Nuorten elämän kuvauksia

 

 

Deborah Spungen: Nancy (1983), n. 360 s. 

Legendaarisen Sex Pistols -yhtyeen reunamilla pyörineen Nancy Spungenin koskettava elämäntarina, joka kerrotaan äidin näkökulmasta. Nancy ei vaikuta normaalilta lapselta: hän on jatkuvasti vihainen ja onneton. Perhe yrittää parhaansa, mutta Nancy ajautuu jo nuorena rumaan huumemaailmaan. Kun Nancy tutustuu ihailemansa punk-yhtyeen basistiin Sid Viciousiin, hän on astunut tielle, jolta ei ole enää paluuta. Teos on ollut opiskelijoiden keskuudessa tykätty ja paljon valittu. Romaani ei sovellu herkälle lukijalle.






Malin Persson Giolito: Suurin kaikista (2017), n. 400 s.

18-vuotias lukiolainen Maja istuu luokkahuoneen lattialla. Opettaja on ammuttu. Majan rikkaista rikkain poikaystävä on ammuttu. Majan paras ystävätär on ammuttu. Huumeita diilaava luokkakaveri on ammuttu. Jäljellä on vain Maja, jonka koko maa haluaa kohtaavan hirvittävien tekojen seuraukset. Miten tähän tultiin? Sen Maja saa selvittää pienintä yksityiskohtaa myöten asianajajilleen. Otteessaan tiukasti pitävä dekkari, jossa minäkertojana toimiva Maja kuvaa yhteiskunnan räikeitä luokkaeroja ja rakkauden vääristyneitä muotoja. Romaani ei rankan sisältönsä vuoksi sovellu yläkouluikäiselle tai hyvin herkälle lukijalle.




Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus (2003), n. 270 s.

Matemaattisesti äärimmäisen lahjakas Aspergerin oireyhtymää sairastava poika löytää naapurin koiran kuolleena ja päättää alkaa tutkia tapausta. Samalla taustalla värjyvät perheogelmat, joista poika ei oikein saa otetta. Palkitun romaanin viehätys perustuu ennen kaikkea päähenkilön hauskan ja koukeroisen, valtavirrasta poikkeavan ajatusmaailman kuvaukseen. Sopii hyvin myös yläkouluikäiselle.







Kate Thompson: Yön eläjä (2010), n. 270 s.

Bobby on 14 -vuotias irlantilaispoika, jonka jengielämään kuuluvat huumeet ja rikokset. Äiti päättää pelastaa Bobbyn, ja perhe muuttaa syrjäiselle maaseudulle taloon, jonka edellinen asukas on kadonnut salaperäisesti. Bobbya maalaisympäristö ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta sitten alkaa käydä selväksi, että kotitalossa kummittelee, ja ehkä paikalla on tapahtunut murha. Realistista kerrontaa ja fantasiaa sekoittava romaani. Sopii hyvin myös yläkouluikäiselle.








Delphine de Vigan: No ja minä (2012), n. 230 s. painoksesta riippuen

Lou on hyvin älykäs 13 -vuotias tyttö, joka päättää tehdä esitelmän kodittomuudesta. Hän tutustuu No -nimiseen, vanhempiensa hylkäämään, kodittomaan tyttöön, ja yllättäen vanhemmat suostuvat ottamaan tytön luokseen asumaan. Älykkyydestään huolimatta Lou on kuitenkin lapsellinen: hän ei ymmärrä, etteivät kodittoman mielenterveysongelmat, traumaattiset kokemukset ja riippuvuudet ole niin vain ohitettavissa. Kirjaan mahtuu sivujuonena myös pieni rakkaustarina. Palkittu teos edustaa laadukasta, ajatuksia herättävää nuortenkirjallisuutta, jonka parissa myös aikuislukija viihtyy.




Laura Lähteenmäki: North End -Niskaan putoava taivas (2012), n. 260 s.

Eletään tulevaisuuden Suomessa, jonne ilmastonmuutos on tuonut hyisen säätilan, ja peruselintarvikkeistakin pitää säästää. Yläkouluikäinen Tekla on joutunut muuttamaan uudelle, pohjoiselle paikkakunnalle ilman ystäviään, ja erilaisten satumusten seurauksena hän päätyy viettämään viikon yksin kotona veljensä kanssa. Tekla päättää ottaa uudesta itsenäisyydestään kaiken irti, mutta dystopian maailmassa olosuhteet ovat kovat. Laadukkaan nuortenkirjan lukee aikuinenkin mielihyvin, ja myös sarjan kaksi jatko-osaa ovat lukemisen arvoisia. Sopii hyvin myös yläkouluikäiselle.





Salla Simukka: Punainen kuin veri (2013), n. 270 sivua

Lumikki -nimisestä lukiolaistytöstä kertovan sarjan aloitusosassa nuori tyttö sotkeutuu kuin vahingossa huumekauppaan ja on äkkiä hengenvaarassa. Teos on koukuttavaa luettavaa ja sopii pieneksi välipalaksi aikuislukijallekin. Sarjasta on ilmestynyt vielä kaksi muuta osaa. Sopii yläkouluikäiselle.








Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase (1984), n. 320 sivua painoksesta riippuen

Kotimaisen nuortenkirjallisuuden klassikko, joka kestää aikaa aina vain. Allu, kaupunkilaispoika, joutuu tahtomattaan kesäksi maalle, kaikki vaikuttaa hirvittävältä, ellei kuvioihin ilmestyisi Kerttu, johon Allu palavasti rakastuu. Kaksikon suhde ei ole tietenkään mutkia vailla. Varmaa on kuitenkin se, että kesän jälkeen Allu ei palaa kaupunkiin samana ihmisenä. Sopii myös yläkouluikäiselle.






Salla Simukka: Jäljellä (2012), n. 220 s.

Opiskelijan vinkkaama herkkupala dystopiakirjallisuuden ystävälle. Eletään tulevaisuuden Suomessa, jossa nuoret on jaoteltu erilaisiin ryhmiin taipumustensa mukaan. Emmi ei tunnu kuuluvan mihinkään ryhmään, ja hän kokee olevansa ulkopuolinen. Ympäristöönsä kyllästynyt Emmi päättää karata, mutta kukaan ei tule etsimään häntä. Kotiin palattuaan tyttö huomaa, että kaikki maailman ihmiset ovat kadonneet - vain hän näyttää olevan jäljellä. Teos sopii myös yläkouluikäiselle.








Nadja Sumanen: Rambo (2015), n. 240 s.

Rambo on poika, joka ei tiedä normaalista arjesta - kun äiti on syvästi masentunut ruoka-ajat tuppaavat unohtumaan, ja yhteiset hetket läksyjen parissa jäävät viettämättä. Rambo pääsee kuitenkin kesälomalla unohtumattomalle mökkireissulle ja tutustuu ylimieliseen tyttöön, jonka kotona kulissit ovat kunnossa. Kun syrjäytymisvaarassa oleva poika ja varakas pintaliitäjä kohtaavat, syntyy kitkaa mutta myös yllättäviä tunteita. Teos on helppolukuinen ja imaisee nopeasti mukaansa myös kokemattoman lukijan. Sopii yläkouluikäisellekin.







Vilja-Tuulia Huotarinen: Siljan laulu (2007), n. 240 sivua 

Siljan elämässä kaikki ei ole kohdallaan: kirjailijaisä kuolee yllättäen, eivätkä ystävät ja poikaystävä osaa auttaa Siljaa surutyössä. Onneksi pelastukseksi löytyy musiikki, ja Silja pääsee kokemaan jotakin aivan uutta - hänestä tulee hienon tyttöbändin laulaja. Romaani on surullisista lähtökohdistaan huolimatta ennen muuta tarina selviytymisestä, ystävyydestä ja musiikin kantavasta voimasta. Sopii myös yläkouluikäiselle.







Lisa O' Donnell: Mehiläisten kuolema (2013), n. 300 s.

"Tänään on jouluaatto. Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle. Eivät olleet rakkaita vanhempia." Näin alkaa romaani, joka on todellinen herkkupala sysimustan huumorin ystävälle. Teos sisältää paljon lyhyitä lukuja ja on siksi nopealukuinen. Rankan sisältönsä vuoksi romaani ei kuitenkaan sovellu yläkouluikäiselle tai hyvin herkälle lukijalle.






Patricia McCormick: Viilto (2009), n. 170 s.

Callie on 15 -vuotias tyttö, joka viiltelee itseään - pahasti. Callie joutuu psykiatriseen sairaalaan, jossa hän tutustuu monenlaisista ongelmista kärsiviin nuoriin. Mutta Callie ei tahdo avautua - ei terapeutille eikä muille nuorille. Lopulta synkeitä sävyjä sisältävästä romaanista kasvaa silti selviytymiskertomus. Kyseessä on nuortenromaani, joten teksti on helppolukuista. Romaani ei kuitenkaan sovellu herkälle eikä kovin nuorelle lukijalle.