Kuvan lähde

Retoristen keinojen analyysi

Retorisilla keinoilla tarkoitetaan suhteellisen vakiintunutta joukkoa kielen keinoja, joilla pyritään tukemaan argumentoivan tekstin eli kantaaottavan tekstin argumentaatiota. Retoristen keinojen analyysi kuuluu aina osaksi tekstin "vaikuttavuuden" tai "argumentaation" analyysia, vaikka tätä ei tehtävänannossa erikseen mainittaisikaan.

Osaan retorisista keinoista voi törmätä myös toisessa yhteydessä, yleisiä tekstin tyylikeinoja analysoitaessa. On olennaista huomata, että kielen keinoista puhutaan kuitenkin retorisina keinoina nimenomaan vaikuttamaan pyrkivän, argumentatiivisen tekstin yhteydessä.


Retoriset keinot tekevät tekstin tyylistä kohosteita 

Tekstin tyyli voi olla neutraalia asiatyyliä. Tunnistat neutraalin asiatyylin siitä, että käytät sitä esimerkiksi reaaliaineiden esseevastauksissa. Neutraalilla asiatyylillä pyritään välittämään lukijalle tietoa ilman, että vastaanottajan huomio kiinnittyy nimenomaan käytössä olevaan kieleen.

Kohosteisesta tyylistä ja kohosteisista ilmauksista puhutaan taas silloin, kun jokin tekstin kielessä herättää lukijan huomion. Kohosteiset ilmaukset viestivät argumentoivassa tekstissä nimenomaan tekstin taustalla piilevistä uskomuksista, asenteista ja arvoista, jotka eivät ole luonteeltaan objektiivisia. Retoristen keinojen käyttö on yksi tapa tuottaa tekstiin kohosteisuutta. Voit lukea lisää kohosteisesta tyylistä täältä (linkki tulossa).

Jotta hahmottaisit kohosteisen tyylin käyttöä - ja alustavasti myös retoristen keinojen käyttöä - vertaa kolmen seuraavan tekstikatkelman tyyliä eli tapaa ilmaista asiansa. Miten tekstien taustalla vaikuttavat uskomukset, arvot ja asenteet näkyvät tekstissä?

Kouluruoka herättää opiskelijoiden keskuudessa aika-ajoin keskustelua. Monesti opiskelijat jakautuvat kahteen erilliseen ryhmään: toiset tarkastelevat ruokaa erityisesti terveysnäkökulmasta, kun taas toiselle ryhmälle tärkeämpää on ruoan maku. Kun koulussa tiedustellaan opiskelijoiden lempiruokia, voidaan saada voimakkaan asenteellisia vastauksia, eivätkä ruokakeskustelun osapuolet välttämättä osoita ymmärtävänsä toisiaan.

Koulussa tarjottava mössö todellakin puhututtaa opiskelijaparkoja. Yhteistä etua ajavat kulinaristit ymmärtävät, että ruuan on oltava maukasta, mutta ituhippien kaaliin tämä ei niin vain uppoakaan. Kun koulu suvaitsee kerran kymmenessä vuodessa kysyä opiskelijoilta, millähän nämä haluaisivat massunsa täyttää, ituhipit toivovat lautaselle ituja - mitäs muutakaan. Jää hyvästi kuolaten odotettu hod dog -päivä ja tervetuloa kalvakka seitilaatikko!

Kouluruuasta käydään aika-ajoin suorastaan asiattomaksi äityvää keskustelua. Opiskelijat haluavat aivan tarkoituksellisesti luoda vastakkainasetteluja: terveellisyys ja hyvä maku halutaan täysin ilman perusteita nähdä toistensa vastakohtina. Viimeisimmässä kouluruokakyselyssä osa opiskelijoista sätti, solvasi ja vähätteli ruoan sijaan ensijaisesti toisia opiskelijoita. Näin lapsellisesta lähtökohdasta käsin on vaikeaa rakentaa minkäänlaista yhteisymmärrystä.


Löydät esityksen ja tehtäviä retorisista keinoista täältä.

 

Kolumnin retorisia keinoja arvioimassa 

 

Tutustukaa ensin retorisia  keinoja koskevaan esitykseen täällä.

Lukekaa tämän jälkeen Jari Tervon lukemista käsittelevä kolumni  täältä, nimetkää tarkasti kaikki kolumnissa käytettävät retoriset keinot ja pohtikaa, mihin kirjoittaja keinoillaan pyrkii. 

Ottakaa vertailukohdaksi seuraava kolumnin versio, joka on pyritty kirjoittamaan neutraalilla asiatyylillä:


Nykyään ihmisillä ei ole aikaa lukuharrastukselle, sillä he viettävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media luo tunteen siitä, että maailmankuva laajenee, mutta jokaisen ihmisen kohdalla näin ei ole. Lukeminen sen sijaan voi avartaa helpommin lukijan näkemystä itsestään ja ympäröivästä todellisuudesta.

Suomalaiset eivät ehdi lukea, sillä he tuottavat niin paljon sisältöä sosiaaliseen mediaan. Viihde-elektroniikasta on tullut keskeinen osa ihmisten arkea.

Sosiaalisen median suurta roolia ihmisten elämässä voi olla jopa vaikeaa ymmärtää, vaikka arkihavainnot tukevatkin päätelmiä sosiaalisen median laajasta käytöstä.

Olen itse seurannut muita ihmisiä ja huomannut, että moni tekee tiheästi päivityksiä sosiaaliseen mediaan. Tapa on minusta hiukan itsekeskeinen ja voi korostaa ihmisten nautinnonhalua.

Suomalaiset siis lukevat kirjoja yhä vähemmän. Kirjojen myynti on vähentynyt suuresti viimeisen seitsemän vuoden aikana. Olen tästä kirjailijana huolissani, mutta huoli ei johdu ammatillisesta roolistani.

Lukeminen ei ole vain kasvattava taideharrastus vaan hyvä lukutaito on edellytys toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Äidinkieli on koulun tärkein aine, sillä sen avulla opitaan muita aineita ja erityisesti lukemalla on helppo omaksua laajoja asiakokonaisuuksia. 

Puutteellinen lukutaito vaikeuttaa elämässä selviytymistä, sillä esimerkiksi mediaan ei osaa suhtautua kriittisesti ja arkisetkin  tekstitaidot voivat olla vajavaisia. Peruskoulun jättävistä pojista joka kahdeksannen luetun ymmärtämisessä on puutteita. Peruskoulun vaikutus voi näkyä pitkällekin elämään ja arkisten asioiden hoitaminen saattaa vaikeutua. Myös koulutusmahdollisuudet kapenevat. Pojat, joilla on ongelmia luetun ymmärtämisessä, eivät luultavasti  myöskään ole halukkaita kehittämään lukutaitoaan aikuisena.

Kirjallisuuden voi ajatella edistävän ihmisen kykyä empatiaan. Ihminen toimii moraalisesti oikein, kun hän osaa tarkastella toimintaansa myös toisten silmin. Sosiaalisen median sisältöjen lukeminen ei välttämättä kehitä empatiakykyä vastaavalla tavalla.


Mallivastaus kolumnin argumentaatioanalyysista

Jari Tervon kolumnin (2015) pääteesi on, että ihmisten pitäisi lukea enemmän kaunokirjallisuutta ja viettää vähemmän aikaa sosiaalisessa mediassa. Tervon kolumnin laajempina tavoitteina voi olla esimerkiksi haastaa vastaanottaja pohtimaan lukemisen yhteiskunnallista merkitystä ja omaa rooliaan kaunokirjallisuuden lukijana. Tervon tärkeä tavoite on herättää myös moraalista huolta ihmisryhmistä, joiden lukutaito on heikko.=> Kirjoittaja tuo heti ensimmäiseksi esille tekstin pääteesin ja mahdolliset muut tavoitteet.

Tervo käyttää kolumnissaan paljon erilaisia argumentaatiokeinoja, joista erityisen keskeiseksi kohoaa etuihin ja haittoihin vetoaminen.Tervo esittelee lukemisen tärkeimpänä etuna lukemisen kyvyn kasvattaa ihmisen empatiakykyä ja muuttaa ihmisen ajattelutapoja. Etuihin vedotessaan Tervo tulee vedonneeksi myös moraaliin ja piirtää kolumnissaan eräänlaista kuvaa hyvästä ihmisestä. Tervon lukemalla kehittynyt ihminen ottaa muut huomioon, “osaa mennä toisen nahkoihin”. Lisäksi Tervo antaa ymmärtää, että lukeminen lisää eräänlaista yhteisöllisyyden tunnetta, tekee ihmisestä yhteiskunnan toimivan jäsenen: “Emme ole enää täällä yksin.”Lukemattomuuden ja sosiaalisen median käytön suosimisen haittapuoliksi Tervo taas johdonmukaisesti nostaa sen, että ihmisestä tulee itsekäs eikä hän osaa toimia yhteiskunnassa. Erityisesti lukemisen haittapuolia esitellessään Tervo vyöryttää esimerkkejä lukutaidottoman ihmisen kyvyttömyydestä toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä: heikosti lukutaitoinen ei esimerkiksi voi hankkia korkeaa koulutusta ja hän on helposti johdateltavissa, “menee sinne, minne hänet viedään”. => Kirjoittaja alkaa esitellä Tervon argumentaatiokeinoja keskittyen ensin tärkeimpiin.

Osaltaan Tervolla on pyrkimys perustaa argumentaationta tilastotietoon ja faktoihin - osaltaan yleiseen mielipiteeseen. Hän kertoo, että kirjamyynti on viimeisen seitsemän vuoden aikana laskenut ja peruskoulun päättävistä pojista joka kahdeksas ei osaa kunnolla lukea. Yleiseen mielipiteeseen Tervo taas vetoaa läpi kolumnin puhuessaan esimerkiksi sosiaalisen median haitoista ja lukemisen hyödyistä: Tervon ajatukset lukemisen hyödyllisyydestä, sosiaalisen median käytön lisääntymisestä ja lukutaidon heikkenemisestä ovat yleisesti suomalaisessa yhteiskunnassa jaettuja ja lukija hyväksynee ajatukset kolumnin asettamien taustaoletusten perusteella tosiasioina.=> Kirjoittaja esittelee muita argumentaatiokeinoja ja pohtii jo tässä kohdassa tekstiä kolumnin taustaoletuksia.

Kolumnin taustaoletuksiin kuuluu se, että lukija tietää Jari Tervon olevan kirjailija, jota pidetään alallaan merkittävänä. Tervo näyttäytyykin eräänlaisena auktoriteettina, jonka lukija olettaa tuntevan asiansa.Tervo tosin esittää vasta-argumentin ja pyrkii aktiivisestii kumoamaan sen väitteen, että hän olisi kiinnostunut asiasta vain koska on kirjailija: hän toteaa, että myös “lossikuskina” asia kiinnostaisi häntä. Näin hän haluaa tuoda esille ajavansa yhteistä etua - ei omaansa.=> Kirjoittaja huomioi auktoriteettiin vetoamisen argumentaatiokeinona ja liittää siihen vasta-argumentin tarkastelun.

Tervo käyttää suppeampina argumentaatiokeinoina omaan kokemukseen vetomista ja analogisen mallin luomista. Kolumnin alkupuolella Tervo mainitsee huomanneensa itse useiden ihmisten tekevän runsaasti päivityksiä sosiaaliseen mediaan “unohtumattomasta perseestään”. Analogiseen malliin Tervo vetoaa taas nostamalla esille natsi-Saksan kirjaroviot: Tervon rinnastaa nykyihmisen lukuinnottomuuden natsien toimintaan: hänen mukaansa kirjoja ei tarvitse polttaa, sillä tuhoamme kirjallisuuden itse jättämällä sen lukematta. => Kirjoittaja siirtyy tarkastelemaan argumentaatiokeinoja, jotka näkyvät tekstissä suppeammin.

Tervon kolumni sisältää paljon taustaoletuksia lukijan arvoista. Kolumni on suunnattu ihmiselle, joka arvostaa sivistystä ja koulutusta, mutta tämän lisäksi Tervo pyrkii puhumaan ihmisryhmien välisen tasa-arvon puolesta. Kolumnin kannattelevaksi arvoksi määrittyy eräänlainen yhteisöllisyyteen kannustava lähimmäisenrakkaus: Tervon haluaa sanoa, että ihmisten tulisi kohdella toisiaan hyvin, ja kaunokirjallisuus on itseasiassa vain väline tämän tavoitteen saavuttamiseen. Toki Tervo katsoo, että ihminen hyötyy lukemisesta myös itse ja esittää keskeisenä arvona maailmankuvan avartumisen: “Kun lukee neljä tuntia hyvää kirjallisuutta, kaikki muuttuu, koska sinä muutut.”=> Kirjoittaja analysoi laajasti kolumnin lukijan arvoihin liittyviä taustaoletuksia.

Jos lukija ei jaa kolumnin taustaoletuksia, argumentaatio tuskin tehoaa häneen. On kuitenkin huomattava, että Tervon argumentaatio voi herättää kritiikkiä, vaikka lukijan arvomaailma kohtaisikin tekstin arvomaailman. Tervo pyrkii tekstissään esittämään lukutaidoltaan vahvat ihmiset toimijoina, joilla on mahdollisuus vaikuttaa “lukutaidottomiin”, jotka esitetään melko yhtenäisenä, aktiiviseen toimijuuteen kykenemättömänä ryhmänä, jota voi ohjailla ulkoapäin ja jota valveutuneempien tulisi ohjailla oikeaan suuntaan. Tervon luomaa asetelmaa lukutaitoisista toimijoista ja lukutaidottomista objekteista voi kritisoida liian mustavalkoisena ja yksinkertaistavana, varsinkin, kun tämä kahtiajako on koko kolumnin ajattelua kannatteleva periaate. Lisäksi Tervo maalaa argumentaatiossaan eräänlaisen lukutaidottoman pojanja miehen stereotypiaa, jota voi sitäkin pitää liian kärjistettynä yksinkertaistuksena: heikosti lukutaitoisten elämänpoluthan ovat moninaisia eikä lukeminen - saati kaunokirjallisuuden lukeminen - määritä todellisuudessa heidän koko elämänsä suuntaa. Lukija hyväksynee kärjistämisen, koska se kuuluu kolumnin keskeisiin tekstilajipiirteisiin ja toimii myös lukijaa viihdyttävästi. Joillekin lukijoille äärimmäisyyteen viedyt esimerkit - esimerkiksi nykyihmisen ja natsien toiminnan rinnastaminen - voivat kuitenkin olla liikaa.=> Lopuksi kirjoittaja arvioi argumentaatiota sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka jakaa Tervon arvomaailman.

Tässä kirjoittaja siirtyy retoristen keinojen analyysiin.

Jari Tervo käyttää tekstissään monenlaisia retorisia keinoja, ja tekstin tyyliä voisi luonnehtia samanaikaisesti humoristiseksi ja provosoivaksi. => Kirjoittaja tekee aluksi yleishavainnon tekstin tyylistä. Tervon retorisista keinoista kenties keskeisin on tekstin sananvalintojen avulla välittyvä vastakkainasettelu: kolumnissa kaunokirjallisuuden lukeminen ja toisaalta sosiaalisen median käyttäminen esitetään voimakkaasti vastakkaisina, toisensa poissulkevina toimintoina, vaikka ne eivät sitä todellisuudessa ole. => Kirjoittaja alkaa käsitellä kolumnin retorisina keinoja tekstin tavoitteen kannalta tärkeysjärjestyksessä. Sosiaalisen median kuvaukseen liitetään joukko kielteisesti värittyneitä sananvalintoja: ihminen esimerkiksi  selaa “välkkyvää sälää” ja alatyylisesti - ja ironian kaukuessa taustalla - “ottaa kuvia unohtumattomasta perseestään”. Lisäksi Tervo kehittelee omintakeisia metaforia: sosiaalista mediaa käyttävä ihminen harrastaa “digitaalista masturbaatiota” ja häntä kuvataan “käveleväksi selfie-kepiksi”, ja näillä metaforilla Tervo tahtoo luoda mielikuvaa sosiaaliseen mediaan keskittyvästä ihmisestä itsekeskeisenä ja nautinnonhaluisena. Kaunokirjallisuudesta taas puhutaan neutraalisti nimenomaan "kirjallisuutena" ja lukemista Tervo nimittää yksikertaisesti "lukemiseksi." => Kappaleessa on näkyvissä, kuinka kirjoittaja perustelee onnistuneesti havaintonsa suorin lainauksin pohjatekstistä. Lisäksi kirjoittaja pohtii, miksi Tervo hyödyntää juuri tietynlaisia sananvalintoja ja pääsee näin käsiksi retorisen keinon syvempiin tavoitteisiin.

Sama vastakkainasettelu ohjaa kolumnin toista keskeistä retorista keinoa - liioittelua ja kärjistämistä, jota Tervo hyödyntää kuvatessaan lukemisen ja toisaalta lukemattomuuden seurauksia. Tervo kertoo esimerkiksi liioitellen, ettei heikosti lukeva “opi mitään muutakaan” ja mainitsee jopa - humoristisesti - etteivät heikosti lukevat pojat ehdi lukea elokuvien tekstityksiä. Voimakkaasti Tervo kärjistää myös kertoessaan, että heikosti lukevilta on “pilattu loppuelämä”. Lukemisen lopputuloksia kuvatessaan Tervo hyödyntää samoja liioittelun äänenpainoja ja pyrkii vaikuttamaan kolumnin alussa lukijaan häntä puhuttelemalla: “Kaikki muuttuu, koska sinä muutut”. Kärjistävän tyylin on tarkoitus vahvistaa kolumnissa luotua vastakkainasettelua lukemisen ja sosiaalisen median välillä.=> Kirjoittaja noudattaa edelleen tärkeysjärjestystä keinojen esittelyssä ja pyrkii myös erittelemään, miksi kolumnissa käytetään liioittelua ja kärjistämistä.

Tervo hyödyntää läpi kolumnin retorisena keinona ja tekstin keskeisenä rakenneperiaatteena toistoa. Tervo toistaa havaintonsa lukemisen suuresta hyödyllisyydestä sekä kolumnin alussa lukijaa suoraan puhutellessaan että kolumnin lopussa. Hän pyrkii siis välittämään päätavoitteensa lukijalle kahdesti: ensin ikäänkuin johdantonta asiaan ja lopuksi kolumnin viimeisissä kappaleissa, joissa lukija kutsutaan vielä osaksi lukevaa me-kollektiivia: Me emme tee pahaa toisillemme , kun tiedämme miltä se tuntuu”. Niinikään havainnot lukemattomuuden haitoista toistuvat uudelleen ja uudelleen hieman eri muodoissa: Tervo esimerkiksi hyödyntää metaforaa ja sanoo, ettei lukemisen väliin jättävä “pelaa täydellä pakalla” eikä “erota itää lännestä” ja viittaa tällä siihen, että ihmisen kyky hahmottaa maailmaa on jollain tasolla puutteellinen. Lisäksi Tervo hyödyntää listausta retorisena keinona: "Kun ei ole harjaantunut lukemaan, ei osaa erottaa tosiasioita mielipiteistä, tutkimusta ennakkoluuloista, järkipuhetta vihapuheesta, itää lännestä". Toisto retorisena keinona havainnollistaa Tervon kuvaamaa vastakkainasettelulle rakentuvaa maailmaa monista erilaisista näkökulmista ja konkretisoi ilmiötä. => Kirjoittaja on retorisen keinon esittelyn lisäksi myös pyrkinyt pohtimaan, miksi Tervo hyödyntää toistoa retorisena keinona.

Retoriset keinot - ennen muuta liioittelu ja asenteellisesti sananvalinnat - luovat kolumnista kokonaisuuden, joka voi olla lukemattomuutta arvostamattomalle ihmiselle turhankin provosoiva. Jos vastaanottaja jakaa Tervon arvomaailman hän taas saattaa päätyä ihailemaan monipuolista ja värikästä kielenkäyttöä. Tyylillisesti Tervon kolumni on itseasiassa hieman paradoksaalinen: Tervon kuvaama hyvin vähän lukeva ihminen ei kuulu kolumnin kohderyhmään, sillä hänen voi olla vaikeaa poimia Tervon sanomaa polveilevasta, värikkäästä kokonaisuudesta.=> Kirjoittaja arvioi retoristen valintojen onnistuneisuutta tekstin tavoitteiden ja kohderyhmän kannalta.


Valitse A tai B omien tavoitteidesi mukaan

A) Analysoi ja arvioi Asta Lepän kolumnin kolumnin argumentaatiota. Tuota noin 5000 merkkiä pitkä vastausteksti.

B) Analysoi Asta Lepän kolumnin tavoitteita ja retorisia keinoja. Vastauksen sopiva pituus on noin 2500 merkkiä


Rautalankamalli heille, joilla on vaikeuksia:

Asta Lepän kolumnin pääteesi on....(täydennä virke omin sanoin.)


Asta Leppä tukee argumentaatiotaan monenlaisilla retorisilla keinoilla. Erityisesti Leppä pyrkii luomaan vastakkainasettelua nykyihmisen ja mennyttä, parempaa aikaa edustavan "Pentti Linkolan" kanssa. Täydennä, miten Leppä tekee tämän.

Toinen tärkeä retorinen keino kolumnissa on aiheeseen liittyvien esimerkkien toisto. Täydennä, miten tämä ilmenee.

Läpi kolumnin Leppä hyödyntää vahvoja kärjistyksiä, joihin liittyy asenteellisia sananvalintoja. Täydennä, miten tämä ilmenee.

Muita Lepän hyödyntämiä retorisia keinoja ovat esimerkiksi runsas retoristen kysymyksen käyttö ja sitaattien hyödyntäminen. Täydennä, miten tämä ilmenee.