Kotimaisia romaaneja teemoittain ryhmiteltynä

Seuraava kirjallisuuslista sisältää kotimaisia romaaneja 1800-luvulta aina 2010-luvulle saakka. Listan painopiste on nykykirjallisuudessa, erityisesti 2000-luvulla julkaistussa romaanikirjallisuudessa. Teoksen kohdalla on mainittu sivumäärä, mikäli kyse on erityisen pitkästä romaanista.


Suomen historian käännekohtia ja kipupisteitä


Leena Lander: Käsky (2003) 

Romaanin miljöönä toimii entiseen hermoparantolaan perustettu kenttäoikeus vuonna 1918. Nuori jääkäri ja naisvanki kokevat yhdessä omituisen, kielletyn seikkailun. Romaanin ilmaisu on yksinkertaista, ja teos sopii myös kokemattomalle lukijalle.

F.E. Sillanpää: Hurskas kurjuus (1919) Toivolan Jussi on käyhä, yksinkertainen torppari, joka on elänyt kovan elämän. Hän ajautuu mukaan Suomen sisällissodan tapahtumiin tiedottomana ja tahdottomana nappulana. Romaani on lyhyehkö kokonaisuus, josta on helppo ailoittaa klassikkojen lukeminen.

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla, osat 1-3 (1959-1962) 

Rikas kuvaus torppariperheen elämänvaiheista Suomen historian kuohuvina aikoina. Pohjantähti -trilogia on helppolukuinen ja viihdyttävä. Jokainen osa n. 300 sivua.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas  (1954)

Helppolukuinen klassikko niille sotakirjallisuuden ystäville, jotka pitävät erityisesti rintamaelämän kuvauksesta. N. 500 sivua.

Jenni Linturi: Isänmaan tähden (2011)

Antti värväytyy idealismissaan Saksan armeijan Waffen-SS-joukkoihin vapaaehtoisena sotilaana. Hän selviytyy sodasta hengissä, mutta häpeä syyllisyys ovat läsnä vielä Antin vanhuuspäivinäkin.

Antti Tuuri: Kylmien kyytimies (2007)

Ketola, tavallinen epäpoliittinen mies, pakotetaan Kauhavan asemalta hevosineen Seinäjoen junaan keväällä 1918. Ketolasta tulee sisällissodan ruumiiden kuskaaja. Mies ei innostu sodasta eikä näe siinä mitään ylevää mutta tekee pakotettuna mitä täytyy. Sopii erityisesti lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita sodan raadollisista puolista.

Veijo Meri: Manillaköysi (1957)

Kotimaisen modernismin klassikkoteos, jonka pääteemana on sodan mielettömyys. Romaani koostuu pienistä sotakuvauksista, joita päähenkilö kuulee junassa istuessaan. Teos sopii jo hieman kokeneemmalle lukijalle.


Anneli Kanto: Veriruusut (2008)

Romaani kuvaa punaisten naiskaartilaisten kohtaloita vuoden 1918 Suomessa. Tulokulma sisällissotaan on raikas ja erilainen. Teos on helppolukuinen. N. 400 sivua.

Anneli Kanto: Pyöveli (2015)

Mukaansatempaava ja helppolukuinen romaani pyövelin elämästä 1600-luvun Pohjanmaalla. Teos on fiktiivinen mutta sen taustalla läikkyvät todelliset historialliset elementit. Lukija saa tutustua esimerkiksi 1600-luvun kidutuskäytäntöihin, noitavainoihin ja uskonnolliseen ilmapiiriin. Raskaan aineksen ohella teos kuvaa myös rakkautta ja perhesuhteita humoristisinkin sävyin. N. 380 sivua.

Heidi Köngäs: Dora, Dora (2012)

Vuonna 1943 Kolmannen valtakunnan varusteluministeri Albert Speer vierailee Petsamon nikkelikaivoksilla. Saksan häviöstä näkyy jo merkkejä ja varusteluministeri, jonka suhde Hitleriin on eroottisesti latautunut, on menettänyt asemansa johtajan suosikkina. Speerin lisäksi myös ihmiset hänen ympärillään pääsevät ääneen. Teoksen tulokulma sota-ajan tapahtumiin on omaperäinen.

Asko Sahlberg: Irinan kuolemat (2015), 150 sivua

Irina on sotalapsi, joka toimitetaan turvaan Ruotsiin pommitetusta Helsingistä. Elämä Ruotsissakaan ei osoittaudu helpoksi. Tartu tähän teokseen, mikäli olet kiinnostunut elämän pimeistä puolista; kuolemasta, mielen järkkymisestä, väkivallasta.

Ilmari Kianto: Punainen viiva (1909)

Lyhyt, melko helppolukuinen klassikko. Köyhät ja kurjat ukko ja akka uskovat, että äänioikeuden saatuaan he voivat muuttaa maailmaa. Onko luvassa kuitenkin pettymys?



Perhe ja suku


Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti (2015) 

Inkeriläissyntyinen Vera menee naimisiin suomalaisen miehen kanssa ja saapuu karulle Karkulahden tilalle, jota miehen äiti dominoi. Kaksi äitinä epäonnistunutta naista hioutuu vastakkain, ja menneisyydestä avautuu yhä uusia lukittuja ovia. Kiehtova sukutarina, jossa kurkistetaan kiinnostavalla tavalla myös Neuvostoliiton vaiheisiin 1900-luvun jälkipuoliskolla

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (2014)

Suomeen päätyvän albaaniperheen monitasoinen tarina. Homoseksuaali päähenkilö työstää rooliaan miehenä ja maahanmuuttajana ja törmää matkalla monenlaisiin kissoihin. Teos sopii monitasoisen ja ajattelemaan haastavan kirjallisuuden ystävälle.

Joel Lehtonen: Putkinotko (1919-1920)

Torppari Juutas Käkriäisen köyhässä perheessä elämä on risaista. Isä trokaa viinaa ja lapset kakkaavat mökin nurkkiin. Perheen elämää kuvataan yhden heinäkuisen päivän ajan. Antoisa klassikko, joka sopii jo kokeneemmalle lukijalle.

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (2014)

Paljon kiitosta saanut sukutarina, jossa Suomen historian murrosvaiheet ja ihmisten henkilökohtaiset kipupisteet värittävät perheen elämää usean sukupolven ajan. Romaanissa käsitellään esimerkiksi kätkettyä homoseksuaalisuutta ja kahden sukupolven hankauksia arjen tilanteissa.

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran (2006)

Kuvaus varakkaiden helsinkiläisperheiden elämästä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Teos koskettelee kiinnostavasti esimerkiksi sisällissotaa. N. 600 sivua.

Juha Seppälä: Sydänmaa (1994) 

Seppälä kuvaa taidokkaassa romaanissaan toisiinsa nivoutuvien sukupolvien elämää aina 1800-luvun lopusta nykypäivään. Ihmiset ajautuvat elämän tilanteesta toiseen saamatta vastausta suuriin kysymyksiinsä. Teoksen aikarakenne on pirstaleinen. Sopii jo hieman kokeneemmalle lukijalle.

Pirkko Saisio: Elämänmeno (1975)

Saisio kuvaa palkitussa esikoisromaanissaan tavallisen työläisperheen arkea Helsingin Kalliossa aina sodan päättymisestä 1960-luvulle. Rikkinäinen äiti ja arka ja taiteellinen Marja-tytär ottavat yhteen. Ahtaasti asuvan tehdastyöläisen arki on selviytymistä, mutta vailla toivoa elämä ei ole.

Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu (1970)

Kertomus työläistytön raskaista vaiheista 1900-luvun alkupuolen Helsingissä. Solveigin äiti vihaa lastaan ja juopotteleva isä unohtaa tyttärensä. Lapsi kasvaa ottamaan vastaan kaikki iskut, mutta vähitellen oma olemassaolon tapa alkaa löytyä. Romaani sopii erityisesti railakkaan ja puhekielisen ilmaisun ystävälle.


Mila Teräs: Harmaat enkelit (2014)

Isoäiti, äiti, tytär ja lapsenlapsi. Neljän naisen tiet risteävät romaanissa, jossa suomalaisen sota-ajan kuvaus limittyy arkeen Istanbulissa ja vanhainkodissa. Onko samoja virheitä toistettava sukupolvesta toiseen? Romaani sisältää esimerkiksi mielenkiintoista kuvausta suomalaisten lottien elämästä talvi- ja jatkosodan aikana.

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme (2013) 

Kertomus venäläisen runoilijan Marina Tsvetajevan vaiheista. Runoilija perheineen joutuu maanpaon jälkeen Stalinin vainojen uhriksi. Upea kertomus, jossa painopiste on pikemminkin  ilmaisussa kuin äkkinäisissä juonenkäänteissä. Sopii jo hieman kokeneemmalle lukijalle. N. 500 sivua.

Henni Kitti: Elävän näköiset (2014)

Kitti kertoo omaperäisessä romaanissaan kolmen sukupolven tarinan. Perheen isä uskoo Tornionjoen vaihtaneen yöllä suuntaa ja tytär haluaa oppia täyttämään eläimiä. Romaani kertoo katkelmallisesti ja humoristisestikin varsin rakastettavien henkilöhahmojen elämästä. Teoksen painopiste ei ole juonen kuljetuksessa. Kokonaisuus on katkelmallinen, syvä ja sympaattisella tavalla lapsekas. Sopii jo hieman kokeneemmalle lukijalle.

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu (2012)

Normandian maihinnousun maisemissa elävällä Juliella ei ole helppoa: aviomies osoittautuu petolliseksi ja tytär on sairastunut leukemiaan. Alkaa voimia kysyvä taistelu. Romaani on hyvin kirjoitettu ja koskettava.

Olli Jalonen: Yksityiset tähtitaivaat (1999) 

Poikkeuksellisen voimakas romaani kuvaa Betelin suvun vaiheita aina 1800-luvun lopusta nykypäivään. Henkilöiden elämänpiiri avautuu vallankumouksen jälkeisestä Neuvostoliitosta Suomeen ja Eurooppaan. Teos sopii kokeneelle lukijalle, joka haluaa syventyä hitaasti kasvavan elämyksen äärelle. N. 800 sivua.

Joni Skiftesvik: Pystyyn haudattu (1984)

Isä ja poika tapaavat vuosien jälkeen Perämeren rannalla. Selvitettävänä on nöyryyttävä menneisyys, joka herättää kostonhalua. Sopii jo hieman kokeneemmalle lukijalle.

Anni Kytömäki: Kultarinta (2014) 

Varakkaan kartanon haaveksiva poika rakastuu köyhään pyykkärityttöön, joka ajautuu punaisten puolelle vuoden 1918 tapahtumissa. Pariskunta saa lapsen, mutta perhe hajoaa ja isä ja tytär ajetaan erilleen. Romaanissa luonnolla on aivan erityinen rooli. Sopii hieman kokeneemmalle lukijalle. N. 650 sivua.

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön (2014), n. 270 sivua.

Koskettavassa romaanissa seurataan kolmen sukupolven naisia, joilla kaikilla on juurensa vahvasti maalaisympäristössä, Niityn tilassa, jota leimaavat kätketyt hirveydet, riidat, kuolema ja vallakäyttö. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastunut Elvi tekee teon, jonka jälkeen mikään Niityssä ei ole ennallaan. Elvin lapset pyristelevät kuviosta irti, kukin oman tiensä valiten, ja keinot elää omaa elämää löytyvät.




Ihmismielen pimeyttä tarkastelemassa

Marko Kilpi: Elävien kirjoihin (2011)

Pike on tullut tunnetuksi räävittömänä narkkarikuningattarena, joka hallitsee tilanteen kuin tilanteen ja pyörittää suvereenisti rikolliskuvioita. Piken elämä on kuitenkin muuttunut: hän on saanut vankilassa lapsen ja haluaa nyt elää normaalia arkea tavallisena huolehtivana äitinä.Vanha jengi ei kuitenkaan suostu päästämään Pikestä niin vain irti. Sadistinen rikollispomo Lalli haluaa entisen tyttöystävänsä takaisin. Lajityypiltään teos on dekkari. N. 500 sivua.



Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone (2010) 

Joensuun Harjunpää-dekkarit edustavat kotimaisen dekkarikirjallisuuden parhaimmistoa esimerkiksi hienovireisen ihmiskuvauksensa takia. Tämä romaani sopii ihmisten välisen synkeän vallankäytön ja väkivallan seurausten kuvauksen ystäville. Juoni kiertyy tietysti murhan selvittämisen ympärille, mutta mukana on myös kiinnostavaa kuvausta arjesta otteensa menettäineiden ihmisten todellisuudesta. 

Marko Hautala: Itsevalaisevat (2008)

Kotimaista laatukauhua. Liikemiehen tytär katoaa jälkiä jättämättä. Samaan aikaan koulussa väkivaltaisesti käyttäytynyt teinipoika alkaa terapiassa höpistä, että hänen sisällään on kala. Vähitellen paljastuu, että nuorien kohtalot kietoutuvat hirvittävällä tavalla yhteen. Teos on ollut paljon valittu mutta se on jakanut opiskelijoiden mielipiteitä: osa on pitänyt teoksesta paljon, mutta toisille kokonaisuuden hahmottaminen on ollut haastavaa.

Juha Seppälä: Hyppynaru (1990)

Nopealukuinen pienoisromaani, joka soveltuu jo kokeneemmalle lukijalle. Seppälän teoksessa ei tapahdu paljon, mutta henkilöiden väliset suhteet jännittyvät äärimmilleen. Nuori mies ei saa töitä, ja hän on kadottanut yhteyden myös vaimoonsa. Ainoa todellinen ihmiskontakti isällä on pieneen tyttäreensä. Luvassa on raiskausta ja murhaa.




Essi Kummu: Mania (2006), 220 s.

Nuori tietokonepeleistä riippuvainen nainen menettää otteensa arjesta ja ampuu kolme ihmistä. Kirjalla pohjautuu löyhästi tositapahtumiin. Lisätietoa löydät esimerkiksi täältä.


Leena Krohn: Ettei etäisyys ikävöisi (1997), n. 170 sivua

Teos sisältää kaksi kertomusta, jotka ovat toistensa vastapareja. Työkseen hirviöitä muotoileva Sofi alkaa itse tuntea jonkin kammottavan läsnäolon. Ongelmana on vain, että muut eivät pysty ymmärtämään tätä kokemusta - onko Sofi tulossa hulluksi? Toisessa kertomuksessa Gamma elää kaupungissa, jossa ihmiset alkavat vain kadota. Mikä heidät pelastaisi? Krohnin kieli on kaunista ja kertomukset intensiiviä, pitkäksi aikaa vaivaamaan jääviä. 

















Lapsuuden iloja ja kipuja



Katja Kaukonen: Kohina (2014

Nelikymppinen Alvar matkustaa syrjäiselle saarelle elämään erakkoelämää. Alvar on laiminlyöty lapsi, jonka asianajajaisä uppoutui työhön. Tasapainoton äiti taas pakeni Venetsiaan. Alvar on kokenut henkisen romahduksen ja saarella hän käy läpi lapsuuttaan, yrittää eheytyä. Romaani sopii erityisesti lukijalle, joka on juonen sijaan kiinnostunut ihmismielen pohdiskelevasta kuvauksesta.

Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä (2014) 

Finlandia-palkintoehdokkaana ollut hieno kuvaus lukioikäisen pojan kesästä, jolloin kaikki tuntuu tapahtuvan ensimmäistä kertaa. Poika pääsee karskien miesten työyhteisöön, saa ensimmäiset seksuaaliset kokemuksensa, ihastuu ja pohtii tulevaisuuttaan. Sopii jo hieman kokeneemmalle lukijalle.

Olli Jalonen: Poikakirja (2010), 256 s. 

Tarkka ajankuva 1960 -luvun Suomesta. Romaani on kirjoitettu koulupojan näkökulmasta, ja kiinnostavia havaintoja tehdään esimerkiksi koulumaailman kieroutumista, kasvamisesta ja ystävyydestä. Romaani sopii jo kokeneemmalle lukijalle. Katso lisätietoja esimerkiksi täältä.

Leena Lander: Tummien perhosten koti (1991) Kuvaus koulukotinuorista. Mukana on rikkinäisen elämän tarkastelua mutta myös valopilkkuja. Päähenkilö on selviytyjä, joka ponnistaa vaikeista oloista kohti tulevaisuutta. Romaani on helppolukuinen.

Mari Mörö: Kiltin yön lahjat (1998), n. 170 sivua. 

Takakansitekstistä: Siia elää kauramössöllä, avain alushousuissa ja kiltin yön lahja äidin korvikkeena. Siia on kuusi vuotta vanha, tyttö, jonka päätä pyörittää televisiosarjojen todellisuus, ostosparatiisin tavaramaailma ja lähiön pikkurikollinen piiri. - -Mari Mörön ensimmäinen romaani ei selitä eikä moralisoi maailmaansa. Se on surkea ja hauska. Toivoton se ei ole. Ope suosittelee romaania jo hieman enemmän lukeneelle.



Rakkaus ja seksuaalisuus


Minna Rytisalo: Lempi (2016), n. 230 s.

Lapin sota heittelee ihmisiä, mutta romaanin ytimessä on rakkaus, joka saa erilaisia, vaarallisiakin muotoja. Kehuttu romaani sopii myös vähemmän lukeneelle.

Timo K. Mukka: Kyyhky ja unikko (1970)Pieneen maalaiskylään palannut, elämässään epäonnistunut keski-ikäinen Pieti rakastuu alaikäiseen Darjaan. Runollisessa teoksessa rakkauden ja kuoleman pohjavirrat yhtyvät. Sopii jo hieman kokeneemmalle lukijalle, joka kaipaa juonen kuljetuksen sijaan upeaa, monitasoista ilmaisua.

Maria Jotuni: Huojuva talo (1963)

Paksuhkossa romaanissa kuvataan narsistisen miehen harjoittaman perheväkivallan uhriksi käpertynyttä naista ja hänen pyristelyään vapauteen.

Juhani Aho: Juha (1911)

Helppolukuinen ja mukaansatempaava klassikkoromaani. Juha on mennyt naimisiin itseään nuoremman Marjan kanssa, ja Marja karkaa epämääräisen naistenmiehen matkaan. Syvästi rakastunut Juha on kuitenkin päättänyt saada Marjan takaisin ja pelastaa hänet lipevän kulkumiehen haaremista. Mutta onko rakkaus pelastettavissa?

Anja Kauranen: Syysprinssi (1996) 

Osin tositapahtumiin perustuva kuvaus kahdesta kiihkeästä taiteilijasielusta, jotka rakastuvat ja kokevat intohimoisen suhteen. Parin elämään mahtuu epäsovinnaista sekoilua ja halua haastaa jämähtäneet akateemiset piirit. Rakkaustarina on lihan, veren ja kyynelten makuinen.


Sofi Oksanen: Puhdistus (2008) 

Kehutussa ja kohutussa romaanissa kosketellaan Viron historian sotaisia vaiheita ja prostituoitujen kokemaa väkivaltaa. Tarinan ytimessä on kuitenkin epätoivoinen rakkaus: nainen on valmis uhraamaan kaiken saadakseen miehen, joka ei rakasta häntä.

Heidi Köngäs: Hertta (2015)

Hertta, tulisieluinen kommunistijohtaja 1900-luvun alun Suomessa, rakastuu heikkoon,petolliseen mieheen, joka tosiasiassa toimii vastapuolen vakoojana. Rakkaustarina on omaperäinen, ja teoksen juoni imaisee lukijan mukaansa. Romaanin henkilöillä on todelliset historialliset esikuvat, mutta teos  voi antaa jopa enemmän  lukijalle, jolla ei ole juuri ennakkokäsitystä johtavien kommunistien vaiheista Suomessa.

Anna-Leena Härkönen: Akvaariorakkautta (1990) n. 200 s.

Saara on nuori nainen, jolla on yksi suuri ongelma - seksi. Naisen rentoutumisvaikeuksia ja sadomasokistisia fantasioita kuvataan erittäin perusteellisesti.

Pirkko Saisio: Punainen erokirja (2003), n. 300s. 

Finlandia-palkinnon napannut omaelämäkerrallinen romaani poliittisesti kuohuvasta 1970 -luvusta, seksuaali-identiteetin etsinnästä ja taiteilijakutsumuksen seuraamisesta. Saision teksti on väljyydessään intensiivistä.

Mika Waltari: Vieras mies tuli taloon (1937), n. 200 sivua painoksesta riippuen 

Tiheatunnelmainen pienoisromaani. Mies eksyy rengiksi maatilalle, jossa asuu kaupungista kotoisin oleva nainen pahoin alkoholisoituneen miehensä kanssa. Tulijan ja talon emännän välille kehittyy romanssi, joka johtaa traagiseen lopputulokseen.



Kohti toisia maailmoja


Laura Lindsted: Oneiron (2015) 

Finlandia-palkitun romaanin lähtökohta on outo: pieni ryhmä eri-ikäisiä, erilaista elämää eri puolilla maapalloa eläneitä naisia kuolee. Mutta vastassa ei ole hauta tai paratiisi vaan omituinen valkoinen välitila, jossa ei ole mitään. Mitä tehdä ei-missään? Tietysti naiset alkavat kertoa toisilleen itsestään, ja elämäntarinat ovat traagisia, hykerryttävän hauskoja, pelottaviakin. Romaani on herkkupala laadukkaan taidekirjallisuuden ystävälle.

Katja Kaukonen: Odelma (2011) (saatavissa opelta)

Herkkupala kauniin ja oudon kirjallisuuden ystävälle, joka ei kaihda uusiin maailmoihin astumista ja moneen suuntaan haarovaa symboliikkaa.

Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas (2008)

Nuori tyttö palaa kotiin keskelle metsää jostakin - lukija ei saa tietää, mistä. Hahmo on jättänyt taakseen jonkinlaisen katastrofin ja etsii turvaa lapsuudenkodistaan. Hän ei muista menneisyydestään juuri mitään, ja uusi koti on merkillinen: tytön yhdeksäntoista veljeä toimivat kurinalaisessa yhteisössä tyrannimaisen isän määräysvallan alla. Omituinen talo on täynnä salaisuuksia, joista suurin tekee kipeää: missä on äiti?

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970) 

Muumilaakson marraskuu on Muumi-kirja, joka on osoitettu ennemminkin aikuiselle kuin lapsilukijalle. Vilijonkka, Homssu, Ruttuvaari, Hemuli ja Nuuskamuikkunen saapuvat muumitaloon, mutta muumit ovatkin poissa ja talo tyhjä ja alakuloinen. Ilman muumien idylliä jokainen joutuu etsimään omaa tapaansa olla olemassa. Kaunis, sävyltään pohdiskeleva teos.

Leena Krohn: Ihmisen vaatteissa (1976)

Pelikaani laskeutuu uimarannalle ja kiinnostuu ihmisten elämästä. Se pukeutuu ihmiseksi, hankkii asunnon, saa työtä oopperassa, rakastuu. Se myös tutustuu 10-vuotiaaseen Emiliin, joka ryhtyy sille oppaaksi ihmisten maailmaan. Kun aikuiset vangitsevat Pelikaanin eläintarhaan huomattuaan sen olevankin lintu, on lasten tultava hätiin... Ihmisen vaatteissa on valloittava fantasiaseikkailu, joka koskettaa kaikenikäisiä. Se on kertomus kahden muukalaisen ystävyydestä suuressa kaupungissa, tarina unelmista, pettymyksistä ja ilosta. (Tekstin lähde.)


Moniga Fagerholm: Amerikkalainen tyttö (2004), n.500 sivua. 

Omaperäinen romaani, joka on kielen ja kerrontatekniikan juhlaa vaativankin lukijan makuun. Pienessä merenrantakylässä amerikkalainen tyttö löytyy hukkuneena, ja heti tämän jälkeen tytön poikaystävä hirttäytyy. Vuosia myöhemmin pikkutytöt pakenevat aikuisten hullua todellisuutta leikin maailmaan, ja yksi suosituimmista leikeistä on "amerikkaisen tytön mysteeri". Mutta tytöt kasvavat, lapsuuden viattomuus katoaa, ja leikkikuolemasta tulee totta. Romaani sopii  enemmän lukeneelle.


Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen (1945),n. 800 sivua.

Viihdyttävä ja helppolukuinen teos, jonka pituutta ei kannata säikähtää. Sinuhe on muinaisessa Egyptissä syntynyt orpolapsi, joka kohoaa faaraon lääkäriksi. Mukana on tulista rakkautta, sotaa ja uskonnollista kiihkoa. Sinuhe ei ole vaikeatajuista taidekirjallisuutta vaan pikemminkin juonivetoinen seikkailukertomus.


Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki  (2015), 335 s. 

Laadukkaan fantasiakirjallisuuden ystävälle. Juonenkäänteitä ja yllätyksiä riittää, jopa niin paljon, että teos alkaa saada saippuaoopperamaisia piirteitä. Ope ei tykännyt, mutta kriitikot ovat kehuneet. Katso valaiseva arvostelu esimerkiksi täältä.