Vincent van Gogh (1890)

Näin pidät lukupäiväkirjaa

  • Lukupäiväkirjan idea on, että teet lukukertojen jälkeen merkintöjä lukemastasi kaunokirjallisuudesta. Sinulla on kaksi mahdollisuutta lukupäiväkirjan muotoiluun:

1. Voit tehdä merkinnöistäsi päiväkirjamaisen merkintäkokoelman. Otsikoi jokainen merkintäsi ja pyri otsikoissa kuvaamaan omaperäisellä tavalla lukukokemustasi. Näin tulet samalla harjoitelleeksi myös otsikointia.

2. Voit koota lukukokemuksesi yhtenäiseksi tekstiksi, jossa on tässä tapauksessa luontevaa käyttää kronologista kerrontaa. (Teoksen alun luettuani...ensimmäisten kolmen luvun jälkeen...teoksen puolivälissä...teoksen lopussa...)


  • Lukupäiväkirjamerkintä koostuu kokonaisista virkkeistä, ja siinä on kappalejako. Kirjoita merkinnät siten, että myös lukija, joka ei ole lukenut kirjaa, ymmärtää kertomasi. 
  • Merkinnöissäsi voit kertoa vapaasti, millaisia ajatuksia lukemasi teksti on sinussa herättänyt. Selosta myös hieman, mitä tekstissä on tapahtunut, mutta lukupäiväkirja ei saa painottua pelkkään juonen referointiin.
  • Sinun tulee osoittaa merkinnöissäsi lukeneesi koko teos. Joskus voi käydä niin, että aikataulusuunnitelma pettää tai motivaatio loppuu kesken, etkä ole lukenut koko teosta määräpäivään mennessä. Tämä on suoraselkäisintä ilmoittaa rehellisesti. Jos olet päässyt teoksessa puoliväliin ja tehnyt laadukkaita merkintöjä, lukupäiväkirjasi tulee menemään läpi. Jos taas esität lukeneesi koko teoksen ja kopioit tietoa lähteistä leikkaa-liimaa-menetelmällä, lukupäiväkirjasi hylätään.
  • Lukupäiväkirjassa olennaista ei ole tekstin pituus vaan sisällön laatu. Kokemus on osoittanut, että alle kolmen sivun mittaisessa (ks. yleiset muotoilun ohjeet täältä) lukupäiväkirjassa on vaikeaa tuottaa riittävästi laadukasta sisältöä.
  • Kun esität tekstistä väitteitä, sinun on olennaista myös perustella ne pohjatekstillä. Voit upottaa lukupäiväkirjaasi myös suoria sitaatteja teoksesta havainnollistamaan pohdintaasi. Muista tällöin oikea viittaustekniikka (ks. täältä). 
  • Voit pohtia lukupäiväkirjassasi esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä (kaikkiin ei toki tarvitse yhdessä merkinnässä vastata):
  1. Miltä lukeminen on tuntunut? Miksi?
  2. Mikäli olet aivan romaanin alussa, voit arvailla, mitä ehkä tulee tapahtumaan ja kerro, millaisiin havaintoihin perustat arvauksesi.
  3. Voit pohtia henkilöhahmoja. Kuka hahmoista on ollut sinusta mielenkiintoinen/ erityisen tylsä? Miksi? Millaisia neuvoja haluaisit antaa hahmoille? Millaisia tunteita hahmojen käytös ja ajatukset sinussa herättävät? Miksi? Millaisia arvoja hahmoilla on? Mistä tämän huomaa? Millainen on oma arvomaailmasi hahmojen arvomaailmaan verrattuna?
  4. Millainen on teoksen miljöö ja mitä ajatuksia miljöö herättää sinussa? Millaista yhteiskuntaa teos kuvaa? Mistä tämän huomaa? Mitä ajatuksia yhteiskunta herättää sinussa?
  5. Millainen kirjan tunnelma ja sävy on ollut? Mistä sävy johtuu? Millaiselle mielelle kirja sinut saa? Oletko lukemisen jälkeen iloinen, surullinen tai vihainen? Mistä tunne johtuu?
  6. Tapahtuiko kirjassa jotakin, mikä toi mieleen oman elämäsi tapahtumia? Millaisia? Voit kertoa muistoistasi ja kokemuksistasi vapaasti. Lukupäiväkirjoja ei lueta ääneen luokalle.
  7. Voit tehdä huomioita teoksen kielestä. Onko kieli esimerkiksi monimutkaista/yksinkertaista/outoa/vaikeaa/runollista? Poimi esimerkkejä.
  8. Onko tekstissä ollut kohtia, joita et ole ymmärtänyt? Mistä ymmärtämisen vaikeus on johtunut?
  9. Millainen uskot/ toivot romaanin lopun olevan?
  10. Kun aloitat uutta merkintää, lue läpi aiemmat merkinnät ja pohdi, onko lukukokemuksesi tai jokin näkemyksesi kirjasta muuttunut. Miksi?



Esimerkki open lukupäiväkirjamerkinnästä:

Uhkan tuntu leijuu ilmassa

Olen melkein loppumetreillä John Steinbeckin romaanissa "Hiiriä ja ihmisiä" (1964). Tähän mennessä teos on ollut minusta todella surullinen: Älyllisesti jälkeenjäänyt mies ja hänen huolehtiva ystävänsä yrittävät selviytyä maatilalla renkeinä, ja ystävän täytyy jatkuvasti vahtia, ettei höpsähtänyt Lennie tee mitään tyhmää. Lennie on tyhmyydestään huolimatta mitä ihastuttavin hahmo: hän on lempeä, lapsenmielinen ja rakastaa erityisesti eläimiä. Lennie on vain valtavan voimakas ja suurikokonen, joten hän tulee vahingossa tappaneeksi oman koiranpentunsa, jota yrittää vain pitää hyvänä.

Minusta Lennien hahmo on oivallisesti rakennettu, ja lukijan on todella helppo samaistua hänen lempeään luonteeseensa. Silti Lennie herättää minussa pelkoa. Olen aivan varma, että hän tulee vielä tehneeksi vahingossa jotakin todella pahaa kaikenlaisia olentoja paijatessaan. Vakaa arvaukseni on, että Lennie tappaa ihmisen, vahingossa. Mutta voiko häntä tuomita? Hän ei tarkoita pahaa. 

Romaania lukiessani tulen toistuvasti ajatelleeksi, miten hyvin asiat ovat täällä Suomessa. Meillä kehitysvammaisista ihmisistä on mahdollista pitää huolta. Toisaalta romaanin maailmassa on jotakin samaa kuin Suomessa vuonna 2016: täälläkin ihmiset joutuvat romaanin päähenkilöiden tavoin tekemään pätkätöitä, pomppimaan paikasta toiseen. Lennie ystävineen haaveilee vakaasta tulevaisuudesta, ja niin myös monet suomalaiset.