Laatudekkareita ja muuta jännitystä

C. J. Tudor: Liitu-ukko (2018), n. 425 s.

Laadukkaan ja koukuttavan kauhukirjallisuuden ystäville. Keski-ikäinen opettaja saa kirjeen, joka pakottaa hänet palaamaan lapsuutensa veriseen murhenäytelmään. Romaani on pituudestaan huolimatta nopealukuinen. Ote takakannesta: "Kukaan meistä ei tiennyt mistä kaikki alkoi. Oliko se silloin kun aloimme piirrellä liitu-ukkoja vai silloin kun ne alkoivat ilmestyä kuin itsestään? Alkoiko kaikki siitä hirvittävästä onnettomuudesta? Vai siitä kun ensimmäinen ruumis löytyi?"

Camilla Grebe: Horros (2019), n. 600 s.

Paljon hyvää lukijapalautetta kerännyt dekkari. 18 -vuotias Samuel sotkeutuu huumekauppaan ja joutuu nopeasti pulaan: hänen on kadottava, jotta hän ei tulisi tapetuksi. Samuel ottaa vastaa työpaikan syrjäseudulta vammaisen pojan henkilökohtaisena avustajana. Lupaavassa työssä on kuitenkin jotakin kammottavalla tavalla pielessä. Eri henkilöiden näkökulmista kerrottu kokonaisuus on toimiva ja imaisee mukaansa myös vähemmän lukeneen. Sivumäärästään huolimatta teos on nopealukuinen.

S.K. Tremayne: Äänet (2020), n. 400 s.

Juuri eronnut nainen muuttaa ystävänsä kotiin, joka on täynnä älyteknologiaa. Nopeasti kodin pienet avustajat alkavat kiusata naista ja uhkaavat tuhota hänen koko elämänsä. Kelpo trilleri on varsin koukuttavaa luettavaa myös vähän lukevalle. Onko päähenkilö tullut hulluksi vai vainoaako joku häntä oikeasti? Viihteellinen kokonaisuus voi olla pakko ahmia yhdeltä istumalta.

S. K. Tremayne: Jääkaksoset (2016), n. 350 sivua

Aidosti koukkuunsa nappaava trilleri, joka sopii myös kokemattomammalle lukijalle. Löydät lisätietoja kirjasta esimerkiksi täältä. Perheen identtisistä kaksostytöistä toinen kuolee epäselvissä olosuhteissa, ja perhe menettää otteensa arjesta. Tilannetta ei helpota se, että toinen kaksosista väittää yhtäkkiä olevansa kuollut sisarensa. Kuka oikein kuoli ja miksi?

Samuel Bjork: Minä matkustan yksin (2016), n. 430 s. painoksesta riippuen

Metsästä löytyy kuolleena kuusivuotias tyttö puettuna nukenvaatteisiin ja kaulassaan lappu: "Minä matkustan yksin." Dekkarisensaatio Norjasta on kohonnut kansainväliseksi bestselleriksi.

Hyytävää tapausta alkaa tutkia elämää nähnyt vanhan liiton poliisi Holger Munch. Hän saa työparikseen nuoren Mia Krügerin, joka on huippulahjakas mutta jota riivaa menneisyyden henkilökohtainen tragedia.

Pian löytyy toinenkin kuollut tyttö. Tutkimus muuttuu karmivaksi, kun Munch saa murhaajalta viestin: hänen oma lapsenlapsensa tulisi olemaan viides uhri. Esittelytekstin lähde on täällä (luettu 26.12.2018)

Ursula Poznanski: Äänet (2016), n. 400 s.

Salzburgin psykiatrinen osasto on erikoistunut hoitamaan vaikeasti traumatisoituneita potilaita. Yksi osaston lääkäreistä löydetään murhattuna sairaalan tiloista, ja ruumis on koristeltu erikoisin esinein. Todelliset katastrofin ainekset alkavat leijua ilmassa, kun lyhyen ajan kuluessa ilmestyy toinenkin uhri. Romaanin kaikki tapahtumat on kerrottu rikospoliisi Peatrice Kasparyn näkökulmasta. Murhan ohella Kasparyn elämään kuuluvat esimerkiksi lapset, inhottava ex-mies ja uusi, orastava rakkaus. Teos soveltuu hyvin lukijalle, joka on kiinnostunut psykiatrisista häiriötiloista eikä kavahda esiin puskevaa romantiikkaa.

Camilla Läckberg: Majakanvartija (2012), n. 500 s.

Läckberg on tuottanut ansiokkaan sarjan Fjällbacka -nimiseen rannikkokylään sijoittuvia dekkareita, joissa murhaa tarkastellaan yleensä vaihtelevasti eri henkilöiden näkökulmasta ja monesti mukana on myös tapahtumia selittävä, salaperäinen historiallinen taso. Teos on poiminta Fjällbacka -sarjasta: kokonaisuudessaan se edustaa laajan sarjan parhaimmistoa. Muiden sarjan romaanien tunteminen ei ole tarpeellista, jotta romaaniin voisi tarttua. Löydät lisää yksityiskohtia esimerkiksi täältä.

Marko Kilpi: Kadotetut (2009), n. 400 s.

Kotimaisen dekkarikirjallisuuden ehdotonta kärkeä, jonka lähtökohtiin voit tutustua esimerkiksi  täältä.

Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty (2016), n. 400 s.

Maahanmuuttoviraston johtaja löydetään kuolleena ja näyttää, että murhaaja saattaa olla lapsi. Myöhemmin uhreja tulee lisää, ja meri ja saaristo alkavat paljastaa synkeitä salaisuuksia. Teoksen päähenkilö, syyttäjä Jana Berzelius, huomaa, että hänen on selvitettävä juttu, jotta hänen oma pelon täyttämä menneisyytensä ei tulisi esille. Dekkariin on tarttunut hyvin laaja lukijakunta.

Erik Axl Sund: Varistyttö (2014), n. 400 s.

Ihmismielen pohjamutiin sukeltavan dekkaritrilogian aloitusosa on äärimmäisen koukuttava. Ei sovellu herkälle lukijalle. Teos on ollut opiskelijoiden keskuudessa paljon valittu ja tykätty.

Erik Axl Sund: Nukkemestari (2020), n. 460 s.

Eri henkilöhahmojen näkökulmasta kerrottu kokonaisuus, joka käsittelee nuorten naisten seksuaalista hyväksikäyttöä monesta tulokulmasta. Teos sopii lukijalle, joka on synkkien aiheiden ja raa'ankin kuvauksen ystävä. 

Harriet Tyce: Veriappelsiini (2020), 334 s.

Rikosasianajaja Alison näyttää ulospäin menestyvältä uraohjukselta, joka on juuri saanut ensimmäisen murhajuttunsa. Alisonin elämä on kuitenkin todellisuudessa riekaleina: hän juo liikaa, laiminlyö perhettään ja pettää aviomiestään. Onnistuneessa ihmissuhdetrillerissä lähtöasetelmat kääntyvät kuitenkin yllättäviin suuntiin. 

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää - Väkivallan virkamies (1976), n. 240 s.

Joensuun esikoisromaani, joka aloitti laajan suosion saavuttaneen Harjunpää -dekkarisarjan. Kirjailija o osastossa, joten kuvaus on varsin realistista. Realistinen on tutkittava rikoskin: alkoholisti on puukotettu juopottelukämpässä. Oman lisämausteensa tekstiin tuo 1970-luvun suomalaisen yhteiskunnan kuvaus. Moni arkinen asia on nykylukijalle vieras.

Patricia Cornwell: Post Mortem (1990), n.350 s.

Teos aloittaa laajan kuolinsyytutkija Kay Scarpettan tapauksista kertovan sarjan. Cornwell on julkaissut runsaasti rikosromaaneja eivätkä kaikki ole erityisen laadukkaita, mutta Post Mortem sopii myös vaativammalle dekkarin ystävälle. Koska näkökulma on kuolinsyytutkijan, lukijan on varauduttava inhorealistisiin yksityiskohtiin.

Gillian Flynn: Teräviä esineitä (2015), n. 320 s.

Teos herätti ilmestyessään kohua, sillä se on erinomaisen synkeä ja järkyttävä. Päähenkilö palaa kotikaupunkiinsa tutkimaan nuorten tyttöjen murhia ja samalla hän joutuu jälleen keskelle lapsuudenperheensä monin tavoin sairasta ilmapiiriä. Jotakin teoksen luonteesta kertoo esimerkiksi se, että päähenkilö joutuu käyttämään peittäviä vaatteita, koska hän on viillellyt kehonsa kauttaaltaan täyteen outoja sanoja. Suomennos on vähän kehno, mutta tämä häirinnee vain pedanttia lukijaa.

Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira (1901-1902), n. 160 s. painoksesta riippuen.

Vuonna 1983 julkaistun suomennoksen takakannesta: Englantilainen nummimaisena ja sen laidoilla vanhoja aateliskartanoita: siinä näyttämö, jolla Sherlock Holmes ystävänsä tohtori Watsonin kanssa selvittää vanhan suvun kirouksen arvoitusta. Jo alkusivuilla ilmestyy näköpiiriin salaperäinen Baskervillen koira, jonka selkäpiitä karmivat huudot ja isokokoiset jalanjäljet ovat pelästyttäneet ympäristön asukkaat. Baskervillen suvun päämies kuolee ja kartanoon muuttaa uusi perijä, jota Sherlock Holmes ja tohtori Watson ryhtyvät suojelemaan. Ehdoton dekkariklassikko.

Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet (2010), n. 340 s.

Dekkarissa tarkastellaan monikulttuurisen Suomen ongelmakohtia ruohonjuuritasolla. Tarina on yksinkertaisuudestaan huolimatta ihmeellisen mukaansatempaava, ja vaikka murhaaja paljastuu lähes heti, kokonaiskuvio osoittautuukin yllätyksellisemmäksi.

Alan Bradley: Piiraan maku makea (2014), n. 300 s.

Dekkarissa eletään 1950 -luvun englantilaisessa pikkukylässä, jossa erittäin älykäs ja pikkuvanha 11 -vuotias tyttö päättää ratkaista murhan. Teos toimii pitkälti sen ansiosta, että se on erilainen: päähenkilö on kaikkine epäuskottavuuksineenkin kiehtova, ja romaanin sävy on pikemminkin ilkikurinen kuin synkkä. Teos soveltuu heille, joita miellyttää Agatha Christie -tyylinen dekkarikerronta, jossa ei mässäillä väkivallalla eikä nosteta esille yhteiskunnan epäkohtia. Olennaista on liidellä juonenkäänteestä toiseen ja arvuutella tapahtumien kulkua. Dekkarissa viehättävää on myös se, että romaani naureskelee Christie -perinteelle hyväntahtoisesti.

Malin Persson Giolito: Suurin kaikista (2017), n. 400 s.

18-vuotias lukiolainen Maja istuu luokkahuoneen lattialla. Opettaja on ammuttu. Majan rikkaista rikkain poikaystävä on ammuttu. Majan paras ystävätär on ammuttu. Huumeita diilaava luokkakaveri on ammuttu. Jäljellä on vain Maja, jonka koko maa haluaa kohtaavan hirvittävien tekojen seuraukset. Miten tähän tultiin? Sen Maja saa selvittää pienintä yksityiskohtaa myöten asianajajilleen. Otteessaan tiukasti pitävä dekkari, jossa minäkertojana toimiva Maja kuvaa yhteiskunnan räikeitä luokkaeroja ja rakkauden vääristyneitä muotoja.