Rakkaus ja seksuaalisuus

 Minna Rytisalo: Lempi (2016), n. 230 s.

Lapin sota heittelee ihmisiä, mutta romaanin ytimessä on rakkaus, joka saa erilaisia, vaarallisiakin muotoja. Kehuttu romaani sopii ehkäpä hieman kokeneemmalle lukijalle.












Timo K. Mukka: Kyyhky ja unikko (1970)

Pieneen maalaiskylään palannut, elämässään epäonnistunut keski-ikäinen Pieti rakastuu alaikäiseen Darjaan. Runollisessa teoksessa rakkauden ja kuoleman pohjavirrat yhtyvät. Sopii jo hieman kokeneemmalle lukijalle, joka kaipaa juonen kuljetuksen sijaan upeaa, monitasoista ilmaisua.










Juhani Aho: Juha (1911), n. 270 s.

Helppolukuinen ja mukaansatempaava klassikkoromaani. Juha on mennyt naimisiin itseään nuoremman Marjan kanssa, ja Marja karkaa epämääräisen naistenmiehen matkaan. Syvästi rakastunut Juha on kuitenkin päättänyt saada Marjan takaisin ja pelastaa hänet lipevän kulkumiehen haaremista. Mutta onko rakkaus pelastettavissa?









Anja Kauranen: Syysprinssi (1996), n. 130 s. 

Osin tositapahtumiin perustuva kuvaus kahdesta kiihkeästä taiteilijasielusta, jotka rakastuvat ja kokevat intohimoisen suhteen. Parin elämään mahtuu epäsovinnaista sekoilua ja halua haastaa jämähtäneet akateemiset piirit. Rakkaustarina on lihan, veren ja kyynelten makuinen.












Heidi Köngäs: Hertta (2015), n. 300 s.

Hertta, tulisieluinen kommunistijohtaja 1900-luvun alun Suomessa, rakastuu heikkoon,petolliseen mieheen, joka tosiasiassa toimii vastapuolen vakoojana. Rakkaustarina on omaperäinen, ja teoksen juoni imaisee lukijan mukaansa. Romaanin henkilöillä on todelliset historialliset esikuvat, mutta teos  voi antaa jopa enemmän  lukijalle, jolla ei ole juuri ennakkokäsitystä johtavien kommunistien vaiheista Suomessa.







Pirkko Saisio: Punainen erokirja (2003), n. 300 s. 

Finlandia-palkinnon napannut omaelämäkerrallinen romaani poliittisesti kuohuvasta 1970 -luvusta, seksuaali-identiteetin etsinnästä ja taiteilijakutsumuksen seuraamisesta. Saision teksti on väljyydessään intensiivistä.










Mika Waltari: Vieras mies tuli taloon (1937), n. 200 sivua painoksesta riippuen 

Tiheatunnelmainen pienoisromaani. Mies eksyy rengiksi maatilalle, jossa asuu kaupungista kotoisin oleva nainen pahoin alkoholisoituneen miehensä kanssa. Tulijan ja talon emännän välille kehittyy romanssi, joka johtaa traagiseen lopputulokseen.









Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys (1985), n. 400 s. painoksesta riippuen

Klassikkoteos, joka sopii jo hieman enemmän lukeneelle. Teoksessa lomittelevat esseistinen filosofinen pohdinta ja kuvaus kaiken kestävästä rakkaudesta, uskottomuudesta ja eroamisen kivusta. Taustalla läikehtii kommunistien miehittämä Tsekkosslovakia, jossa korkeasti koulutetut ovat menettäneet asemansa ja tavallinen ihminen voi kokea olevansa vakoilun kohteena.








Vladimir Nabokov: Naurua pimeässä (1933), n. 200 sivua 

Keski-ikäinen varakas taidekriitikko jättää vaimonsa ja tyttärensä 18 -vuotiaan suloisen tyttösen takia. Varsin pian käy selväksi, että nuori rakastettu haluaa vain hyötyä rakastajastaan, ja lukija voi alusta alkaen aavistaa, että pieni rakkaustarina tulee päättymään lohduttomasti. Nabokovin teos sopii hyvin myös vähemmän lukeneille.







Sofi Oksanen: Baby Jane (2005), n. 230 s.

Kahden naisen erikoinen rakkaustarina. Teoksessa kuvataan raadollisesti mielenterveysongelmin sävyttämää arkea, josta ei tunnu olevan kuin yksi ulospääsy - kuolema. Romaani sopii hieman vähemmän lukeneillekin.










Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina (1978), n. 170 sivua painoksesta riippuen

Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina on kuohuttava ja riipaiseva kertomus avioliiton myrskyistä ja suvannoista, kahden kirjailijan monimuotoisesta ja intensiivisestä suhteesta. Se on myös vastareaktio aviopuoliso Henrik Tikkasen maineikkaaseen omaelämäkerralliseen romaaniin Mariankatu 26. Viha, rakkaus, kapina ja lannistuminen kiihkeässä ja intensiivisessä, puhemuotoisessa tarinassa perheestä, sukupuolten sodasta, miehen alkoholismista, naisen lämmöstä ja kestävyydestä. (edeltävän tekstin lähde.) Teos on itseasiassa runokirja mutta se edustaa varsin helposti lähestyttävää, proosaa muistuttavaa runoutta. Nopealukuinen ja soveltuu helppoutensa vuoksi myös lukijalle, joka ei ole niin kotonaan runouden maailmassa.





Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät (2002), n. 250 s. painoksesta riippuen

Suureen suosioon nousseen kirjailijan varhainen romaani naisesta, jonka mies päättää jättää aivan yllättäen viidentoista avioliittovuoden jälkeen. Luvassa on epäuskoa, surua, silmitöntä vihaa, psyyken järkkymistä ja toisaalta hieno kuvaus siitä, kuinka elämä kantaa vaikeimmillakin hetkillä.