Lapsuuden iloja ja kipuja

Maria Peura: On rakkautes ääretön (2001), n. 220 s.

Peura käsittelee romaanissaan vaikuttavasti hyvin vaikeita aiheita: insestiä ja pedofiliaa. Pieni tyttö joutuu ukkinsa hyväksikäytön uhriksi, mutta romaani ei ole ainoastaan synkkä: tyttä selviää, rinnastaa itsensä pimeässä hohtavaan auringonkukkaan.











Markus Nummi: Karkkipäivä (2010), n. 400 s.

Kiittäviä arvosteluja saanut romaani hylätystä pojasta, joka saa apua lastensuojelun työntekijältä. Romaani ei ole ainoastaan synkistelyä vaikean aiheen ympärillä, vaan runsaat näkökulmat ja lapsen mielikuvitusmaailma tuovat kokonaisuuteen erilaisia värisävyjä.








Torey Hayden: Nukkelapsi (2007), n. 330 sivua

Tosielämään pohjautuvat kertomus erityisopettajasta, joka saa opetettavakseen lapsen, joka ei yksinkertaisesti puhu. Vähitellen tytön järkyttävät salaisuudet alkavat kuitenkin paljastua - vaikenemiselle on syynsä. Romaani on helppolukuinen ja soveltuu näin myös vähemmän lukeneelle. 








 

Torey Hayden: Satutettu lapsi (2020), n. 300 s.

Kokenut psykoterapeutti pyrkii auttamaan huostaanotettua pikkutyttöä, jolla on traaginen tausta ja massiivisia tunne-elämän vaikeuksia. Vakavasta aiheesta huolimatta tositapahtumiin perustuvaa romaania voisi luonnehtia tyyliltään viihdyttäväksi ja helppolukuiseksi.








Pauliina Aminoff: Äiti meidän (2019), n. 250 s.

Herkkupala lukijoille, joita viehättävät tosielämän selviytymistarinat, joissa vaikeuksien kautta ylletään suureen voittoon. 13 -vuotiaan tytön äiti kuolee, ja perheeseen saapuu pian äitipuoli, joka sekoittaa koko perhedynamiikan. Tytön elämästä alkaa muodostua absurdi helvetti: nuorta rangaistaan mitä mielivaltaisimmin konstein, eikä hän aina saa edes syödä tai käydä vessassa. Kertojalla on elämässään kuitenkin myös valopilkkuja, jotka auttavat häntä eteenpäin, ja osa teoksesta käsittelee sitä, kuinka traumat alkavat vanhemmalla iällä hiljalleen aueta.





Katja Kaukonen: Kohina (2014), n. 220 s.

Nelikymppinen Alvar matkustaa syrjäiselle saarelle elämään erakkoelämää. Alvar on laiminlyöty lapsi, jonka asianajajaisä uppoutui työhön. Tasapainoton äiti taas pakeni Venetsiaan. Alvar on kokenut henkisen romahduksen ja saarella hän käy läpi lapsuuttaan, yrittää eheytyä. Romaani sopii erityisesti lukijalle, joka on juonen sijaan kiinnostunut ihmismielen pohdiskelevasta kuvauksesta.









Annika Idström: Veljeni Sebastian (1985), n. 180 s.

Tämä hyvin omaääninen romaani ei jätä lukijaa rauhaan vaan voi jättää syvän jäljen. Romaanin päähenkilö on Antti, poikkeuksellisen lahjakas koulupoika, jonka perhe-elämä saa kuitenkin ahdistavia ja kieroutuneita muotoja. Antti on voimakas ja pärjää, mutta hänestä tulee myös pahuuden toteuttaja. Nopealukuinen mutta ei välttämättä erityisen helppo romaani.







Mari Mörö: Kiltin yön lahjat (1998), n. 170 sivua. 

Takakansitekstistä: Siia elää kauramössöllä, avain alushousuissa ja kiltin yön lahja äidin korvikkeena. Siia on kuusi vuotta vanha, tyttö, jonka päätä pyörittää televisiosarjojen todellisuus, ostosparatiisin tavaramaailma ja lähiön pikkurikollinen piiri. - -Mari Mörön ensimmäinen romaani ei selitä eikä moralisoi maailmaansa. Se on surkea ja hauska. Toivoton se ei ole. Ope suosittelee romaania jo hieman enemmän lukeneelle.





Anne Swärd: Kesällä kerran (2003), n. 230 s.

Isä on lähtenyt ja merenrannan taloon on jäänyt vain äiti ja parikymppinen autistinen tytär, jonka veljet ovat jo muuttaneet omilleen. Erilaisten sattumien tuloksena perhe ajautuu jälleen yhteen, ja kauan varjellut salaisuudet alkavat nousta pintaan. Romaani on hyvin kirjoitettu, ja lopetus on yllättävä. Ope suosittelee teosta jo hieman enemmän lukeneelle.