Kurssin essee 1

Valitse vaihtoehto A tai B.


A) Valitse seuraavista runoista vähintään kaksi ja vertaile, millaisen käsityksen ne välittävät elämästä ja kuolemasta. Esseen minimipituus on 700 sanaa.



Vanha jo nuorena

Sä tiesit jo varhain liikaa
Sadut ei sua suojellu
Sateenkaaren päässä on multaa
Kerto pukkikin juopunu

Ja enkeli lapsien oli kaunis mut hiljainen
Kun edellä veljien kuljit kengissä aikuisten
Sun pitikin olla vanha jo nuorena

Oli auki sun silmät ja korvat
Ja sydän tunsi vaik pien olikin
Kun itki aamut ja huusi illat
Opit et särkyä voi kivikin

Ja enkeli lapsien oli kaunis mut hiljainen
Kun edellä veljien kuljit kengissä aikuisten
Sun pitikin olla vanha jo nuorena

Ois enkeli lapsien voinu aiemmin kertoo et läpi avoimen 
sydämen
Ain pääsee luo enkelten
Mut yö oli jo myöhäinen kun matkasi viimeisen
Sä edellä veljien kuljit saatossa sielujen
Sinne missä voit olla nuori viel vanhana

Tekijä: Chisu, Albumilta "Kun valaistun" (2011)



Olen verkon silmässä kala. En pääse pois:
ovat viiltävät säikeet jo syvällä lihassa mulla.
Vesi päilyvä, selvä ja syvä minun silmäini edessä ois.
Vesiaavikot vapaat, en voi minä luoksenne tulla!
Meren silmiin vihreisiin vain loitolta katsonut oon.
Mikä autuus ois lohen kilpaveikkona olla!
Kuka rannan liejussa uupuu, hän pian uupukoon!
– Vaan verkot on vitkaan-tappavat kohtalolla.


Uuno Kailas, runokokoelmalta Purjehtijat (1925)




Mitä minä pelkään? Olen osa äärettömyyttä.
Olen osa kaikkeuden suurta voimaa,
yksinäinen maailma miljoonien maailmoiden parissa,
niinkuin ensi luokan tähti, joka sammuu viimeksi.
Riemu elää, riemu hengittää, riemu olla olemassa!
Riemu tuntea ajan jäisen-kylmänä valuvan suoniansa pitkin
ja kuunnella yön hiljaista virtaa
ja seisoa vuorella auringossa.
Käyskelen aurinkoa pitkin, seison auringolla,
en tiedä mistään muusta kuin auringosta.
Aika - muuntajatar, aika - hävittäjätär, aika - loihtijatar,
tuletko uusin juonin, tuhansin kavaluuksin tarjoamaan
minulle olemassaolon
niinkuin pienen siemenen, niinkuin merellisen luodon?
Aika - sinä murhaajatar - väisty luotani!
Aurinko täyttää rintani suloisella hunajalla ääriä myöten
ja sanoo: kerran sammuvat kaikki tähdet,
mutta ne loistavat aina pelkoa vailla.

Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.


Sydämeni laulu

(romaanista “Seitsemän veljestä”, 1870)

Tuonen lehto, öinen lehto,
siell’ on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.

Siell’ on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
kaitsea Tuonelan karjaa.

Siell’ on lapsen lysti olla,
illan tullen tuuditella
helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,
kultakehdoss’ kellahdella,
kuullella kehrääjälintuu.

Tuonen viita, rauhan viita!
kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma.

Aleksis Kivi





Jumalien keinu

Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta,
eivät ne häntä yhdessä kohden pidä,
he heittävät häntä
välillä taivaan ja maan -
siksi kuin järjen valon häneltä ne vievät.


Ja kuka maailmoiden mahdin kuuluttaja on,
hän tänään pilvien ääriä kulkee,
ja huomenna makaa
maassa niin syvällä
kuin koski, mi vuorten kuilussa kuohuu.

Kuka keinussa jumalien keinuu,
ei hällä elon aika pitkä ole.
Syyn, syyttömyyden
hän huiput nähköön -
sitten tulkohon tumma yö.

Eino Leino 1902 (kokoelmasta Kangastuksia)


JUMALA

Kultaiset hunnut peittää
Sisäänsä meidät syvempään
Niin jäimme vangeiksi
Likaiseen kauneuteen
Kun makeimman viinin antaa
Meidät juovuttaa uudestaan
Löydämmekö unten alta kadonneen tien? 
Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

Riivaajat ohjaa meitä
Päin suloisimpia esteitä
Joihin ei ollenkaan tee tuskaa jäädä kii

Pimeät tunnit näyttää
Totuuden hetket pidempään
Itsekö me itsemme näin kirottiin

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

Kun makeimman viinin antaa
Meidät taas juovuttaa
Niin me löydämme kadonneen tien

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee haudallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa? 


Tekijä: Apulanta, Albumilta Hiekka (2002)



Lisää tähän Haloo Helsingin sanoitus




B) Etsi netistä lähde, jossa kerrotaan suomalaisesta yhteiskunnasta ja arvomaailmasta 1800 -luvun loppupuolella. Perustele erikseen, miksi pidät lähdettä luotettavana. Voit halutessasi etsiä myös useita lähteitä. Liitä linkit  lähteisiin portfolioosi.

Mene Teuvo Pakkalan novellikokoelmaan "Lapsia" (1895) täältä. Valitse novellikokoelman novelleista novelli "Syntinen joulupuuro".  Pohdi, kuinka novelli heijastaa aikansa suomalaista yhteiskuntaa ja arvomaailmaa. Liitä linkeistä saamasi tieto lähdeviitteineen osaksi esseetäsi.


Esseen pituus on minimissään 700 sanaa.