Mielikuvituksellisia maailmoja

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille (1979), n. 200 s. 

Pahaa-aavistamaton Arthur Dent herää kaameaan krapulaan ja saa pian kuulla, että maailmanloppu on tulossa - noin seitsemän minuutin kuluttua. Dent pelastuu kuitenkin merkillisen ystävänsä avulla liftausmatkalle avaruuteen. Hersyvän hauska scifiparodia vetää lajityypin piirteet överiksi. Teos on ollut opiskelijoiden keskuudessa paljon valittu ja tykätty.






Richard Adams: Ruohometsän kansa (1975), n. 400 sivua

Tarina villikaneista ei ole pikkutyttöjen söpöä pupustelua vaan vertauskuvallinen teos, jonka sivuilta voi lukea esimerkiksi totalitäärisen yhteiskunnan kritiikkiä. Villikaniyhdyskunnassa heikko ja hermostunut näkijäkani vaistoaa suuren vaaran, mutta vain pieni osa yhdyskunnan jäsenistä uskoo häntä ja päättää paeta tuntemattomaan ulkomaailmaan. Matka uuteen kotiin ei ole helppo. Romaanin asetelma on kiinnostava: kaneilla on esimerkiksi oma uskontonsa ja mytologiansa mutta hahmot elävät silti nimenomaan kaneille lajityypillistä elämää






Antoine de Saint-Exupery: Pikku prinssi (1943), n. 100 s. painoksesta riippuen

Kaikenikäisille sopivassa klassikossa lentäjä joutuu tekemään pakkolaskun autiomaahan ja törmää Pikku Prinssiin, joka on kotoisin toiselta planeetalta. Tämä merkillinen hahmo kritisoi yksinkertaisesti ja mieleenpainuvasti aikuisten maailman järjettömyyttä - ja etsii rakkautta.









Neil Gaiman: Coraline varjojen talossa (2003), n. 160 sivua

Lapsille suunnattu kauhukertomus on niin laadukasta työtä että jaksaa viihdyttää myös aikuislukijaa. Coraline muuttaa perheineen suureen kartanoon maalle. Tyttö alkaa tutkia paikkoja ja löytää umpeen muuratun oven. Eräänä yönä pahaenteinen ovi on kuitenkin auki.










Astrid Lingren: Ronja, ryövärintytär (1981), n. 260 sivua painoksesta riippuen

Rakastetussa satuklassikossa nuori Ronja seikkailee metsän fantasiamaailmassa, jossa vilisee männiäisiä, hapsiaisia ja verenhimoisia ajattaroita. Ronjan metsäelämä keskeytyy kuitenkin ikävästi, kun alueelle saapuu Birk, kilpailevassa ryövärijoukossa elävä lapsi. Alun vaikeuksien jälkeen parivaljakon välille kehittyy ystävyys, jota ympäristö ei hyväksy. Voiko lapsi olla välittämisessään kuitenkin viisaampi kuin aikuinen?









Marko Hautala: Itsevalaisevat (2008), n. 240 s.

Kotimaista laatukauhua. Liikemiehen tytär katoaa jälkiä jättämättä. Samaan aikaan koulussa väkivaltaisesti käyttäytynyt teinipoika alkaa terapiassa höpistä, että hänen sisällään on kala. Vähitellen paljastuu, että nuorien kohtalot kietoutuvat hirvittävällä tavalla yhteen. Teos on ollut paljon valittu mutta se on jakanut opiskelijoiden mielipiteitä: osa on pitänyt teoksesta paljon, mutta toisille kokonaisuuden hahmottaminen on ollut haastavaa.







Leena Krohn: Ettei etäisyys ikävöisi (1997), n. 170 sivua

Teos sisältää kaksi kertomusta, jotka ovat toistensa vastapareja. Työkseen hirviöitä muotoileva Sofi alkaa itse tuntea jonkin kammottavan läsnäolon. Ongelmana on vain, että muut eivät pysty ymmärtämään tätä kokemusta - onko Sofi tulossa hulluksi? Toisessa kertomuksessa Gamma elää kaupungissa, jossa ihmiset alkavat vain kadota. Mikä heidät pelastaisi? Krohnin kieli on kaunista ja kertomukset intensiiviä, pitkäksi aikaa vaivaamaan jääviä. 







Leena Krohn: Ihmisen vaatteissa (1976), n. 160 sivua painoksesta riippuen

Pelikaani laskeutuu uimarannalle ja kiinnostuu ihmisten elämästä. Se pukeutuu ihmiseksi, hankkii asunnon, saa työtä oopperassa, rakastuu. Se myös tutustuu 10-vuotiaaseen Emiliin, joka ryhtyy sille oppaaksi ihmisten maailmaan. Kun aikuiset vangitsevat Pelikaanin eläintarhaan huomattuaan sen olevankin lintu, on lasten tultava hätiin... Ihmisen vaatteissa on valloittava fantasiaseikkailu, joka koskettaa kaikenikäisiä. Se on kertomus kahden muukalaisen ystävyydestä suuressa kaupungissa, tarina unelmista, pettymyksistä ja ilosta. (Tekstin lähde.)








Laura Lindsted: Oneiron (2015), n. 440 s. 

Finlandia-palkitun romaanin lähtökohta on outo: pieni ryhmä eri-ikäisiä, erilaista elämää eri puolilla maapalloa eläneitä naisia kuolee. Mutta vastassa ei ole hauta tai paratiisi vaan omituinen valkoinen välitila, jossa ei ole mitään. Mitä tehdä ei-missään? Tietysti naiset alkavat kertoa toisilleen itsestään, ja elämäntarinat ovat traagisia, hykerryttävän hauskoja, pelottaviakin. Romaani on herkkupala laadukkaan taidekirjallisuuden ystävälle.







Katja Kaukonen: Odelma (2011), 160 s. 

Herkkupala kauniin ja oudon kirjallisuuden ystävälle, joka ei kaihda uusiin maailmoihin astumista ja moneen suuntaan haarovaa symboliikkaa. Sopii jo hieman kokeneemmalle lukijalle.










Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas (2008), n. 250 s.

Nuori tyttö palaa kotiin keskelle metsää jostakin - lukija ei saa tietää, mistä. Hahmo on jättänyt taakseen jonkinlaisen katastrofin ja etsii turvaa lapsuudenkodistaan. Hän ei muista menneisyydestään juuri mitään, ja uusi koti on merkillinen: tytön yhdeksäntoista veljeä toimivat kurinalaisessa yhteisössä tyrannimaisen isän määräysvallan alla. Omituinen talo on täynnä salaisuuksia, joista suurin tekee kipeää: missä on äiti?







Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen (1945),n. 800 sivua.

Viihdyttävä ja helppolukuinen teos, jonka pituutta ei kannata säikähtää. Sinuhe on muinaisessa Egyptissä syntynyt orpolapsi, joka kohoaa faaraon lääkäriksi. Mukana on tulista rakkautta, sotaa ja uskonnollista kiihkoa. Sinuhe ei ole vaikeatajuista taidekirjallisuutta vaan pikemminkin juonivetoinen seikkailukertomus.








Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki  (2015), 335 s. 

Laadukkaan fantasiakirjallisuuden ystävälle. Juonenkäänteitä ja yllätyksiä riittää, jopa niin paljon, että teos alkaa saada saippuaoopperamaisia piirteitä. Ope ei tykännyt, mutta kriitikot ovat kehuneet. Katso valaiseva arvostelu esimerkiksi täältä.









Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970), n. 170 sivua painoksesta riippuen 

Muumilaakson marraskuu on Muumi-kirja, joka on osoitettu ennemminkin aikuiselle kuin lapsilukijalle. Vilijonkka, Homssu, Ruttuvaari, Hemuli ja Nuuskamuikkunen saapuvat muumitaloon, mutta muumit ovatkin poissa ja talo tyhjä ja alakuloinen. Ilman muumien idylliä jokainen joutuu etsimään omaa tapaansa olla olemassa. Kaunis, sävyltään pohdiskeleva teos.