Perhe- ja sukukuvauksen helmiä

 

Lista on tällä hetkellä painottunut kotimaiseen kaunokirjallisuuteen mutta kasvaa kattamaan myös länsimaista kirjallisuutta laajemmin.


Leila Slimani: Kehtolaulu (2018), n. 240 s.

Palkittu romaani kertoo vallasta ja väkivallasta läheisissä ihmissuhteissa koukuttavasti. Romaani ei ole juonivetoinen seikkailu vaan kuvaus arkisiin hetkiin tiivistyvästä pimeydestä. Löydät lisätietoja teoksesta esimerkiksi täältä.











Maja Lunde: Mehiläisten historia (2016), n. 430 s.

Romaani kuvaa maailmaa kuohuttanutta mehiläiskatoa ja sen kuvitteellisia seurauksia mutta teoksen ytimen muodostaa kuvaus erilaisten kriisien keskelle joutuneista perheistä. Vuodessa 2098 kiinalainen Tao menettää lapsensa. Vuonna 1852 masentunut William on juuttunut sänkyyn, koska perhe on tuhonnut lupaavan tieteellisen uran. Vuotta 2007 elävä George ei saa poikaansa innostumaan mehiläisten hoidosta elinkeinona. Eri aikatasot limittävä teos on viihdyttävä ja helppolukuinen vaikka käsitteleekin painavia teemoja.


 

 

 

 

Asko Sahlberg: Häväistyt (2011), n. 300 s. 

Mies, nainen ja poika lähtevät aamun hämyssä karkumatkalle kodistaan 1900-luvun alun Suomessa. Mies päättää ottaa mukaansa myös aseen. Kiihdyttävät tapahtumat seuraavat toinen toistaan, ja vähitellen matkasta rajautuu ehjä palapeli, jossa yksityiskohdat saavat merkityksensä. Hieno, tiukasti otteessaan pitävä romaani.









Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti (2015), n. 330 s.

Inkeriläissyntyinen Vera menee naimisiin suomalaisen miehen kanssa ja saapuu karulle Karkulahden tilalle, jota miehen äiti dominoi. Kaksi äitinä epäonnistunutta naista hioutuu vastakkain, ja menneisyydestä avautuu yhä uusia lukittuja ovia. Kiehtova sukutarina, jossa kurkistetaan kiinnostavalla tavalla myös Neuvostoliiton vaiheisiin 1900-luvun jälkipuoliskolla








Tommi Kinnunen: Pintti (2018), n. 300 s.

Kolme näkökulmaa - kolme erilaista päivää lasitehtaan varjossa. Tommi Kinnunen on taitava ihmiskuvaaja, joka saa hahmonsa heräämään henkiin ja tuo historiallisen tunnelman tarkkasilmäisesti lukijan käsille. Teos on ohittamaton herkkupala jo hieman kokeneemmalle lukijalle. Voit lukea lisää esimerkiksi täältä.


 








Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (2014), n. 340 s.

Paljon kiitosta saanut sukutarina, jossa Suomen historian murrosvaiheet ja ihmisten henkilökohtaiset kipupisteet värittävät perheen elämää usean sukupolven ajan. Romaanissa käsitellään esimerkiksi kätkettyä homoseksuaalisuutta ja kahden sukupolven hankauksia arjen tilanteissa.









Juha Seppälä: Sydänmaa (1994), n. 220 s. 

Seppälä kuvaa taidokkaassa romaanissaan toisiinsa nivoutuvien sukupolvien elämää aina 1800-luvun lopusta nykypäivään. Ihmiset ajautuvat elämän tilanteesta toiseen saamatta vastausta suuriin kysymyksiinsä. Teoksen aikarakenne on pirstaleinen. Sopii jo hieman kokeneemmalle lukijalle.










Juha Seppälä: Hyppynaru (1990)

Nopealukuinen pienoisromaani, joka soveltuu jo kokeneemmalle lukijalle. Seppälän teoksessa ei tapahdu paljon, mutta henkilöiden väliset suhteet jännittyvät äärimmilleen. Nuori mies ei saa töitä, ja hän on kadottanut yhteyden myös vaimoonsa. Ainoa todellinen ihmiskontakti isällä on pieneen tyttäreensä. Luvassa on raskaita tapahtumia.









Pirkko Saisio: Elämänmeno (1975), n. 230 s.

Saisio kuvaa palkitussa esikoisromaanissaan tavallisen työläisperheen arkea Helsingin Kalliossa aina sodan päättymisestä 1960-luvulle. Rikkinäinen äiti ja arka ja taiteellinen Marja-tytär ottavat yhteen. Ahtaasti asuvan tehdastyöläisen arki on selviytymistä, mutta vailla toivoa elämä ei ole. Teos palkittiin aikanaan parhaana esikoisteoksena.










Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu (1970), n. 250 s.

Kertomus työläistytön raskaista vaiheista 1900-luvun alkupuolen Helsingissä. Solveigin äiti vihaa lastaan ja juopotteleva isä unohtaa tyttärensä. Lapsi kasvaa ottamaan vastaan kaikki iskut, mutta vähitellen oma olemassaolon tapa alkaa löytyä. Romaani sopii erityisesti railakkaan ja puhekielisen ilmaisun ystävälle.








Henni Kitti: Elävän näköiset (2014), n. 350 s.

Kitti kertoo omaperäisessä romaanissaan kolmen sukupolven tarinan. Perheen isä uskoo Tornionjoen vaihtaneen yöllä suuntaa ja tytär haluaa oppia täyttämään eläimiä. Romaani kertoo katkelmallisesti ja humoristisestikin varsin rakastettavien henkilöhahmojen elämästä. Teoksen painopiste ei ole juonen kuljetuksessa. Kokonaisuus on katkelmallinen, syvä ja sympaattisella tavalla lapsekas. Sopii jo hieman kokeneemmalle lukijalle.







Riikka Ala-Harja: Maihinnousu (2012), 230 s.

Normandian maihinnousun maisemissa elävällä Juliella ei ole helppoa: aviomies osoittautuu petolliseksi ja tytär on sairastunut leukemiaan. Alkaa voimia kysyvä taistelu. Romaani on hyvin kirjoitettu, koskettava ja nopealukuinen. Lisää tietoja löydät esimerkiksi täältä.









Joni Skiftesvik: Pystyyn haudattu (1984), n. 200 s.

Isä ja poika tapaavat vuosien jälkeen Perämeren rannalla. Selvitettävänä on nöyryyttävä menneisyys, joka herättää kostonhalua. Sopii jo hieman kokeneemmalle lukijalle.










Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön (2014), n. 270 sivua.

Koskettavassa romaanissa seurataan kolmen sukupolven naisia, joilla kaikilla on juurensa vahvasti maalaisympäristössä, Niityn tilassa, jota leimaavat kätketyt hirveydet, riidat, kuolema ja vallankäyttö. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastunut Elvi tekee teon, jonka jälkeen mikään Niityssä ei ole ennallaan. Elvin lapset pyristelevät kuviosta irti, kukin oman tiensä valiten, ja keinot elää omaa elämää löytyvät.