Lukutaitovastauksia

Tietoa välittävän mediatekstin analyysi

Tehtävänanto: Millaisen kuvan teksti välittää Paula Vesalasta ja millaisin keinoin tämä kuva rakennettaan? Vastauksen suosituspituus on 5000 merkkiä ja maksimipistemäärä 30 pistettä. Löydät aineiston täältä.


Vastaus 1

Silja Massan kirjoittamassa 12.2.2017 julkaistussa Paula Vesalaa käsittelevässä artikkelissa Paula Vesalasta halutaan antaa kuva voimakkaana, eteenpäin suuntautuneena selviytyjänä.  Tämä näkyy jo tekstin pääotsikossa, johon artikkelin sävy tiivistyy: Kulttuurivieras Paula Vesala on aloittanut kaiken monta kertaa alusta - "Se on ollut ainoa vaihtoehto". Ingressissä, joka tiivistää henkilöjutun olennaisen sisällön, tuodaan niinikään esille, että Vesala on suuntautunut tulevaisuuteen. "En ole juuri katsellut taaksepäin", Vesala toteaa tekstissä.

Tekstin kontekstit selittävät monia tekstin erityispiirteistä. Vesala on tekstin mukaan juuri palkittu Emma -gaalassa monissa kategorioissa, joten hän on noussut jälleen näkyvästi suuren yleisön tietoisuuteen, ja julkaisuajankohdan lukijakunta on varmasti kiinnostunut kuulemaan nimenomaan Vesalan onnistumisen taustasta. Tähän taustaan tekstikokonaisuus pääasiassa keskittyykin. Lisäksi tekstissä oletetaan, että Paula Vesala on hahmona ainakin jollakin tasolla lukijalle jo entuudestaan tuttu: häntä ei esimerkiksi tekstin alussa esitellä, vaan kirjoittaja aloittaa suoraan kuvaamaan Vesalan nuoruutta.

Varsinaisessa leipätekstissä keskeisenä tyylikeinona toimivat vastakkainasettelut, joiden kautta Vesalan hahmo halutaan tuoda esille. Vesala on ollut ennen omien sanojensa mukaan "maailman epäsuosituin tyttö", mutta tekstissä korostetaan hänen nykyistä suurta suosiotaan: entiset pilkkaajat ovatkin alkaneet lähettää ihailuviestejä, ja pöydällä kimaltavat Emma -patsaat. Tekstissä tuodaan esille myös, että ennen Vesala asui "kylillä", pienillä paikkakunnilla, mutta nyt hän on siirtynyt Kaliforniaan, osaksi kansainvälistä todellisuutta. Vesalasta luodun tarinan voikin ajatella noudattavat osin perinteistä draaman kaarta viihde-elämän tuhkimotarinoiden tavoin: aluksi henkilöllä on paljon vaikeuksia, joita vastaan hän taistelee, mutta ristiriidat ovat voitettavissa ja lopputulos on onnellinen. Vesala on omien sanojensa mukaan tullut "koko ajan pikku hiljaa onnellisemmaksi". Perinteisestä draaman kaaresta poiketen Vesalan tarinan korostetaan kuitenkin jäävän avoimeksi: Vesala ei tiedä vielä lainkaan, mitä aikoo tehdä vuonna 2018.

Vesalan elämäntarina halutaan tuoda esille kokonaisuutena, jossa on paljon yllättäviä juonenkäänteitä ja äkkinäisiä suunnanmuutoksia. Vesala on tekstin mukaan "tehnyt isoja elämänmuutoksia paljon ja usein", ja tekstissä nämä elämänmuutokset esitetään nimenomaan yllättävinä käänteinä, joiden taustaa ja prosessiluonnetta ei tuoda esille. Tällainen linjaus korostaa kuvaa Vesalasta ihmisenä, joka heti uuden mahdollisuuden nähdessään tarttuu siihen empimättä ja liikoja ajattelematta. Myös Vesalan omat repliikit voimistavat kuvaa: hän pitää esimerkiksi surullisena sitä, että ihmiset jäävät kiinni menneisyyden kaavoihin.

Osittain Vesalasta syntyvä kuva on ristiriitainenkin. Vesala painottaa jatkuvasti, että hän on voimakas ja mainitsee olevansa feministi. Nuorena hän soitti rohkeasti bändissä, vaikka muut pilkkasivat. Hän oli tekstin mukaan kapinoiva tyttö, joka on aikuisena pyrkinyt selviytymään omilla ehdoillaan mieskeskeisessä musiikkimaailmassa. Toisaalta niin voimakkaana esiintyvä Vesala kertoo aika yllättäen pelkäävänsä epäonnistumista ja mainitsee myös, että "uuteen hyppääminen on ollut välillä vaikeaa". Artistista halutaan henkilöjutussa luoda tarkoituksellisestikin moniulotteinen kuva: Vesala on rohkea pelkuri ja samalla syvästi tunteva ihminen, joka osaa laittaa tunteensa tarvittaessa sivuun. 

Artikkelissa Vesalaa siteerataan paljon suoraan, ja sitaatit antavat kuvan henkilöstä, joka puhuu äärimmäisiä ilmauksia käyttäen. Esimerkeiksi tällaisista ilmauksista käyvät vaikkapa seuraavat: "Pojat räkivät päälle", "Oon silleen, että haistakaa vittu", "Pelkään epäonnistumista ihan sikana" ja "Eivät ne - - tajua sitä, miksei nuoria naisia voi enää nykyään puristaa perseestä ja pyytää keittämään kahvia". Kielenkäyttö tukee kuvaa, jonka muu teksti synnyttää Vesalasta: Vesala on ujostelematon, suorasukainen ja rohkea.

Henkilöjutun yhteyteen liitetyt valokuvat välittävät myös kuvaa Vesalasta eräänlaisena kapinallisena luonnonlapsena. Kuvat ovat lähikuvia, joissa huomio kiinnittyy Vesalan kasvojen lisäksi tämän hiuksiin. Kasvoillaan Vesalalla on kevyt naisellinen meikki, mutta hiukset on vedetty maskuliinisesti ja tarkoituksen epäsiististikin taakse. Vesalalla on yllään vaalea paitapusero, jonka voi ehkäpä nähdä sukupuolettomana vaatevalintana.

Varsinaisen henkilöjutun yhteyteen liitetty kainalojuttu tuo niinikään esille Vesalan persoonan jakautuneisuutta. Vesala suosittelee lukijalle musiikkia, jossa ei hänen sanojensa mukaan yritetä miellyttää ketään, ja tämä mukailee hänestä syntyvää kuvaa vahvana naisena, joka ei kumartele ketään. Toisaalta Vesala suosittelee lukijalle rauhallista joogaa, joka saa hänet itkemään ja antaa mieltä piristäviä sisustusvinkkejä. Kainalojutussa tiivistyy hyvin koko muun tekstin henki: Vesalan halutaan edustavat eräällä tapaa 2010 -luvun feministisen ajattelun ideaalinaista -  hän on päässyt pitkälle miesten maailmassa laittamatta naisellisuuttaan sivuun.


Proosan analyysia

Tappajahai -kokonaisuus

Lue Tuuve Aron novelli "Tappajahai" täältä. Novelliin liittyvän lukutaitovastauksen tehtävänanto on seuraava: Tulkitse novellia lähtökohtana sen nimi "Tappajahai". Vastauksen suosituspituus on 5000 merkkiä ja maksimipistemäärä 30 pistettä.


Vastaus 1

Tuuve Aron novelli “Tappajahai” antaa tulkinnalle tietyt lähtökohdat jo nimensä perusteella. “Tappajahai” on nimimotiivi, joka kannattelee novellin keskeisiä teemoja.

Novellissa on minäkertoja, ja kertojan tapaa tarkastella ihmisiä ympärillään voisi luonnehtia esineellistäväksi, seksualisoivaksi ja vallantahtoiseksi. Novellin miljöönä toimivat juhlat, joissa on paljon nuoria ihmisiä, myös naispuolisen minäkertojan salainen ihastus, Niklas. Alusta saakka minäkertoja kuvaa Niklasta ja ihmisiä ympärillään varsin ulkonäkökeskeisesti. Minäkertoja huomaa, kuinka “Niklaksen suuret selkälihakset kiristyivät”, Niklakseen luodaan “tasahampaisia hymyjä” ja Niklaksella on “hienonmuotoinen nenä”. Kertoja luonnehtii Niklasta myös “laadukkaaksi”, kuin kuvailisi jotakin esinettä tai syötävää. Runsas ulkomuodon havainnointiin keskittyminen voi kertoa siitä, että kertojan näkemys ympäröivistä ihmisistä on esineellistävä.

Niklas on tarinassa ainoa hahmo, jonka sisäisessä maailmassa kertoja näkee jotain myönteistä ja kiinnostavaa. Niklas kyllästyy kertojan mielestä pinnalliseen seksuaalisväritteiseen keskusteluun eikä pidä tuttavansa huomiohakuisesta lasinrikkomistempusta. Lisäksi Niklaksella on kertojan mukaan katseessaan “jämerää viisautta”.

Esineellistämiseen liittyy minäkertojan kohdalla myös seksuaalisuuden korostaminen. Novellin alussa tyttöjoukko juttelee Niklaksen kanssa, ja minäkertojalle juttuhetki tarkoittaa automaattisesti seksuaalisesti virittäytynyttä kanssakäymistä. Tytöt “naurahtelevat” ja “myöntelevät” ja kierittelevät kertojan mukaan vihjailevasti hiussuortuviaan kuunnellessaan Niklaksen puhetta. Muutkin juhlien tilanteet saavat kertojan silmissä hekumallisia ja samalla inhorealistisia sävyjä: naispuolisten tanssijoiden kuvaillaan heiluttavan lanteitaan ja rintojaan, ja miespuoliset partnerit “vatkaavat samassa rytmissä” ja koskettelevat tanssiparejaan vihjailevasti.

Toiset ihmiset eivät ole kertojalle ainoastaan esineellistettyjä ja seksuaalisia vaan ennen kaikkea brutaalin vallanhalun kohde. Kertoja tuntuu lipuvan juhlissa novellin nimeä mukaillen kuin hai etsimässä kalaparvessa syömistä. Mielikuva haista syntyy esimerkiksi monista miljöökuvauksen yksityiskohdista: minäkertojan mukaan “ihmismeri aaltoilee” kertojan edessä, tanssilattialla tanssii “vereviä” juhlapareja, ja eräs tyttö on pukeutunut “lohenpunaiseen mekkoon”.

Ennen kaikkea minäkertoja kertoo epäsuorasti näyttävänsä hailta, ja tämä kuvaus kiinnittyy novellin nimimotiiviin. Yksi novellin jännitteistä syntyy siitä, että kertoja ulottaa esineellistävän ja seksualisoivan katseen myös omaan itseensä, ja hän näkee oman ulkomuotonsa liioitellun vastenmielisenä. Minäkertoja ei itseään kuvaillessaan nosta esille yhtäkään myönteistä piirrettä ja painottaa kuvauksessaan nimenomaan ulkonäköä. Hänellä on esimerkiksi hyvin pieni suu, epätasaiset hampaat ja suuri nenä kuin hailla, hain evää muistuttava kampaus ja hopeinen - siis hain väriä mukaileva - iltapuku. Kertoja asettuu ympäröivien hahmojen vastakohdaksi: hän on kuvaillut juurikin tyttöjen tasaisia hampaita ja Niklaksen hienoa nenää. Kertoja on itseään kuvaillessaan niin armoton, että lukija alkaa epäillä kerronnan luotettavuutta. Onko kertoja todellisuudessa niin poikkeuksellisen kammottavan näköinen kuin antaa ymmärtää?

Haihahmona esiintyvä minäkertoja kaipaa jonkinlaista psyykkistä ja fyysistä tyydytystä, joka naamioituu ruoanhimoksi. Novellissa toistuukin motiivina nälkä. Kahteen kertaan torjutuksi tullut minäkertoja päätyy ahmimaan ruokaa pöydästä hallitsemattoman oloisesti, mutta hänen pääkohteensa, “saaliinsa”, on Niklas. Kertoja päätyy suutelemaan Niklasta kaikkialle kuin ruokaa ahmien, ja hän kokee hetken olevansa Niklaksen kanssa yhtä. Epämääräinen nälkä määrittyy näin seksuaalisväritteisen läheisyyden ja hyväksynnän kaipuuksi.

Kertojan toiminta nälän tyydyttämiseksi on läpi novellin hyvin suoraviivaista, röyhkeää ja hyökkäävää kuin saalistavalla petoeläimellä. Kertoja ei tuhlaa aikaa keskusteluun Niklaksen kanssa vaan ehdottaa suoraan, että pariskunta poistuisi yhdessä juhlista. Niinikään kertoja esimerkiksi kiskaisee vieraan miehen tanssilattialle kyselemättä ja pakottaa tanssimaan kanssaan.

Niklaksen ja muiden ihmisten reaktiot minäkertojan pohjatonta nälkää kohtaan saavat jälleen epäilemään kerronnan luotettavuutta. Kertojan kanssa tanssimaan joutunut mies saa esimerkiksi kertojan mukaan sairauskohtauksen, ja paikalle tarvittaisiin kertojan mielestä ambulanssi. Kertoja antaa ymmärtää, että syynä outoon kohtaukseen on hänen hirvittävä ulkonäkönsä, tappava haimaisuuteensa. Novellin lopussa, kun kertoja päätyy suutelemaan väkisin Niklasta, tämä johtaa siihen, että “elämä pakenee” Niklaksen ruumiista. Vaikka kertoja kokeekin olevansa vaarallinen hai, hänellä tuskin on taikavoimia, joilla uhata ihmisten henkeä. On todennäköisempää, että hän liioittelee aiheuttamiaan reaktioita.

Novellin minäkertoja osoittautuukin varsin kompleksiseksi hahmoksi. Hän toteaa, että hänen “itsetuntonsa on kohdillaan” ja hänellä on “karismaa”, eikä hän omien sanojensa mukaan tyrkytä seuraansa ihmisille, jotka eivät hänen mielestään ole hänen rakkautensa arvoisia. Silti hän tuntuu etsivän läheisyyttä kuin hai saalista, eikä minäkertoja ilmeisimminkään tiedosta toimintansa pakonomaisuutta.

Kertoja mainitsee myös, että hän on elänyt monta vuotta yksin ja onnettomana, ulkonäköään häveten. Nyt kertoja ei korostetusti häpeä ulkonäköään, mutta edelleenkään hän ei pysty suhtautumaan itseensä neutraalisti: hän haluaa nähdä itsensä hirvittävänä ja voimakkaana, tahona, jolla on valta saalistaa ja tuhota.

Novellin teemoiksi kohoavat seksuaalisuuden ilmaisu ja ennen muuta oman itsen hyväksymisen vaikeus. Kertoja haluaa nähdä itsensä voimakkaana “Tappajahaina”, jotta hänen ei tarvitsisi kohdata epävarmuuttaan ihmisten parissa, sillä tappajahain ympärillä muista tulee avuttomia uhreja. Itsepetos ei kuitenkaan taida olla kovin tyydyttävä olotila, sillä novellin lopussa kertoja tuntee omien sanojensa mukaan surua ja sitten vain “pohjatonta uupumusta”, kun palvottu Niklaskin on kyvytön tarjoamaan läheisyyttä.


a) Tarkastele novellin rakennetta ja vastauksen rakennetta. Seuraako vastaus novellin rakennetta?

b) Millaisin keinoin kirjoittaja on viitannut pohjatekstiin?

c) Punnitse vastauksen tulkintoja. Kuinka uskottavana pidät vastausta?

d) Mitä proosan analyysin käsitteitä kirjoittaja on käyttänyt vastauksessa? Keksitkö lisää käsitteitä, jotka olisivat tekstin analyysissa hyödyllisiä?





Kummitusmetsä -kokonaisuus

Tutustu ensin vastauksen pohjana toimivaan aineistoon täällä. (YO -kokeen aineisto 3 A. Katkelma Tove Janssonin romaanista) 

Tehtävänanto on ollut seuraava: Miten isoäidin henkilöhahmon avulla luodaan romaanin katkelmaan pelon ilmapiiriä? Vastauksen suositusmerkkimäärä on 2500 merkkiä ja maksimipistemäärä 12 pistettä.


Vastaus 1

Tove Janssonin romaanin luvussa “Kummitusmetsä” on alusta saakka on selvää, että isoäidin suhde kummitusmetsään on aivan erilainen kuin muilla perheenjäsenillä. On luultavaa, että isoäiti on jonkinlainen paha noita, joka yrittää tappaa pienen Sophian, sillä hän on koonnut metsään erilaista satanistisissa rituaaleissa käytettävää noitarekvisiittaa, josta esimerkiksi käyvät luut ja veistetyt puun palaset.

Isoäiti on Sophiaa kohtaan hyvin kylmä ja piittaamaton, kun hän ottaa tämän pienen lapsen mukaan riitteihinsä ja valehtelee lapselle vain leikkivänsä, vaikka todellisuudessa kyse on elämästä ja kuolemasta. Kummitusmetsässä ei ole koskaan aikaisemmin nähty pöllöjä, mutta metsään saapuvat pöllöt symboloivat selvästi lähestyvää kuolemaa, vaikka Sophia ei niiden merkitystä ymmärräkään.

Katkelman lopussa Sophia näkee suuren pääkallon ja säikähtää, sillä isoäidin kauhea suunnitelma käy hänelle viimein ilmi. Isoäiti on kuitenkin määrätietoinen: hän rauhoittaa Sophian ja vaivuttaa hänet sitten ikiuneen, jota katkelmassa kuvataan symbolisesti vain “nukahtamisena”.

Isoäidillä on aivan oma käsityksensä oikeasta ja väärästä. Tämä käsitys on jonkinlaisten saatanallisten voimien määräämä, ja tekee isoäidin henkilöhahmosta hyvin pelottavan.

Katkelman keskeisiksi teemoiksi voidaankin nostaa yliluonnollinen pahuus ja hyvän ja pahan taistelu universumissa. Tekstissä isoäiti edustaa ilmiselvästi pahuutta, kun taas Sophia, joka on vasta pieni viaton lapsi, edustaa hyvyyttä. Tekstin maailmankuvasta tulee synkkä, sillä kummitusmetsässä paha voittaa hyvän.

Merkit: 1357


Vastaus 2

Tove Janssonin romaanissa isoäidin hahmo on keskeinen. Kun perhe yrittää koristella kummitusmetsää pelottavammaksi, isoäiti huomaa, että puuha on turhaa. Muiden kyllästyttyä hän menee metsään aivan yksin, ja hän ryömii hitaasti vesikuoppien ja saniaisten ohi. Jälkeenpäin hän kertoo muille vain nukkuneensa.

Isoäiti palaa kummitusmetsään yksin ja alkaa veistellä erilaisia omituisia puueläimiä, joiden muoto on vain viitteellinen. Hän valikoi tarkasti veistoksiinsa vain sellaista puuta, joka toi esille juuri sitä, mitä hän tahtoi.

Isoäiti ottaa myöhemmin mukaan puuhiinsa Sophian, jolle hän kertoo vain leikkivänsä. Yhdessä Sophian kanssa he keräävät meren esille huuhtomia luita ja koristelevat maan valkoisilla arabeskeilla kuin merkkikieltä käyttäen. He liikkuvat aina pimeän aikaan ja huomaavat pöllöjenkin poikkeuksellisesti ilmestyneen saareen.

Katkelman lopussa Sophia säikähtää itse löytämäänsä pääkalloa, mutta isoäiti ottaa hänet syliinsä ja rauhoittelee häntä. Tästä voidaan päätellä, että isoäiti osaa olla tarvittaessa sydämellinen.

Merkit: 920


Vastaus 3

Tove Janssonin romaanikatkelmassa isoäidin hahmo on hyvin erityislaatuinen. Isoäiti tuntuu nauttivan kuolemasta ja asioista, joita muut tavallisesti pelkäävät. Lisäksi isoäiti käyttäytyy hieman noitamaisesti, ja hänellä tuntuu olevan omaa erityistä tietoaan, jota muut eivät tunne.

Kuten monilla kauhukirjallisuuden hahmoilla, isoäidilläkin on kaksi puolta: normaali ja epänormaali. Isoäiti osaa olla molempia, mutta enimmäkseen katkelma tuo esille hänen poikkeavaa puoltaan. Katkelman lopussa isoäidistä tulee jälleen tavanomainen ja jopa sydämellinen.

Kokonaisuudessaan isoäiti on hyvin tyypillinen hahmo, jos tarkastellaan esimerkiksi satuperinnettä tai populaarikulttuurin kauhugenreä.

Merkit: 611 


Vastaus 4

Tove Janssonin romaanin katkelmassa päähenkilöinä esiintyvät Sophia ja hänen isoäitinsä. Henkilöhahmoja kuvataan ulkopuolisen kertojan avulla, eikä kertoja pääse käsiksi hahmojen ajatuksiin. Tämän takia kerronnasta muodostuu aukkoista: kaikkia isoäidin toimintoja ei selitetä, vaan hän jää tarkoituksellisen salaperäiseksi hahmoksi. Isoäiti esimerkiksi on sitä mieltä, etteivät muun perheen metsänkoristelupuuhat  johda hyvään lopputulokseen, mutta tekstissä ei tuoda tarkemmin ilmi miksi. Myöhemmin isoäidin puuhat ovat monin tavoin kummallisia. Hän menee kummitusmetsään yksin ryömien ja makaa metsässä pitkällään. Lisäksi hän esimerkiksi veistelee puueläimiä, mutta toteaa Sophialle ainoastaan arvoituksellisesti “leikkivänsä” ja antaa ymmärtää, että hänen luomansa hahmot eivät ole veistoksia vaan jotakin muuta, vaille selitystä jäävää. Nimenomaan isoäidin toiminnan selittämättömyys luo romaanin katkelmaan pelon ilmapiiriä.

Isoäiti muistuttaa lisäksi hahmona monia populaarikulttuurin tyypillisiä noitahahmoja ja tuo näin tekstiin pelottavia vivahteita. Kuten stereotyyppinen noita, isoäiti on vanha ja hän toimii mielellään yksin. Aluksi kukaan perheenjäsenistä ei osallistu isoäidin puuhiin eikä ole niiden luonteesta tietoinen. Myöhemmin isoäiti saa satujen stereotyyppisen noidan tavoin seurakseen viattoman lapsen - Sophian - joka ei aluksi osaa pelätä mitään mutta säikähtää yhtäkkiä kaksikon puuhia. Salaista tietoa hautova isoäiti ja utelias, tietämätön Sophia asettuvat näin vastakkain pelkoa herättävällä tavalla. Noitahahmolle tyypillisesti isoäiti tuntuu suorittavan myös jonkinlaisia rituaaleja: hän veistelee, keräilee luita ja piirtää maahan arabeskeja.

Isoäidissä pelkoa herättää tämän ohella hänen erityinen suhteensa “kummitusmetsään”. Kummitusmetsää luonnehditaan hallitsemattomaksi ja tutkimattomaksi erämaaksi, joka alkaa pian kyllästyttää muuta perhettä mutta johon isoäiti näyttää ihmeellisesti kiintyneen. Kummitusmetsä edustaa tyypillistä kauhuelokuvien miljöötä: se on autio, ryteikköinen ja täynnä salaperäisiä eläimiä. 

Tärkein pelkoa herättävä piirre isoäidissä on se, että hänen tekonsa vaikuttavat liittyvän kuolemaan.Isoäidin vaalima kummitusmetsä on monelta osin kuollut ja isoäidin keräämät luut - jotka edustavat tyypillistä populaarikulttuurin kauhukuvastoa - yhdistyvät kuolemaan. Vanha isoäiti tuntuu olevan pelottavassa kuoleman maailmassa kuin kotonaan, kun taas nuori Sophia säikähtää yhtäkkiä suurta pääkalloa. Kuoleman ja katoavaisuuden kohtaamisesta syntyykin koko romaanikatkelmaa kannatteleva teema. 


Merkit: 2254



Tehtävänanto on ollut seuraava:

Miten miljöön kuvauksen avulla luodaan pelon ilmapiiriä?

Vastaus 5

Tove Janssonin romaanin katkelmassa “Kummitusmetsä” miljööllä on hyvin tärkeä rooli pelon ilmapiirin syntymisessä. Keskeisiä miljöön pelkoa luovia elementtejä ovat saariympäristö, metsä ja miljööseen sijoitetut esinemotiivit.

Kummitusmetsä sijaitsee saarella, joka on itsessään jo sopiva uhkaavaksi ympäristöksi. Esimerkiksi kauhukirjallisuus ja kauhuelokuvat hyödyntävät usein nimenomaan saarta tapahtumapaikkana, sillä saari on ympäristönä eristynyt, ja sieltä pakeneminen on vaikeaa. (Esitetään havainto, jota perustellaan kontekstuaalisella tiedolla.) Kaiken lisäksi saari on jakautuu kahteen osaan: kummitusmetsään, joka on vain “vyöhyke kuollutta metsää” ja puistoalueeseen, jolla vallitsevat “järjestys ja kauneus”. (Havainto ja tarkennus) Puistoalueen ja kummitusmetsän välillä vallitsee siis jyrkkä vastakkainasettelu, joka vahvistaa vaikutelmaa kummitusmetsän pelottavuudesta. (Päätelmä)

Kummitusmetsässä tärkeään rooliin kohoavat puut, jotka esitetään personifioituina. (Havainto) Inhimillisen olennon tavoin puut esimerkiksi menevät “kyyryyn” ja “ryömivät maata myöten”.(Tarkennus) Personifikaation avulla metsästä tulee olento, jolla on oma inhimilliselle vieras tahtonta, ja tämä tuntemattoman voiman läsnäolo yhdistyy helposti pelkoon (Päätelmä). Metsä onkin tavanomainen elementti esimerkiksi populaarikulttuurin kauhukuvastossa ehkäpä juuri pelottavan eristäytyneisyytensä ja metsään usein liitettyjen arvaamattomien villien voimien takia.(Kontekstualisointia)

Katkelman kulussa tulee puiden lisäksi esille myös pelkoa herättäviä esinemotiiveja: isoäiti veistelee outoja olentoja puusta ja kokoaa kummitusmetsään luita. Sekä metsä että sinne tuotavat objektit ovat kaikki kuolleita (Havaintoja), ja länsimaisessa kulttuurissa kuolemaan on totuttu liittämään pelon tunteita. (Päätelmä ja kontekstualisointia) Kuoleman kohtaamista voidaankin pitää koko romaanikatkelman kokoavana teemana (Päätelmä), sillä henkilöhahmot ovat jatkuvasti kuolleen ympäröimiä ja operoivat kuolleilla esineillä kuin kuolemaa tutkiskellen. (Havainto) Isoäiti nimittää tätä tutkiskelua “leikkimiseksi” (Tarkennus) ja viaton leikki yhdistettynä kuolemakuvastoon luo häiritsevän, pelottavankin vastakkainasettelun. (Päätelmä)

Tehtävänanto:

Miten romaanikatkelmassa synnytetään pelon ilmapiiriä Sophian hahmon avulla?

Pohdi, onko X havainto, havainnon tarkennus, päätelmä vai päätelmän kontekstualisointia.

Vastaus 6

Tove Janssonin romaanikatkelmassa “Kummitusmetsä” päärooliin kohoaa kaksi henkilöhahmoa - isoäiti ja katkelmassa esiintyvän perheen tytär, Sophia. Sophian hahmo on tärkeä kauhun ilmapiirin luomisessa.

Sophia on luultavasti nuori tyttö (X), sillä hänellä on aikaa ja mielenkiintoa osallistua kummitusmetsässä viihtyvän isoäidin puuhiin, ja yhdessä kerronnan vaiheessa isoäiti ottaa Sophian syliinsä, kuin pienen lapsen. (X) Sophia kerää isoäidin kanssa mereltä huuhtoutuneita luita ja yhdessä isoäidin kanssa piirtää maahan arabeskeja. (X) Tytön ja isoäidin toiminnan tarkkaa merkitystä ei katkelmassa selitetä (X), mutta esimerkiksi isoäidin muokaamat puun palaset ja luut yhdistyvät kaikki kuolemaan. (X)

Kuolemaan liitetään usein länsimaisessa kulttuurissa pelon tunteita, ja näin hahmojen toiminnasta tulee kauhun värjäämää. (X) Lisäksi kauhua herättävät vielä kaksi seikkaa: toiminnan häiritsevä selittämättömyys ja se, että Sophia on lapsi. (X) Populaarikulttuurin kauhukertomuksissa ja esimerkiksi monissa tutuissa lasten saduissa lapsi joutuu yksin metsään ja kohtaa villistä ja eksyttävästä metsästä kohoavan pelottavan voiman. Kohtaaminen on erityisen kauhistuttava, koska tuntemattoman kanssa joutuu vastakkain viaton ja avuton lapsi. (X)

Sophia on katkelmassa myös ainoa hahmo, joka ilmaisee suoraan, että kummitusmetsä esineineen voisi olla pelottava. (X) Sophia alkaa yhtäkkiä “kirkua” löytämänsä pääkallon äärellä. (X) Hän huutaa: “Vie se pois!” (X) Ennen Sophian reaktiota hahmot eivät ole tuoneet esille avointa pelkoa, vaan heidän puuhastelunsa metsässä kuvataan sävyltään rauhalliseksi. (X) Sophian yllättävä reaktio rikkookin aiemmin valinneen tunnelman, ja herättää näin lukijankin säikähtämään. (X)  Aivan kuin Sophia huomaisi yhtäkkisesti toimintansa iljettävyyden: esimerkiksi populaarikulttuurin kauhukuvastossa pääkallo on erityisen toistuva - ja myös erityisen pelottavaksi mielletty - esinemotiivi. (X)

Katkelman teemaksi kohoaa kuolema, jonka parissa hahmot jatkuvasti operoivat. (X) Isoäidin ja Sophian suhde kuolemaan on kuitenkin erilainen. (X) Isoäiti on jo iäkäs, ja kuolema on häntä lähellä, kun taas Sophia on vasta lapsi. (X) Kenties tämän takia Sophia päätyy suoraan torjumaan kuolemaan viittaavan tunnelman, ja myös Sophiaan samastuva lukija säikähtää torjunnan hetkellä. (X) 



Sikalat -kokonaisuus

Tutustu ensin tehtävänannon pohjalla toimineeseen aineistoon täällä (linkki tulossa).

Tehtävänanto on ollut seuraava: Erittele ja tulkitse aikuisten välisiä suhteita romaanikatkelmassa. Vastauksen suosituspituus on 2500 merkkiä ja maksimipistemäärä 12 pistettä.


Vastaus 1

Sikalat -romaanin luvusta tulee esille monia aikuisten välisiä suhteita. Luvun alussa äiti puhuu puhelimessa Helmi -nimisen naisen kanssa. Perhe tuntee myös Riitta -nimisen naisen, joka ei kuitenkaan voi ottaa heidän koiraansa hoitoon. Lisäksi tuttavapiiriin kuuluu Åsen äiti, joka lupaa käydä matkan aikana katsomassa Puti -kissaa.

Äiti riitelee  perheen isän Kimmon kanssa matkaan liittyvistä valmisteluista, sillä isä on hyvin hermostunut. Äiti ja isä tappelevat myös junassa.

Perhe tapaa ensin "Kokkolan mummin", jonka luona on köyhää. Äiti ja isä juovat mummon luona viiniä pihassa, ja pöytään tulee myös naapurin rouva Ritva. Ritva soittaa haitaria kaikille ja minäkertoja mainitsee käsittävänsä, miksi isä halusi muuttaa takaisin Suomeen.

Viikon kuluttua perhe lähtee isoäidin luo Helsinkiin. Isoäiti asuu keskikaupungilla kaksiossa, joten varmaankin hän on aika varakas. Isoäidin kotona ei kuitenkaan ole pihaa, joten isä ja äiti juovat isoäidin keittokomerossa. He riitelevät, koska rahat ovat vähissä. Äiti ja isoäiti olivat eri mieltä kaikesta.

Isoäidin kotoa piti lähteä vain muutaman päivän jälkeen. Isoäiti sanoo, että äidin ja isän on oltava selvinpäin, jos he aikovat vierailla hänen luonaan. 

Perhe saapuu takaisin Tukholmaan. Isä ei halua maksaa täyttä hintaa hotellihuoneesta, joten hän riitelee hotellin vastaanotossa henkilökunnan kanssa.

1171 merkkiä

a) Miten seuraavat väitteet luonnehtivat vastausta?

-Vastauksen etenemisjärjestys on harkittu.

-Vastaus sisältää sekä erittelyä että tulkintaa.

-Vastauksessa on hyödynnetty proosan analyysin keskeisiä käsitteitä.

b) Pisteytä vastaus ja perustele pisteesi.



Vastaus 2

Susanna Alakosken vuonna 2007 julkaiseman Sikalat- romaanin luvun perusteella voidaan päätellä, että luvussa esitellyt perheen ja sukulaisten välillä vallitsee sekä jännittyneisyyttä että harmoniaa. Koko luku on kerrottu pienen lapsen näkökulmasta, joten tulkinnat tilanteista aikuisten välillä jäävät usein vaille syvempää selitystä: lapsi ainoastaan kuvaa, mitä näkee ja kuulee.

Useassa romaanin luvussa tuodaan esille, että perheen Aili -äidin ja Kimmo -isän välit eivät ole parhaasta päästä. Minäkertoja mainitsee, että pariskunta riitelee jo junassa menomatkalla ja myöhemmin esimerkiksi isoäidin luona Helsingissä. Huonojen välien taustalla vaikuttavat pariskunnan ilmiselvä liiallinen alkoholin käyttö ja tekstissä suoraankin mainittu taloudellinen ahdinko. Nämä perheen piirteet voivat taas olla yhteydessä heidän siirtolaistaustaansa: ehkä uuteen kotimaahan on vaikeaa juurtua.

"Kokkolan mummin" luona perhe löytää hetkellisen harmonian, vaikka ympäristö onkin köyhä: aikuiset istuvat yhdessä puutarhassa juomassa niin idyllisessä tunnelmassa, että minäkertoja mainitsee ymmärtävänsä, miksi isä kaipaa niin kovasti Suomeen. Äitiä tosin hieman epäilyttää "Kokkolan mummin" poikaystävä.

Helsingissä isoäidin luona tunnelma on kokonaan toinen: isoäiti ei selvästikään hyväksy perheen elämäntapaa ja ajaa heidät pois vain parin yön oleskelun jälkeen. 

1190 merkkiä

a) Poimi tekstistä kohdat, joissa kirjoittajan olisi pitänyt havainnollistaa tulkintaansa tarkemmin.

b) Miten vastauksen sisältö kaipaisi vielä syventämistä?


Vastaus 3

Susanna Alakosken vuonna 2007 julkaisemassa Sikalat -romaanissa perheen isän ja äidin välit ovat huonot.

Perheen on tarkoitus matkustaa Suomeen tapaamaan lasten mummoja. Isä ja äiti, jotka ovat ilmiselvästi alkoholisteja, aloittavat ryyppäämisen jo junassa ja voi vain kuvitella, miltä tämä tuntuu perheen pienistä lapsista. Jokainen täysijärkinen ihminen ymmärtää, että vanhemmat eivät voi olla vastuullisia, jos he esiintyvät humalassa hoiperrellen. Ilmiselvästi luku on hätähuuto lasten puolesta, sillä ryyppääminen jatkuu läpi koko Suomen vierailun ja johtaa kaikenlaisiin ongelmiin. Tekstin teemaksi voitaisiinkin kohottaa juuri alkoholismi sekä esimerkiksi siirtolaisuuden ja vähävaraisuuden mukanaan koskevat ongelmat.

Perheet välit naapureihin Ruotsissa ja "Kokkolan mummoon" ovat hyvät, mutta välit Helsingissä asuvaan mummoon ovat huonot, varsinkin perheen äidillä.

Romaanin luvussa on kertojana lapsi ja välillä minun oli vaikeaa pysyä kärryillä, koska lapsi ei selittänyt tapahtumia kamalan selkeästi.

887 merkkiä

a) Poimi tekstistä kohdat, joissa kirjoittaja ei pysy tehtävänannossa.

b) Pisteytä vastaus ja perustele pisteesi.



Lyriikan analyysia

Vastaus 1

Tarkasteltavan vastaustekstin tehtävänanto: Analysoi Saarijärven Paavon henkilökuvaa. Vastauksen sopiva pituus on noin 2000 merkkiä. Vastauksen maksimipistemäärä on 12 pistettä. (Lukutaidon ylioppilaskoe, kevät 2019)

Aineisto 4A (YO-koe)

J.L. Runebergin runo “Saarijärven Paavo” edustaa 1800 -luvun kansallisromanttista kirjallisuutta. Kansallisromanttisen suuntauksen keskeisenä tavoitteena oli rakentaa  suomalaista identiteettiä, nostaa esille kansakunnan oletettu erityislaatuisuus, ja tämä pyrkimys näkyy hyvin Saarijärven Paavo -runossa. Runossa esiintyvä Paavo on eräänlainen ideaalisuomalainen, johon pyritään liittämään 1800 -luvun kulttuurisessa maisemassa myönteisenä nähtyjä piirteitä, kuten käytännöllinen neuvokkuus, ahkeruus, uskonnollisuus sekä siihen liittyvä idealismi ja heikommassa asemassa olevien tukeminen.

Saarijärven Paavon erinomainen työteliäisyys ja tietty uskonnollinen idealismi tuodaan esille läpi runon. Ensimmäisessä säkeistössä puhuja toteaa suoraan, että Paavo “perkas, hoiti ahkerasti maataan”. Paavon sadon hävittävät kuitenkin usein erilaiset luonnonilmiöt: esimerkiksi runon toisessa säkeistössä raekuuron kuvaillaan vievän puolet sadosta, ja syksyn koittaessa jäljellä olevan sadon tuhoaa halla. Toiston avulla runossa tuodaan esille Paavon arvomaailman ydin vaikeassa tilanteessa. Paavo toteaa runossa kahdesti: “Koettelee mutt’ ei hylkää herra”. Säettä seuraavissa kahdessa säkeessä tuodaan esille, että Paavo päättää jatkaa työntekoa entistä ahkerammin - hänellä on vahva luterilainen työmoraali. Lisäksi runon lopussa Paavo pyrkii rakastamaan lähimmäisiään kristinuskon perusperiaatteiden mukaisesti: “Pane leipään puolet petäjäistä,/ veihän naapurimme touon halla”. Paavo on onnistunut kasvattamaan viljasadon, mutta päättää elää edelleen puutteessa, sillä sadosta on riitettävä jaettavaksi myös muille.

Paavo on henkilöhahmona aikakautensa tuote. Hän jakaa 1800 -luvun suomalaisen avoimen kristillisen arvomaailman, ja häneen liitetään sisukkuus, joka on usein haluttu liittää nimenomaan suomalaisen identiteetin osaksi. Lisäksi hän taistelee 1800 -luvun viljelijän arkeen kuuluvien tavanomaisten vaikeuksien kanssa mutta on ideaalisuomalaisen tavoin ilmeisen neuvokas: puhuja mainitsee Paavon esimerkiksi taitavan viljelyn perustoiminnot kylvämisen, kyntämisen ja ojittamisen.

Paavoon liitetyt ominaisuudet eivät nykylukijan silmin ole kuitenkaan pelkästään myönteisiä. Paavo on feministisessä tulkintayhteydessä epäilyttävä hahmo: hän jättää runossa vaimon neuvot toistuvasti syrjään, aivan kuin vaimon hahmo olisi automaattisesti ohitettavissa. Niinikään Paavon luontosuhde on 1800 -luvun viljelijälle tyypillinen: luonto on ensisijaisesti vastus, joka tulee kesyttää.

Merkit: 2210

Tehtävä: 

a) Tarkastele, kuinka kirjoittaja kontekstualisoi runoa. Millaisia konteksteja kirjoittaja nostaa esille?

b) Arvioikaa yhdessä vastauksen onnistuneisuutta. Miten vakuuttavia tulkinnat ovat? Onko runoa käsitelty riittävän perusteellisesti.


Vastaus 3

Aineistona on Apulannan laulun sanoitus "Jumala", jonka löydät esimerkiksi täältä. Sanoitus on julkaistu albumilla "Hiekka" vuonna 2002.

Apulanta -yhtyeen sanoituksen Jumala ydinteema on mielekkyyden etsiminen ihmiselämään. Runon puhuja kysyy kertosäkeessä toistuvasti, missä "Jumala" ja "taivas" ovat, ja tästä kysymyksestä muodostuu koko runoa kannatteleva motiivi. Kristillisessä tulkintakontekstissa puhujan voi ajatella kaipaavaan maailmaan kristinuskon Jumalaa ja taivasta, joka kristinuskossa näyttäytyy eräänlaisena ihmiselämän suurena päämääränä, jonka tavoittamisen jälkeen ihmisellä ei enää ole mitään hätää. Toisaalta on myös paljon mahdollista, että runo ei ole sävyltään kristillinen, vaikka se onkin julkaistu tapakristillisyyttä vaalivassa kulttuurissa. Apulanta -yhtyeen sanoituksissa hyödynnetään useinkin kristinuskosta kumpuavaa sanastoa varsin maallisissa yhteyksissä, joten tässäkin tapauksessa puhuja voi viitata Jumalalla ja taivaalla esimerkiksi johonkin määrittymättömään, mielekkyyttä luovaan voimaan.

Runossa annetaan ymmärtää, että "Jumala" ja "taivas" ovat vaikeasti saavutettavissa. Tekstissä mainitaan, että "laumat polkee paikallaan", ja tämä on metaforisesti tulkittava ilmaus, jossa puhuja antaa ymmärtää ihmiskunnan olevan kuin suuri eläinlauma, joka ei tiedä, minne on matkalla. 

Ihmiskunnalla on paljon esteitä, jotka vaikeuttavat mielekkyyden havaitsemista. Runon alussa mainitaan "kultaiset hunnut", jotka peittävät puhujan ja muut ihmiset sisälleen. Metaforana "kultaiset hunnut" on hyvin monitulkintainen eikä sen merkitystä voi lyödä erityisen tarkasti lukkoon. Kyse on jostain kultaisesti eli arvokkaasta ja yleensä tavoitellusta, joka estää ihmistä näkemästä elämän perimmäistä tarkoitusta. Kultaiset hunnut voivat näin ollen viitata esimerkiksi varakkuuteen, maineeseen ja kunniaan - lopullinen merkitys jää avoimeksi.

Runossa ihmisen kontaktin "Jumalaan" ja "taivaaseen" estävät myös vangitseva "likainen kauneus" ja "riivaajat", jotka ohjaavat ihmistä päin yllättäen suloisina näyttäytyviä esteitä. Jälleen "kauneuden", "riivaajien" ja "suloisimpien esteiden" merkitys jää avoimeksi - kyse on vain jostakin maallisesta, yleisesti tavoitellusta. 

 Runon puhuja epäilee, että ihmiskunta olisi itse syyllinen "taivaan" ja "Jumalan" katoamiseen. Puhuja pohtii: "Pimeät tunnit näyttää / totuuden hetket pidempään / itsekö me itsemme näin kirottiin?" Metaforalla "pimeät tunnit" voidaan viitata esimerkiksi elämän vaikeimpiin hetkiin, joissa ihmisenä olemisen viheliäisyys tiivistyy.

Runossa keskeiseksi motiiviksi kohoaa "makein viini", joka mainitaan sekä runon alussa että lopussa. On huomionarvoista, että runon puhuja pohtii runon alussa, voisiko "makeimman viinin" nauttiminen johtaa siihen, että ihminen löytäisi "unten alta kadonneen tien". Metaforana "unten alle kadonneella tiellä" voidaan viitata harhakuvitelmien taakse jääneeseen mielekkyyteen, jolla on yhteys "Jumalaan" ja "taivaaseen".

Runon viimeisessä säkeistössä puhuja on sanomastaan jo varma: "Kun makeimman viinin antaa / meidät taas juovuttaa / niin me löydämme kadonneen tien." Pääsy mielekkyytteen on siis mahdollinen, mutta reitti ei ole selkeä: kaikki riippuu siitä, miten "makein viini" metaforana tulkitaan. Yksi mahdollisuus on nähdä "makein viini" rakkauden metaforana. Runon sanoma olisi näin 2000 -luvun länsimaisessa kulttuurissa varsin tuttu: rakastamalla ihminen voi löytää elämäänsä mielekkyyden ja tasapainon.


Vaikuttamaan pyrkivien tekstien analyysia

Tehtävänanto: Erittele tekstin "Ääni lapselle" vaikuttamisen keinoja. Vastauksen suosituspituus on noin 4500 merkkiä ja maksimipistemäärä 30 pistettä. 



Vastaus 1

Videon "Ääni lapselle" tavoite on tuoda esille, kuinka vanhempien alkoholinkäyttö vaikuttaa lapseen. Video on julkaistu vuonna 2010, ja se kuuluu osaksi "Lasinen lapsuus" - kampanjaa. Jo kampanjan nimi kertoo, mistä on kyse: alkoholistien lasten lapsuus on täynnä laseja ja toisaalta lapsuus itsessään on kuin lasia, helposti särkevää ja ehkä satuttavaa.

Videolla pieni tyttö ja poika on laitettu puhumaan vanhempien äänillä. Perheen isällä on selvästi krapula, sillä äiti tarjoaa hänelle juomista ja isän olo helpottuu. Sitten vanhemmat alkavat nauttia alkoholia yhdessä. Ensin heillä näyttäisi olevan vähän hauskaa, mutta hauskuus loppuu nopeasti, kun isä alkaa kosketella äitiä epäsopivalla tavalla. Äiti kysyy, onko isä tehnyt lapsille iltapalaa ja isä mutisee vastaukseksi "lapasille, lapasille". Tämä on erityisen voimakkaasti vaikuttamaan pyrkivä kohta videossa. Toisaalta isän vastaus voi jonkun mielestä olla hauska - mitä se ei kyllä todellakaan ole - ja toisekseen vastauksesta käy ilmi se, kuinka välinpitämätön isä on omia lapsiaan kohtaan. Nykymaailmassa kukaan lapsi ei ole ansainnut syntyä tällaiseen perheeseen, jossa ei saa ruokaa. Vanhemmat myös riitelevät ja äiti kaatuilee, mikä ei varmasti ole lapsista kovin mukavaa. Voimakkaasti videolla vaikuttaa lisäksi se, että vanhemmat sammuvat lopulta. He ovat jättäneet lapsensa täysin yksin ja makaavat vain tiedottomina. Tässä vedotaan selvästi katsojan tunteisiin. Videosta ei jää hyvä mieli.

Videolla pyritään antamaan mahdollisimman huono kuva alkoholin käytöstä: vanhemmat riitelevät, äiti haukkuu isää ja isä luultavasti pissii housuihinsa. Tottakai humalaisten aikuisten käytös halutaan näyttää mahdollisimman kielteisenä. Eihän videossa olisi mitään järkeä, jos aikuisilla olisi vain hauskaa yhdessä ja lapsetkin saisivat positiivista huomiota kännisiltä vanhemmiltaan.

Videolla lapset esittävät humalaisia aikuisia. Tämä voi olla jonkun mielestä hauskaa, mutta minusta video epäonnistuu pahasti. Alkoholismi on niin vakava asia, ettei sen nojalla pitäisi laskea leikkiä. Sitäpaitsi lasten esitys ei edes ole kovin uskottava: lapset ovat melkein heti täydessä humalassa juomisen aloitettuaan.

Videolla katsojaan pyritään vaikuttamaan ilmeiden ja eleiden avulla. Lapsilla on aluksi iloiset ilmeet mutta humalassa heillä on nyrpeät ilmeet, ja tämä viestii siitä, että humalassa oleminen ei ole vain hauskaa. Lasten eleet ovat kömpelöitä, ja tämän avulla tuodaan esille sitä, kuinka humalassa ihminen ei voi hallita omaa motorista toimintaansa. Pahimmillaan ihminen ei voi humalassa hallita edes sitä, nukkuuko vai onko hereillä, ja tämä käy ilmi videon lopussa, kun lapset vain makaavat keskellä hiekkalaatikkoa.

Videon lopussa kirkas lapsen ääni kysyy: "Miksi niiden pitää käyttäytyä noin?" Ääni voisi kuulua lapselle, joka on seurannut sivusta isän ja äidin juopottelua ja kummastelee nyt vanhempiensa käytöstä. Vanhemmat eivät voi vastata lapselle, koska he ovat sammuneet. Luultavasti vanhemmat keksisivät kuitenkin vain tekosyitä, sillä alkoholistit ovat mestareita keksimään erilaisia selityksiä juomiselleen. 

Video on suunnattu aikuisille, sillä lapset eivät välttämättä edes ymmärrä, mitä videolla tapahtuu, jos he eivät ole koskaan nähneet humalaisia aikuisia. Lapsista video voi olla vain hauska, koska näyttelijät riehuvat ympäriinsä. Lapsi ei myöskään välttämättä ymmärrä, miksi videon lapset puhuvat niin kummallisella äänellä.

Video pyrkii vetoamaan erityisesti katsojan tunteisiin. Katsojaa voi naurattaa, ja tämän takia hän kiinnittää huomionsa videoon. Yleensä lapsien avulla on helppo saada tunteet kuumenemaan, sillä lapset ovat pieniä ja viattomia. Niin tässäkin tapauksessa: videon tarkoitus on, että katsojalle tulee paha mieli vanhempien alkoholin käytöstä.


a) Minkä arvosanan antaisit tekstille asteikolla 30-25-20-15-10-5-0?

b) Miten seuraavat väitteet sopivat vastaukseen?

-Lukutapa on pinnallinen, ja vastaajan huomio kiinnittyy usein epäolennaisuuksiin.

-Analyysi on uskottavaa.

-Vastaaja on pyrkinyt käyttämään tehtävään sopivia käsitteitä.

-Vastaaja on huomioinut tekstin kannalta olennaisia konteksteja.

-Vastaajan teksti on rakenteeltaan selkeä.

-Vastaus edustaa hyvää asiatyyliä.


Vastaus 2

Teksti “Ääni lapselle” on julkaistu vuonna 2010 osana Lasinen lapsuus - kampanjaa, jonka tavoitteena on tuoda esille ja ehkäistä niitä haittoja, joita vanhempien alkoholinkäyttö tuottaa lapselle. Videon sanomaa voisi luonnehtia ajattomaksi, sillä alkoholin liikakäyttö lapsiperheissä on ollut Suomessa ongelma varmasti siitä lähtien, kun aikuiset ovat alkaneet alkoholia käyttää. Videon pääteesin voisi tiivistää seuraavaan muotoon: “Aikuisten ei tulisi juoda alkoholia tavalla, joka estää heitä olemasta vastuullisia vanhempia lapsilleen”.

Videolla pääteesin puolesta argumentoidaan vetoamalla lapsiperheiden alkoholinkäytön kielteisiin seurauksiin. Tekstissä seuraukset näkyvät vanhempien konkreettisessa toiminnassa, keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja suhteessa lapsiin. Videolla kaksi lasta - tyttö ja poika-  esittävät juovia aikuisia - äitiä ja isää. Äiti avaa isälle pullon, jota symboloi hiekkakakku ja isä kertoo juomisen jälkeen, että olo alkaa parantua. Tästä voidaan päätellä, että nyt ei juoda ensimmäistä kertaa, vaan vanhemmat ovat juoneet jo pidemmän aikaa, ja jälleen on tullut  aika helpottaa vieroitusoireita juomalla lisää. Videolla halutaan siis korostaa ennen muuta todellisen alkoholiongelman vaikutusta lapsiin.

Humaltuminen esitetään videolla nopeutettuna prosessina, jonka aikana katsojaan pyritään vetoamaan osin perinteisen draaman kaaren avulla: Juomisella on lyhyt myönteinen alkuvaihe, jolloin vanhemmat hymyilevät. Pian ilmestyy kuitenkin suurempia ja suurempia ristiriitoja: isä esimerkiksi koskettelee äitiä seksuaalisesti tavalla, josta äiti ei pidä, äiti pilkkaa isää tämän kaadettua kaljaa housuihinsa ja lopulta tilanne kärjistyy käsikähmäksi ja päättyy vanhempien sammumiseen. Totutusta draaman kaaresta poiketen katsojaan halutaan vedota lopulla, joka on onneton, jättää turhautumisen tunteen.

Humaltumisen tarinaa tuetaan erilaisin äänitehostein. Aluksi, kun isähahmo vasta aloittaa juomista, taustalla kuuluu kellon tikitys, joka luo painostavaa tunnelmaa: vieroitusoireiden hetki esitetään ikävänä. Humaltumisen lyhyellä onnen hetkellä soi hiljainen riehakas musiikki, joka kuitenkin katkeaa nopeasti. Ratkaisulla halutaan alleviivata juomiseen liittyvän ilon väliaikaisuutta. Tarinan vaiheessa, jossa ristiriidat kärjistyvät äärimmilleen, kellon tikitys vaihtuu nopeaan, hakkaavaan ääneen, joka luo suoraan uhkaavan vaikutelman.

Videossa lasten käyttäminen aikuisten äänitorvina on harkittu vaikuttamisen keino. Lasten yhdistäminen alkoholia juoviin vanhempiin voi vaikuttaa humoristiselta, sillä katsojan taustaoletukset tilanteesta käännetään ylösalaisin: aikuiset ovatkin lapsia, ja aikuisten sanat lasten suusta kuulostavat koomisille. Videon hauskuus on moniulotteinen seikka: toisaalta katsoja kiinnostuu, mutta toisaalta humoristisuus voi viedä terää pääväitteeltä, mikäli katsoja ei enää suhtaudu aiheeseen lainkaan vakavasti.

Lapset toimivat puhujina myös siksi, että videolla pyritään luomaan vastakkainasetteluja ja leikittelemään symbolisilla merkityksillä. Kun pieni lapsi esittää juopunutta, lapsen maailman viattomuus ja aikuisten maailma asettuvat vastakkain pysyvään ristiriitaan. Video pyrkii tämän ristiriidan avulla tuomaan esille, että alkoholi ei mitenkään ole sovitettavissa lasten maailmaan. Toisaalta aikuiset rinnastuvat lapsiin: aikuisten juominen on lapsellista käytöstä ja juova aikuinen kuin lapsi hiekkalaatikkoleikeissä. Juotu alkoholi on vertauskuvallisesti kuin hiekkaa, yhtä merkityksellistä ja nautinnollista. Lopussa vanhemmat - eli hiekkalaatikolle nukkumaan romahtaneet lapset - rajataan suuren, hiekkaan piirretyn pullosymbolin sisään. Pullo hahmojen ympärillä voi symboloida riippuvuutta alkoholista, sitä että vanhemmat eivät suinkaan ole vapaita leikkijöitä vaan lopulta pullon vankeja.

Videon nimi on “Ääni lapselle”, mutta paradoksaalisesti lapsen ääntä ei videolla juuri kuulla. Humalaisten vanhempien suhde lapsiin on korostuneen välinpitämätön: isä ei ole laittanut lapsille iltapalaa ja äiti kaatuilee lasten nähden välittämättä siitä, millainen vaikutus tilanteella on lapsiin. Ainoastaan lopussa lapsen ääni esittää retorisen kysymyksen: “Miksi niiden pitää käyttäytyä noin?” Aikuisten äänen vaihtuminen lapsen ääneen saa katsojan tarkkaavaisuuden tiivistymään ja videon tapahtumia vasten katsojasta tuntuu siltä, että tämä on nyt aito lapsen ääni, lapsen näkökulma asiaan, kun lapset aiemmin olivat sivussa. Todellisuudessa aikuisten juominen ei ole lapselle leikkiä vaan toimintaa, joka näyttäytyy käsittämättömänä ja uhkaa lapsen kehitystä. Kuten kampanjan nimikin kertoo, alkoholistiperheessä lapsuus on “lasinen”, särkyvä ja haavoja tuottava.

Juomisen huonojen seurausten näyttämisen lisäksi video vetoaa argumentaatiossaan vahvasti arvoihin. Videon voisi ajatella pohjautuvan ideologiaan, jossa lapsi esitetään hauraana olentona, jolla on oikeus turvalliseen ympäristöön ja vastuuta kantaviin vanhempiin. Lapsella on ihmisenä kyseenalaistamaton itseisarvo, jota tulisi kunnioittaa. Videon näkemys lapsen ja aikuisen suhteesta on niin yleisesti jaettu, että videon voisi kuvitella vetoavan varsin suureen aikuisyleisöön. Hieman paradoksaalisesti video ei juurikaan kosketa vanhempia, jotka eivät jo valmiiksi arvosta hyvää ja turvallista lapsuutta.

Tehtävät:

a) Miten kokonaisvaltaisesti kirjoittaja huomioi videon? Jääkö jotakin olennaista analysoimatta?

b) Miten uskottavana pidät analyysia?

c) Kirjoittaja on päätynyt hyödyntämään argumentaatioanalyysia. Onko ratkaisu mielestäsi toimiva? Pohtikaa vielä yhteisesti, millaisten tekstien analyysiin argumentaatioanalyysi sopii ja millaisten taas ei.

d) Poimi kirjoittajan hyödyntämät tekstianalyysin käsitteet. Käyttääkö kirjoittaja käsitteitä oikein? Millainen analyysi olisi ilman käsitteitä?


Kontekstien analyysia


Vastaus 1

Tarkasteltavan vastaustekstin tehtävänanto: Tee havaintoja ja päätelmiä TV -uutisen konteksteista. Vastauksen sopiva merkkimäärä on noin 3500 merkkiä. Vastauksen maksimipistemäärä on 18 pistettä.

Tehtävän aineisto (Ainoastaan video kuuluu aineistoon.)

Ylen 22.7.2011 julkaisema uutinen käsittelee Norjassa tapahtunutta pommi-iskua ja ampumavälikohtausta. Uutisen mukaan Norjan hallintokeskuksen ytimeen tehtiin pommi-isku, jossa menehtyi seitsemän ihmistä ja loukkaantui kymmeniä. Lisäksi Oslon ulkopuolella olevalla saarella kerrotaan sattuneen ampumavälikohtaus, jossa on kuollut useita ihmisiä.

Teksti on tekstilajiltaan TV -uutinen, ja monet TV-uutisen lajityypilliset piirteet näkyvät tekstissä. Teksti noudattaa tyypillisen uutisen tavoin rakenteeltaan tärkeysjärjestystä. Ensin kerrotaan tärkein asia, ja sitten siirrytään vähemmän tärkeään. Sisällöllisesti teksti täyttää uutiskriteerit ja vastaa uutiskysymyksiin “mitä”, “missä” ja “milloin”. Kuten uutiset usein, myös tämä uutinen on luonteeltaan moniääninen.

Julkaisuaika 22.7.2011 selittää eräitä uutisen erityispiirteitä. 2010 -luvulla eurooppalaisten elämää on varjostanut ääri-islamistisen terrorin pelko, ja tämän vuoksi uutisessa on pyritty ottamaan näkyvästi kantaa nimenomaan ääri-islamistisen terrorismin ja Norjan tapahtumien yhteyteen. Vallitsevan ideologisen ilmapiirin vuoksi uutisessa ei edes esitellä vaihtoehtona sitä, että terroritekojen takana voisi olla jokin muu kuin ääri-islamistinen taho. Uutisessa on kuultu “terrorismiasiantuntijoita”, joita ei kuitenkaan tarkemmin nimetä, joten suora kytkös ääri-islamistiseen terrorismiin jää hataraksi. Uutisen lähtöoletukset kertovat, kuinka vääristynyt ja syvästi islamin vastainen ilmapiiri Euroopassa vallitsi 2010 -luvun alussa. Tästä eteenpäin tilanne ei ole ainakaan mennyt parempaan suuntaan.

Toinen julkaisuajankohdasta johtuva piirre uutisessa on epäsuhta Oslon keskustan pommi-iskun ja Utoyan saaren tapahtumien kuvauksen välillä. Uutisen julkaisemisen aikaan saaren tapahtumista ja niiden laajuudesta ei ole ollut tarkempaa tietoa, joten uutinen keskittyy pommi-iskuun, joka myöhemmin osoittautui uutisarvoltaan saaren tapahtumia pienemmäksi. Saarelta näytetään ilmasta käsin otettuja kuvia, joissa näkyy esimerkiksi pelastustoimenpiteisiin tulleita veneitä ja meressä uivia ihmisiä. Ilmasta käsin otetuissa kuvissa eivät erotu saarella makaavat ruumiit.

Uutisesta vastaava yksittäinen toimittaja ei nouse keskeiseen rooliin, mutta uutisen tuottajana on Yle eli tarkemmin pääosin valtion omistama uutismedia. Yleä pidetään yleisesti luotettavampana uutistiedon lähteenä kuin esimerkiksi iltapäivälehtiä tai sosiaalista mediaa. Ylen uutiset tuotetaan verorahoilla, joten niiden on sisällettävä aina äärimmäisen tarkasti tutkittua tietoa, kuten tämäkin uutinen sisältää.

Merkit: 2263

 

a) Mitä konteksteja kirjoittaja huomioi? Lisäisitkö tarkasteluun jonkin kontekstin?
b) Poimi tekstistä kaikki kohdat, joissa kirjoittaja referoi turhaan pohjatekstiä. 
c) Poimi tekstistä kaikki kohdat, joissa kirjoittajan pitäisi perustella päätelmiään tarkemmin pohjatekstillä.
Vastaus 2
Tehtävänanto: Mistä tekstin piirteistä huomaat, että kyseessä on mainos? Kirjoita 3000 merkkiä pitkä vastausteksti. Vastauksen maksimipistemäärä on 18 pistettä.

 

Tekstillä on monia piirteitä, joiden vuoksi se on helppo määritellä mainokseksi. Mainos pyrkii mainokselle tyypillisesti herättämään lukijassa ostotarpeen, ja nyt lukijan halutaan ostavan proteiinipitoista jogurttia.

 Mainoksen tarkka julkaisuaika ja -paikka eivät ole tiedossa, mutta luultavimmin mainos on julkaistu 2010 -luvulla, jolloin julisteessa esiintyvä "Elastinen" -artisti on tullut tutuksi suomalaisille. Mainos perustuukin, usein mainoksille tyypilliseen tapaan, siihen, että julkisuuden henkilö liitetään tuotteeseen ikäänkuin suosittelijana, joka käyttää itse tuotetta ja johon lukija voi samaistua.

Suomessa 201o- luvulla on käyty paljon keskustelua proteiinipitoisen ruokavalion terveellisyydestä, ja mainos tarttuu, mainoksille tyypillisesti, tähän jo olemassaolevaan trendiin: teksti "protein" tulee mainoksessa esille kaikenkaikkiaan viisi kertaa.

Mainoksella on mainoksille tyypillisesti oma melko tarkoinkin rajattu kohderyhmänsä. Tässä mainoksessa kohderyhmänä ovat erityisesti nuoret, joihin Elastinen artistina kytkeytyy. Lisäksi mainos vetoaa ihmisiin, joiden arvoihin kuuluu terve ja ehkä vauhdikaskin elämäntapa: lukijalle annetaan ymmärtää, että mainoksen proteiinijogurtin avulla hän voi "elää täysillä", kuten Elastinenkin tekee. 

Tekstin kieli sisältää monia mainokselle ominaisia piirteitä. Julisteessa on  iskulauseen kaltaisen tekstin "Ela täysillä", ja tällaiset lyhyet sloganit ovat mainoksille tyypillisiä. Lisäksi mainoksissa hyödynnetään usein erilaisia sanaleikkejä ja niin myös tässä mainoksessa: iskulause "Ela täysillä" viittaa samanaikaisesti Elastiseen ja elämään. Mainoksille tyypillisesti tekstin iskulause sisältää voimakkaan myönteisen sananvalinnan "täysillä". Elastinen on jogurtti mainoksessa mukana "täysillä" ja mainoksen jogurtin avulla ihminen voi elää "täysillä".

Mainos on aseteltu mainoksille tyypillisesti siten, että ensin lukijalle luodaan tarve ja sitten kerrotaan, kuinka tarpeen voi tyydyttää. Lukijan huomio kiinnittyy ensimmäiseksi humoristiseen iskulauseeseen, joka yhdistyy kahteen myönteisenä esitettävään asiaan: Elastiseen ja "täysillä elämiseen". Seuraavaksi huomio kiinnittyy lähes puolet mainoksen tilasta vievään Elastiseen: mainokselle tyypillisesti tärkeä, huomionarvoinen asia vie paljon tilaa. 

Kun lukija on kiinnostunut Elastisesta ja "täysillä elämisestä" hänen huomionsa siirtyy jogurttipurkkeihin mainoksen alareunassa. Purkit kertovat, kuinka syntyneen tarpeen voi tyydyttää: jogurttia syömällä lukija voi elää täyttä elämää, kuten Elastinenkin tekee. Usein mainoksille tyypillisesti mukana on vielä näkyviin piirretty allekirjoitus, jonka on tarkoitus lisätä vakuuttavuutta: Elastinen seisoo sanojensa takana. 

Mainoksessa on, jälleen mainoksille tyypillisesti, mukana tuotetta markkinoivan yrityksen logo oikeassa yläreunassa, mutta muuten kokonaisuus on pelkistetty. Tausta on korostuneen tyhjä ja värimaailmaltaan vaalea, jotta tummat jogurttipurkit ja tumma Elastisen hahmo saavat näkyvyyttä. Toisaalta tummat elementit ja vaalea teksti ja tausta muodostavat huomiota herättävän kontrastin, ja tällaisten värikontrastien käyttö on mainoksille varsin tyypillistä.

Kokonaisuudessaan kyseessä on siis tavanomainen 2010-luvun mainos. Hauska iskulause ja julkisuuden henkilön käyttö ovat tapoja saada mainos erottumaan massasta.

Merkit: 2932

a) Millaisia konteksteja kirjoittaja huomioi vastauksessaan?
b) Miten onnistuneena pidät kontekstien analyysia?
c) Pohdi, miten hyvin seuraavat väitteet sopivat vastaukseen ja pisteytä vastaus.
-Vastaus on sisällöltään kattava.
-Vastaaja on käyttänyt tehtävään sopivia käsitteitä.
-Vastaajan teksti on rakenteeltaan selkeä.
-Vastaus edustaa hyvää asiatyyliä.