1989) ja uusin kokoelma Väliaikainen (2014), joka on saatavilla Honkajoella luokkakirjastossa.

Liksom on novellistina hyvin omaääninen, ja teoksesta muodostuu varmasti mieleenpainuva lukukokemus. Toisaalta Liksom kuvaa elämässään väärille raiteille suistuneita nuoria, mutta äänen saavat myös monet yhteiskunnan marginaalissa elävät Lapin asukit. Teoksen novelleista useat on kirjoitettu erilaisin murtein, mitä lukijan ei suotta kannata säikähtää. Liksom on paikoin raju mutta opiskelijoiden keskuudessa pidetty.



Leena Krohn: Mehiläispaviljonki (2006)

Leena Krohn on tullut tunnetuksi filosofista pohdintaa sisältävistä teoksistaan ja kauniista, kuulaasta kielestään. Romaanin mehiläispaviljonki on rakennus, jossa kokoontuu joukko mitä merkillisimpiä yhdistyksiä, esimerkiksi Tieteellisen maailmankuvan uhreiksi joutuneiden apu, Kyynikot, Ei-inhimillisten olentojen kerho ja Vaihtuvan todellisuuden kerho. Romaani antaa 2000- luvun ihmiselle ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa. Leena Krohnin laajasta novellituotannosta sopivat luettaviksi myös Älä lue tätä kirjaa (1994) ja Mitä puut tekevät elokuussa (2000).



Joni Skiftesvik: Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (1983)

Skiftesvikin palkittu esikoisteos käsittelee Pohjois-Suomen ihmisten arkea sotien jälkeisessä ajassa. Teos tarjoaa esimerkiksi hienon ajankuvan jälleenrakentuvasta Suomesta mutta soveltuu rikkautensa takia hyvin myös heille, joita historianäkökulma ei niin kiinnosta.


Juha Seppälä: Super Market (1991) 

Kun Seppälän teos aikanaan ilmestyi, jotkut luulivat kirjailijan tulleen hulluksi. Ote eräästä arviosta:

On ennenkuulumatonta, että suomalainen novellisisti kirjoittaa tällaisen eritteiden, naisten alapäävitsien ja runkkujuttujen kokoelman. Vielä järkyttävämpää on se, että hän sirottelee sinne tänne vakavia huomioita suomalaisen yhteiskunnan ja sen miesmaailman ankeudesta, mielen vankeudesta. Tällä tavoin Seppälä asettaa koko proosaperinteen ja henkisen maiseman aika tavalla kyseenalaiseksi. - Suvi Ahola

Juha Seppälän laajasta novellituotannosta luettavaksi sopivat myös Torni (1986), Taivaanranta (1987) sekä Riikinkukon sulka (1989). Näissä novellikokoelmassa Seppälä puhuu hyvin toisenlaiseen sävyyn esimerkiksi miesten elämän erilaisista vaikeuksista.




Petri Tamminen: Elämiä (1994), 156 s.

Paljon huomiota herättäneessä novellikokoelmassaan Petri Tamminen osoittautuu tiivistämisen mestariksi: kokonainen ihmiselämä kaikkine sävyineen voi sopia puoleen sivuun. Rivien väliin mahtuu paljon, mutta teos sopii myös kokemattomammalle lukijalle.










Katja Kaukonen: Vihkivedet (2012)

Lumovoimainen novellikokoelma antaa äänen vanhojen valokuvien hiljaisille pojille, hupakkomaisten siskojen ja vahvojen tätien varjostamille naisille.

Aikamies hioo ruuhesta itselleen morsion.
Tyttö nousee liian varhain piikkikoroille eikä mahdu enää leikkimökkiin.
Mies ei tiedä, onko vaimo kuoleman- vai luulosairas, mutta haluaa ilahduttaa tätä kuolinpaidalla. (Ote takakannesta)






Tuuve Aro: Himokone - välähdyksiä pimeässä (2012)

Haluatko tunnistaa novelleista tuttuja elokuvia? Se onnistuu lukemalla tämän elokuvakriitikko-kirjailijan teoksen. Kokoelmassa on sivuja 143 ja novelleja 13. - -Kirjailija vie lukijansa näihin aiheisiin käyttämällä elokuvaklassikoita virikkeinä, esim. Alien, Tappajahai, Fight Club ja Taksikuski.

Usein näkökulmat ovat yllättäviä: Vietnamin sota viedään partioleirille, tappajahirviöt ovatkin vauvoja tai naiskirjailijat paljastuvat väkivaltaisiksi     vapaapainijoiksi. (Esittelyteksti on lainattu täältä) 


Jari Järvelä: Nuorikko ja muita novelleja (1996)

Jari Järvelän novelleissa kohtaavat ihmiset, jotka saattavat olla entuudestaan toisilleen tuttuja tai tuntemattomia. Kohtaamiset eivät aina ole kauniita, vaan tilanteissa paljastuu ihmisten rosoisuus.

Kokoelmassa on 11 realistista novellia, joiden kieli on suoraa ja selväsanaista. Usein tarinoita värittää musta huumori. (Esittelyteksti on lainattu täältä.)







                                                                                                                                    


                                                                            Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita (2005)

Sinisalon tarinat sijoittuvat pääosin meidän aikaamme, tuttuihin maisemiin, joissa jokin on häiritsevästi ja pelottavasti toisin. Novellissa Lukko perheen kotona on keittiön ovessa jykevä lukko, jota kukaan muu ei näe. Kädettömät kuninkaat avaa hyytävästi sen miksi ja kenen välikappaleina täällä elämme - -

Järjestelmällisesti Sinisalo muuttaa novelleissaan tutun ja totutun päälaelleen; se mitä luulemme omaksemme on jonkin muun hallussa, ihmisen ymmärrys maailmasta on jonkin toisen kirjoittama kuin hänen itsensä, myytit totta ja totena pidetty pelkkää myyttiä. (Esittelytekstin lähde). Kokoelmaa voi suositella                                                           erityisesti scifin ja fantasian ystäville.


Mooses Mentula: Musta timantti (2011)

Mooses Mentulan esikoisteoksessa kohdataan ihmisiä, joita elämä heittelee. On Antti, joka päätyy toimimaan vastoin omaa tahtoaan, koska niin on helpompi. Pasi ja Taina salaavat hääpäivänsä alla asian, joka onkin lopulta yhteinen – mutta kumpi sai sukupuolitaudin ensin? - -

Kokoelman novellit ovat helposti lähestyttäviä. Lähes 200-sivuisessa kokoelmassa on 16 novellia. (Tekstin lähde) Kokoelma on toiminut vähemmänkin lukevilla nuorilla.




Juuli Niemi: Tule Hyvä (2007), nuortenkirja.

Juuli Niemen novellien tytöt elävät nuoruuden perustilanteissa: he etsivät yhteyttä toiseen ihmiseen, menettävät hänet, sietävät häntä, arvailevat mitä hän tekee seuraavaksi.Selviytymisen ja suunnan etsimisen keinot ovat monet. Marianna kirjoittaa kirjeitä, Mia kypsyy ratkaisuunsa suunnitellessaan juhlia, Iiris raahaa vastahakoisen poikaystävänsä etelänmatkalle.Tyttöjen epävarmuuden, uhman ja innostuksen hetkiä eletään ihmissuhteissa, festareilla, nyrkkeilysalilla tai terapiassa. Vaikka elämä ei aina hymyile, siinä ollaan vahvasti kiinni. (Esittelytekstin lähde) Novellikokoelma on soveltunut hienosti myös vähän lukeville.


 

Rikos - seitsemän rikostarinaa (2014)

Oletko dekkarin ystävä? Rikos -antologia sisältää seitsemän rikostarinaa kotimaisilta lajin huippuosaajilta. Antologia löytyy myös Honkajoen lukion luokkakirjastosta.







Seppo Jokisen Lyöty mies (2009) sisältää rikoskertomuksia, joissa näkökulman saavat niin tekijät, uhrit, sivulliset kuin poliisitkin. Kokoelma sopii dekkarin ystäville ja vähän lukeville.









Nuoruus NYT, novelliantologia, jolla on eri kirjoittajia. 155 s. Kokoelmassa pureudutaan nuorten ihmisten erilaisiin elämäntilanteisiin. Teoksessa sävyt kulkevat laidasta laitaan: mukana on niin vakavia kuin humoristisiakin novelleja.









Ulkomaista novellitaidetta 

 

Rakastaa - ei rakasta -antologia (2010). Nuortenkirja.

Eri kirjoittajien tuottamia lyhyitä ja pidempiä pohjoismaisia novelleja sisältävä kokoelma, jonka keskiössä ovat tunteet - rakkauden huuma ja torjutuksi tulemisen kipu. Teos sopii myös vähemmän kaunokirjallisuutta lukeneille.








Roald Dahl: Nahka ja muita novelleja (2007)

Mustan huumorin mestarin kymmenen tarinaa, jokaisessa karmiva yllätys.

Vanha mies saa tietää, että hänen selkäänsä tatuoidusta maalauksesta on tullut arvokas. Mistä hinnasta hän on valmis myymään nahkansa?

Toinen rakentaa äänikoneen, jolla voi kuulla ihmiskorvalle muutoin kuulumattomia ääniä. Esimerkiksi ruusujen kurkuttoman, epäinhimillisen kirkaisun, kun niitä leikataan.

Entä mitä miettivät aivot vesialtaassa? Sen saa tietää mies, joka osallistuu kokeeseen, jossa hänen aivonsa pidetään toiminnassa hänen kuoltuaan. Ikuisesti. (Esittelytekstin lähde täällä)


Claire Castillon: Äidin pikku pyöveli (2007)

Äidin pikku pyöveli -kokoelman yhdeksäntoista novellia kertovat siekailematta niistä kiihkeistä tunteista, joita äidit ja tyttäret toisissaan herättävät. Sillä välinpitämättömiksi he eivät toisiaan jätä.

Ohimenevistä päähänpistoista saattaa tulla pakkomielteitä tai painolasteja, odotuksesta tai harhaluuloista syy elää. Kokoelman novelleista tunnistaa nykyihmisen halun olla ikinuori ja välttää vastuuta. Castillonin tarinat näyttävät meille rumuuden ja kuoleman pelkomme ja ihmissuhteita hallitsevan itsekkyyden. Rakkaus ilmenee lukuisin eri tavoin, eikä se aina ole kaunista. (Esittelytekstin lähde) Ope suosittelee kokoelmaa lämpimästi.


Franz Kafka: Keisarin viesti (1969) - novelleja, katkelmia, tunnustuksia

1900 -luvun alussa vaikuttanut Kafka on eurooppalaisen novellitaiteen ehdottomia klassikkoja. Kafkan absurdit, unenomaiset novellit jättävät lukijan ymmälleen. Novelleiden pohjasävy on tumma, sillä Kafka on ennen muuta suuren ahdistuksen ja merkityksettömyyden kokemuksien kuvaaja. Teos soveltuu jo kokeneemmalle lukijalle, joka ei säikähdä novellien erikoisuutta.





Giovanni Boccaccio: Decamerone (1300-1399), n. 600 sivua painoksesta riippuen

Novellitaiteen ohittamaton klassikko. Joukko ihmisiä pakenee ruttoa maaseudulle ja aikansa kuluksi he alkavat kertoa toisilleen lyhyehköjä, usein hauskoja ja eroottisiakin tarinoita, joita teokseen mahtuu kokonaista sata. Novellit eivät perustu tunnelmointiin vaan pikemminkin yllättäviin juonenkäänteisiin. Teos on niin pitkä, että kiireinen lukija voi valita vain mielenkiintoisimmat tarinat.




Anton Tsehov: Aro ja muita novelleja, n. 350 s.

Tsehov on yksi novellitaiteen suurista klassikoista. Tsehovin novelleissa ei välttämättä tapahdu paljon vaan olennaista on herkkä tunnelmointi ja ihmisen sisäisten mielenliikkeiden havainnointi.








Poimintoja luokkakirjastosta


Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja, osa 2. Valikoinut Aulis Ojajärvi. N. 280 sivua painoksesta riippuen. Mestarinovellit sopivat jo hieman kokeneemmalle lukijalle.








Tadeusz Borowski: Kotimme Auschwitz (2005, julkaistu alunperin laajempana proosakokoelmana vuonna 1946), n. 200 s. 

Kyseessä on 12 novellia sisältävä kokoelma, jossa Auschwitzin keskitysleirillä hengissä selvinnyt kirjoittaja kertoo todellisesta arjestaan leirillä. Kirjailija ei päässyt yli kokemastaan vaan tappoi itsensä 28 -vuotiaana, vain neljä päivää lapsensa syntymän jälkeen. Teos ei sovellu herkälle lukijalle. (Saatavilla Honkajoen luokkakirjastosta)