Lapsuuden iloja ja kipuja

Maria Peura: On rakkautes ääretön (2001), n. 220 s.

Peura käsittelee romaanissaan vaikuttavasti hyvin vaikeita aiheita: insestiä ja pedofiliaa. Pieni tyttö joutuu ukkinsa hyväksikäytön uhriksi, mutta romaani ei ole ainoastaan synkkä: tyttä selviää, rinnastaa itsensä pimeässä hohtavaan auringonkukkaan.









Ane Riel: Pihka (2017), n. 250 s.

Dekkarina palkittu romaani on varsin kaukana perinteisestä dekkarista. Kyse on hyvin omintakeisesta, yhtäaikaa synkeästä ja valoisasta lapsuuskuvauksesta. Pieni Liv -tyttö elää eristyneessä ympäristössä vanhempiensa kanssa. Isä kerää taloon ja pihalle niin paljon romua, ettei missään sovi liikkumaan ja äiti on turvonnut niin lihavaksi, ettei enää pääse sängystä ylös. Liv on molemmille vanhemmilleen äärimmäisen rakas. Perheen isä osoittaa rakkauttaan vain sangen merkillisesti: jo romaanin aloitusvirkkeessä Liv kuvaa, kuinka saa todistaa isoäitinsä murhaa. Teos soveltuu hieman erilaista lukukokemusta etsivälle lukijalle.




Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää (2014), n. 500 s. 

Vaikeissa oloissa kasvanut Sistinja saa Hertta-tyttären, joka joutuu perheessään kokemaan liikaa liian nuorena. Arkea sävyttävät väkivalta ja alkoholismi, ja lopulta Hertta otetaan huostaan. Sistinja ja Hertta ovat kuitenkin selviytyjiä, jotka etsivät tietä toistensa luo kivusta huolimatta. 











Markus Nummi: Karkkipäivä (2010), n. 400 s.

Kiittäviä arvosteluja saanut romaani hylätystä pojasta, joka saa apua lastensuojelun työntekijältä. Romaani ei ole ainoastaan synkistelyä vaikean aiheen ympärillä, vaan runsaat näkökulmat ja lapsen mielikuvitusmaailma tuovat kokonaisuuteen erilaisia värisävyjä.







Torey Hayden: Nukkelapsi (2007), n. 330 sivua

Tosielämään pohjautuvat kertomus erityisopettajasta, joka saa opetettavakseen lapsen, joka ei yksinkertaisesti puhu. Vähitellen tytön järkyttävät salaisuudet alkavat kuitenkin paljastua - vaikenemiselle on syynsä. Romaani on helppolukuinen ja soveltuu näin myös vähemmän lukeneelle.