Nuorten elämän kuvauksia

Seuraavat romaanit ovat nuortenromaaneja. Osa romaaneista sopii oikein nuorellekin lukijalle - osa taas ei. Juttele kirjavalinnastasi opettajan kanssa, mikäli olet epävarma.


Nadja Sumanen: Terveisin Seepra (2017), 264 s.

Iriksen perheessä kaikki on näennäisesti hyvin: äiti pitää elämäntapablogia, isä on rahakkaassa työssä ja Iris itse on kaunis yläkoulua päättävä balettikeiju. Salassa Iris viiltelee ja veli Kim käyttää huumeita. Miten lakata suorittamasta elämää ja alkaa elää todella? Miten irrottautua ongelmista, jotka näyttävät siirtyvän sukupolvelta toiselle? Hieno, aikuislukijallekin sopiva nuortenromaani.




 

 

 

Deborah Spungen: Nancy (1983), n. 360 s. 

Legendaarisen Sex Pistols -yhtyeen reunamilla pyörineen Nancy Spungenin koskettava elämäntarina, joka kerrotaan äidin näkökulmasta. Nancy ei vaikuta normaalilta lapselta: hän on jatkuvasti vihainen ja onneton. Perhe yrittää parhaansa, mutta Nancy ajautuu jo nuorena rumaan huumemaailmaan. Kun Nancy tutustuu ihailemansa punk-yhtyeen basistiin Sid Viciousiin, hän on astunut tielle, jolta ei ole enää paluuta. Teos on ollut opiskelijoiden keskuudessa tykätty ja paljon valittu. Romaani ei sovellu herkälle lukijalle.





Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja (1947), n. 200 sivua  
Teos koostuu aidoista päiväkirjamerkinnöistä, joita teini-ikäinen Anne tekee Salaisessa siivessä, johon hänen juutalaistaustainen perheensä on piiloutunut natseilta. Elämä tiiviissä, tarkoin salatussa yhteisössä ei ole aina helppoa. Päiväkirja jää kesken, sillä lopulta natsit löytävät Salaisen siiven. Anne Frank menehtyi maaliskuussa 1944 Bergen-Belsenin keskitysleirillä. Romaani ei sovellu herkälle lukijalle.









Julie Berry: Kunnes kerron totuuden (2013), n. 290 s.

Teos on nuorille aikuisille suunnattu historiallinen romaani ja ensisijaisesti kaunis rakkaustarina. Judith palaa kotikyläänsä oltuaan kaksi vuotta kateissa. Hän ei pysty puhumaan, sillä joku on leikannut hänen kielensä irti. Judithin suuri rakkaus on menossa naimisiin toisen tytön kanssa, ja pian kylää uhkaa myös vihamielisten valloittajien sotilaallinen hyökkäys. Vähitellen pienen yhteisön salaisuudet alkavat keriytyä auki, ja hyljeksityn Judithin elämä saa aivan odottamattoman suunnan. Teos sopii on nopealukuinen ja kevyt ja sopii myös aikuislukijalle.







Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus (2003), n. 270 s.

Matemaattisesti äärimmäisen lahjakas Aspergerin oireyhtymää sairastava poika löytää naapurin koiran kuolleena ja päättää alkaa tutkia tapausta. Samalla taustalla värjyvät perheogelmat, joista poika ei oikein saa otetta. Palkitun romaanin viehätys perustuu ennen kaikkea päähenkilön hauskan ja koukeroisen, valtavirrasta poikkeavan ajatusmaailman kuvaukseen. Sopii hyvin myös yläkouluikäiselle.







Kate Thompson: Yön eläjä (2010), n. 270 s.

Bobby on 14 -vuotias irlantilaispoika, jonka jengielämään kuuluvat huumeet ja rikokset. Äiti päättää pelastaa Bobbyn, ja perhe muuttaa syrjäiselle maaseudulle taloon, jonka edellinen asukas on kadonnut salaperäisesti. Bobbya maalaisympäristö ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta sitten alkaa käydä selväksi, että kotitalossa kummittelee, ja ehkä paikalla on tapahtunut murha. Realistista kerrontaa ja fantasiaa sekoittava romaani. Sopii hyvin myös yläkouluikäiselle.








Delphine de Vigan: No ja minä (2012), n. 230 s. painoksesta riippuen

Lou on hyvin älykäs 13 -vuotias tyttö, joka päättää tehdä esitelmän kodittomuudesta. Hän tutustuu No -nimiseen, vanhempiensa hylkäämään, kodittomaan tyttöön, ja yllättäen vanhemmat suostuvat ottamaan tytön luokseen asumaan. Älykkyydestään huolimatta Lou on kuitenkin lapsellinen: hän ei ymmärrä, etteivät kodittoman mielenterveysongelmat, traumaattiset kokemukset ja riippuvuudet ole niin vain ohitettavissa. Kirjaan mahtuu sivujuonena myös pieni rakkaustarina. Palkittu teos edustaa laadukasta, ajatuksia herättävää nuortenkirjallisuutta, jonka parissa myös aikuislukija viihtyy.




Laura Lähteenmäki: North End -Niskaan putoava taivas (2012), n. 260 s.

Eletään tulevaisuuden Suomessa, jonne ilmastonmuutos on tuonut hyisen säätilan, ja peruselintarvikkeistakin pitää säästää. Yläkouluikäinen Tekla on joutunut muuttamaan uudelle, pohjoiselle paikkakunnalle ilman ystäviään, ja erilaisten satumusten seurauksena hän päätyy viettämään viikon yksin kotona veljensä kanssa. Tekla päättää ottaa uudesta itsenäisyydestään kaiken irti, mutta dystopian maailmassa olosuhteet ovat kovat. Laadukkaan nuortenkirjan lukee aikuinenkin mielihyvin, ja myös sarjan kaksi jatko-osaa ovat lukemisen arvoisia. Sopii hyvin myös yläkouluikäiselle.





Salla Simukka: Punainen kuin veri (2013), n. 270 sivua

Lumikki -nimisestä lukiolaistytöstä kertovan sarjan aloitusosassa nuori tyttö sotkeutuu kuin vahingossa huumekauppaan ja on äkkiä hengenvaarassa. Teos on koukuttavaa luettavaa ja sopii pieneksi välipalaksi aikuislukijallekin. Sarjasta on ilmestynyt vielä kaksi muuta osaa. Sopii yläkouluikäiselle.








Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase (1984), n. 320 sivua painoksesta riippuen

Kotimaisen nuortenkirjallisuuden klassikko, joka kestää aikaa aina vain. Allu, kaupunkilaispoika, joutuu tahtomattaan kesäksi maalle, kaikki vaikuttaa hirvittävältä, ellei kuvioihin ilmestyisi Kerttu, johon Allu palavasti rakastuu. Kaksikon suhde ei ole tietenkään mutkia vailla. Varmaa on kuitenkin se, että kesän jälkeen Allu ei palaa kaupunkiin samana ihmisenä. Teos on helposti ymmärrettävä ja siitä ovat nauttineet myös vähemmän lukevat. Sopii myös yläkouluikäiselle.






Salla Simukka: Jäljellä (2012), n. 220 s.

Opiskelijan vinkkaama herkkupala dystopiakirjallisuuden ystävälle. Eletään tulevaisuuden Suomessa, jossa nuoret on jaoteltu erilaisiin ryhmiin taipumustensa mukaan. Emmi ei tunnu kuuluvan mihinkään ryhmään, ja hän kokee olevansa ulkopuolinen. Ympäristöönsä kyllästynyt Emmi päättää karata, mutta kukaan ei tule etsimään häntä. Kotiin palattuaan tyttö huomaa, että kaikki maailman ihmiset ovat kadonneet - vain hän näyttää olevan jäljellä. Teos sopii myös yläkouluikäiselle.








Nadja Sumanen: Rambo (2015), n. 240 s.

Rambo on poika, joka ei tiedä normaalista arjesta - kun äiti on syvästi masentunut ruoka-ajat tuppaavat unohtumaan, ja yhteiset hetket läksyjen parissa jäävät viettämättä. Rambo pääsee kuitenkin kesälomalla unohtumattomalle mökkireissulle ja tutustuu ylimieliseen tyttöön, jonka kotona kulissit ovat kunnossa. Kun syrjäytymisvaarassa oleva poika ja varakas pintaliitäjä kohtaavat, syntyy kitkaa mutta myös yllättäviä tunteita. Teos on helppolukuinen ja imaisee nopeasti mukaansa myös kokemattoman lukijan. Sopii yläkouluikäisellekin.






Patricia McCormick: Viilto (2009), n. 170 s.

Callie on 15 -vuotias tyttö, joka viiltelee itseään - pahasti. Callie joutuu psykiatriseen sairaalaan, jossa hän tutustuu monenlaisista ongelmista kärsiviin nuoriin. Mutta Callie ei tahdo avautua - ei terapeutille eikä muille nuorille. Lopulta synkeitä sävyjä sisältävästä romaanista kasvaa silti selviytymiskertomus. Kyseessä on nuortenromaani, joten teksti on helppolukuista. Romaani ei kuitenkaan sovellu herkälle eikä kovin nuorelle lukijalle.








Vilja-Tuulia Huotarinen: Siljan laulu (2007), n. 240 sivua 

Siljan elämässä kaikki ei ole kohdallaan: kirjailijaisä kuolee yllättäen, eivätkä ystävät ja poikaystävä osaa auttaa Siljaa surutyössä. Onneksi pelastukseksi löytyy musiikki, ja Silja pääsee kokemaan jotakin aivan uutta - hänestä tulee hienon tyttöbändin laulaja. Romaani on surullisista lähtökohdistaan huolimatta ennen muuta tarina selviytymisestä, ystävyydestä ja musiikin kantavasta voimasta. Sopii myös yläkouluikäiselle.







Kira Poutanen: Ihana meri  (2001), n. 280 s.

Nuortenkirja. Tunnollinen Julia tavoittelee yhdeksännellä luokalla kymppejä todistukseen ja harrastaa tosissaan liikuntaa. Julia haluaa laihduttaa, ja kuin huomaamatta hän sairastuu vakavaan anoreksiaan. Romaani saa pohtimaan esimerkiksi nuoria naisia kohtaan suunnattuja ulkonäkövaatimuksia. Sopii hyvin myös yläkouluikäiselle.









Terhi Rannela: Taivaan tuuliin (2012), n. 280 s.

Nuortenkirja. Romaanissa traagisesti äitinsä menettänyt, koulukiusattu Aura päättää räjäyttää entisen koulunsa. Teos kuvaa Auran elämän vuosia, jotka edeltävät räjäytyspäätöstä. Keskeiseksi teemaksi kohoaa vallankäyttö ihmissuhteissa, myös nuoreksi aikuiseksi varttuneen Auran parisuhteessa. Ei sovellu herkälle lukijalle.










Seuraavat romaanit ovat nuorten elämästä kertovia romaaneja, jotka on kuitenkin suunnattu ensisijaisesti aikuislukijalle. Listan teokset eivät lähtökohtaisesti sovi yläkouluikäiselle. Mikäli kuitenkin haluat lukea teoksen tältä listalta, keskustele open kanssa.


C. J. Tudor: Liitu-ukko (2018), n. 425 s.

Laadukkaan ja koukuttavan kauhukirjallisuuden ystäville. Keski-ikäinen opettaja saa kirjeen, joka pakottaa hänet palaamaan lapsuutensa veriseen murhenäytelmään. Romaani on pituudestaan huolimatta nopealukuinen. Ote takakannesta: "Kukaan meistä ei tiennyt mistä kaikki alkoi. Oliko se silloin kun aloimme piirrellä liitu-ukkoja vai silloin kun ne alkoivat ilmestyä kuin itsestään? Alkoiko kaikki siitä hirvittävästä onnettomuudesta? Vai siitä kun ensimmäinen ruumis löytyi?"







Laura Lähteenmäki: Yksi kevät (2018), n. 160 s.

Romaanissa käsitellään vuoden 1918 tapahtumia teini-ikäisten tyttöjen näkökulmasta. Nuoruudestaan huolimatta kaverukset haluavat auttaa punaisia voittoon ja päätyvät huolehtimaan haavoittuneista vallatussa huvilassa. Nopeasti tilanne kuitenkin kärjistyy, ja tyttöjen on tartuttava itsekin aseisiin. Romaani on nopealukuinen ja sopii myös vähemmän lukeneelle. 









Jonas T. Bengtsson: Sus (2018), n. 200 s.

Sus on 19 -vuotias kööpenhaminalaistyttö, joka on saanut elämälleen hyvin huonot lähtökohdat. Isä on tappanut Susin äidin ja Susilla on mielessään vain yksi asia: kosto. Romaani on pieniä huumorin pilkahduksia lukuunottamatta synkkä ja tunteilematon. Teos on lyhyiden lukujen vuoksi nopealukuinen mutta ei sovellu herkälle lukijalle. Kyseessä on aikuisten romaani.








Lisa O' Donnell: Mehiläisten kuolema (2013), n. 300 s.

"Tänään on jouluaatto. Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle. Eivät olleet rakkaita vanhempia." Näin alkaa romaani, joka on todellinen herkkupala sysimustan huumorin ystävälle. Teoksen sivuilla vilisee seksiä ja huumeita. Romaani sisältää paljon lyhyitä lukuja ja on siksi nopealukuinen. Rankan sisältönsä vuoksi romaani ei kuitenkaan sovellu yläkouluikäiselle tai hyvin herkälle lukijalle.






Malin Persson Giolito: Suurin kaikista (2017), n. 400 s.

18-vuotias lukiolainen Maja istuu luokkahuoneen lattialla. Opettaja on ammuttu. Majan rikkaista rikkain poikaystävä on ammuttu. Majan paras ystävätär on ammuttu. Huumeita diilaava luokkakaveri on ammuttu. Jäljellä on vain Maja, jonka koko maa haluaa kohtaavan hirvittävien tekojen seuraukset. Miten tähän tultiin? Sen Maja saa selvittää pienintä yksityiskohtaa myöten asianajajilleen. Otteessaan tiukasti pitävä dekkari, jossa minäkertojana toimiva Maja kuvaa yhteiskunnan räikeitä luokkaeroja ja rakkauden vääristyneitä muotoja. Romaani ei rankan sisältönsä vuoksi sovellu yläkouluikäiselle tai hyvin herkälle lukijalle.






Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä (2014), n. 500 s. 

Finlandia-palkintoehdokkaana ollut hieno kuvaus lukioikäisen pojan kesästä, jolloin kaikki tuntuu tapahtuvan ensimmäistä kertaa. Poika pääsee karskien miesten työyhteisöön, saa ensimmäiset seksuaaliset kokemuksensa, ihastuu ja pohtii tulevaisuuttaan. Sopii jo hieman kokeneemmalle lukijalle.








Christiane F.:Huumeasema Zoo (1979), n. 350 s.

Tositapahtumiin perustuva omaelämäkerrallinen kuvaus 15-vuotiaasta tytöstä, joka tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja ajautuu vähitellen käyttämään heroiinia. Narkomaanin arki on pelkkää raadollista alamäkeä. Teos jää vaivaamaan pitkäksi aikaa eikä sitä voi suositella herkälle lukijalle. Romaani on ollut opiskelijoiden keskuudessa tykätty ja paljon valittu.









Juha Seppälä: Luru (1992), n. 120 s.

Pieni romaani lukiolaispojasta, jonka elämä umpioituu yksinäisyyteen. Teemu on aina elänyt kahden äitinsä kanssa. Ylioppilaskeväänä hänen pitäisi aloittaa oma elämänsä, mutta hän lukkiutuu arvaamattomaan ahdistukseen. Monitasoisessa romaanissa seurataan äidin silmin pojan sairaiden kehittymistä kohti lohdutonta loppua. Teos näyttää lukijalle, kuinka yksin ja avuttomaksi ihminen voi jäädä mielenterveysongelmia kohdatessaan. Nopealukuinen mutta ei erityisen helppo romaani.








Kreetta Onkeli: Ilonen talo (1996), n. 150 s. 

Ruut ja Birge kasvavat alkoholistiäidin kanssa perheessä, josta isä on kuollut. Pihan nurmikko kasvaa umpeen, äiti häviää reissuilleen ja pienellä paikkakunnalla perhettä halveksitaan. Silti keinot elää omaa elämää löytyvät. Teos on enimmäkseen lapsen näkökulmasta kerrottu ja kohtalaisen helppolukuinen.












Leena Lander: Tummien perhosten koti (1991), n. 320 s. 

Kuvaus koulukotinuorista. Mukana on rikkinäisen elämän tarkastelua mutta myös valopilkkuja. Päähenkilö on selviytyjä, joka ponnistaa vaikeista oloista kohti tulevaisuutta. Romaani on helppolukuinen.











Eija Hetekivi-Olsson: Tämä ei ole lasten maa (2013)n. 350 s.

Miiran suomalaissyntyinen duunariperhe elää 1980 -luvun ruotsalaisessa lähiössä, jossa köyhyys ja päihdeohgelmat rehottavat. Miira, joka inhoaa suomalaisia juuriaan, ei ole kuitenkaan niitä lapsia, jotka antavat periksi. Hän suunnittelee aivokirurgin uraa ja on valmis antamaan turpiin lasten ahdistelijalle.