Tekstin läpi kulkee ajattelun punainen lanka, joka näkyy kappalejaossa. Kuvan lähde

Kappalejako, ydinvirke ja tukivirkkeet

Tutustu ensin oheiseen diaesitykseen ja Särmä-käsikirjan teoriaan sivulta 93 ja sivuilta 216-217. Tee sitten oheiset tehtävät.

Tehtävä 1

 a) Lue oheinen teksti.

b) Alleviivaa tekstin jokaisen kappaleen ydinvirke. Huomaa, että ydinvirke ei sijaitse aina kappaleen ensimmäisenä virkkeenä.

c) Tarkastele, kuinka kirjoittaja on sidostanut kappaleet toisiinsa. Kuinka toimivana pidät sidoksia kappaleiden välillä?

Sijamuotopuurosta luovuuden räiskeeseen?

Suhteeni äidinkieleen on aina ollut vähintäänkin kaksijakoinen. Äidinkielen tunneilla olen kokenut kouluaikani suurimpia turhautumisia ja toisaalta onnistumisia, jotka olen muistanut vielä vuosienkin jälkeen. Äidinkieli ja kirjallisuus on hyvin laaja oppiaine, joten viha-rakkaus-asetelmaa selittävät käsiteltävät sisällöt. Pyöritin päässäni adessiiveja, allatiiveja ja ablatiiveja – ja kirosin. Opettelin suomen kielen lähisukukieliä – ja kirosin. Mitä enemmän äidinkieli oli loputonta elämälle vieraiden asioiden tankuttamista ulkoa, sitä kauemmas etäännyin oppiaineesta ja tuijotin lasittuinen katsein ulos luokan ikkunasta todelliseen elämään: Miten kauniita, keväässä vehreitä pihakoivuja! Kuinka mielenkiintoisia katukiviä! Kaikki olisi ollut täydellistä, kun opettaja olisi vain pitänyt suunsa kiinni. Asenteeni pysyi samanlaisena, kunnes kaivoimme esiin niin sanotut pulpettikirjat ja aloimme lukea tarinoita.

Peruskoulun ensimmäiseltä luokalta alkaen oli selvää, että lukeminen oli minun oma erityinen asiani, salattu maailmani, joka teki todellisuudessa vaeltelusta siedettävämpää. Rakastin  Ronja Ryövärintyttären männiäisiä ja ajattaroita, porailin Sinuhe Egyptiläisen kanssa auki kuninkaallisia kalloja ja samastuin myöhemmin nuortenkirjojen ihmissuhdesotkuihin, joiden ytimessä oli usein salaperäinen, saavuttamaton poikahahmo. En lukenut oppiakseni uutta tai varsinkaan oppiakseni itse kirjoittamaan paremmin, vaikka lukuharrastus äidinkielen opettajani mukaan heijastuikin suoraan kirjalliseen ilmaisuun. Luin nimenomaan paetakseni. Kirjan sivuilla minua odotti maailma, joka oli samanaikaisesti kaoottinen mutta myös hyvin hallittava. Jos kyllästyin, saatoin painaa kannen kiinni. Jos halusin uusia virikkeitä, pystyin aina ahmimaan lisää sivuja. Lomamatkalla ei voi vaihtaa matkakohdetta, mikäli uima-allas ja lakastuneet palmut alkavat ottaa päähän. Tylsän romaanin lukemisen taas saattoi helposti lopettaa ja olla varma, että jostakin kirjaston perukoilta löytyisi nopeasti uusi todellisuus.

Äidinkielen tunnit eivät valitettavasti olleet pelkkää lukemista, kielioppia tai omien tarinoiden tuottamisen riemua. Opettajani oli saanut päähänsä – varsinkin kieliopin kohdalla – että koska opiskeltava asia saattoi olla jostakusta, eli lähes kaikista, auttamattoman tylsää, meidän piti omaksua ablatiiveja ja allatiiveja toiminnallisesti. Nyt siis pylly ylös penkistä! Aloin nopeasti vihata näitä toiminnallisia tuokioita. Olin ujo ja minusta oli kamalaa muuttaa sinänsä hieno novelli draamakohtaukseksi, jossa meidän piti eläytyä ja ilmaista ja rohkaistua tekemään isommin ja avoimemmin. Aikamuodot eivät muuttuneet yhtään siedettävämmäksi, vaikka meidän piti näytellä leipomista, juoksemista ja makaamista. Luokkatoverini piristyivät hetkeksi, mutta minä säntäilin sinne tänne kuin peura ajovaloissa ja toivon hartaasti, että palaisimme kynään ja paperiin. Subjekti, objekti ja predikaatti olivat tylsiä mutta jotenkuten siedettäviä työkirjan aukkotehtävissä. Lauseenjäsennysnäytelmissä niistä tuli yksinkertaisesti kauheita.

Lukion äidinkielen tunneilla pääsin lähes eroon toiminnallisuudesta ja vihaamani kielioppitankutus jäi toki sivuun. Tilalle kohosivat essee ja lukutaitovastaus, ja nämä arjelle täysin vieraat tekstilajit oli opettajan mukaan räätälöity mittaamaan ajatteluni kypsyyttä. Silti kirjoittaminen tuntui aluksi olevan lähinnä merkkimäärien laskemista ja kaavamaisiin apukysymyksiin vastaamista. Kului hieman aikaa ennen kuin huomasin, että tämän salaperäisen ajattelun kypsyyden ei tarvinnut olla jotakin ulkoa opittua, vaan kyse saattoi olla nimenomaan persoonallisuudesta, luovuudesta, uudenlaisesta asioiden yhdistelystä ja lopulta aivan samanlaisesta alkukantaisesta kirjoittamisen riemusta, jota olin tuntenut ensimmäisinä kouluvuosina tuottaessani moralisoivia nallesatuja.

Äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskokeet tuntuivat herättävän luokkatovereissani  aivan erityistä kauhua, sillä oppikirjojen lukemisesta oli paljon apua, mutta lopulta olisin omillani, omaa ajatteluani esittelemässä. Kuulin tarinoita heistä, jotka vain menivät lukkoon. Kuulin lahjakkaista kirjoittajista, jotka  tuijottivat tietokoneen ruutua kuusi tuntia ja tuottivat sitten epämääräisen tekstimuhennoksen viimeisen puolen tunnin aikana – kun oli aivan pakko. Kuulin yksipuolisista aihevalikoimista ja pitkistä, puuduttavista aineistoista. Paniikkielementtien toistelun alta minulle hahmottui kuitenkin, että suurin osa selvisi kokeista omalla, tutulla tasollaan, joka rakentui vähitellen kolmen vuoden kuluessa. Äidinkielen koe merkitsi paljon, mutta siinä oli harvoin luvassa suuria yllätyksiä. Päätin luopua paineesta. Opin, että ylioppilaskoitos päämääränä opettaisi samanaikaisesti sääntöjä mutta myös ennen kaikkea sääntöjen rikkomista, sillä hyvä ajattelu ei ollut tekoälyn kliseiden suoltamista. Luvassa olisi epämukavuutta mutta myös luovuuden rauhaa – tai  räiskettä.

Tehtävä 2

• Kirjoita vähintään neljä kappaletta pitkä teksti, jossa tarkastelet omaa suhdettasi äidinkielen ja kirjallisuuden opiskeluun. Teksti voi olla myös pidempi.
• Löydät tehtävään muistinvirkistystä täältä ja Särmä-käsikirjan sivulta 93.
• Aloita jokainen tekstisi kappale kokoavalla ydinvirkkeellä ja kiinnitä erityistä huomiota kappaleiden sidosteisuuteen. 
• Suunnittele tekstisi rakenne itse tai vastaa oheisiin apukysymyksiin. Huomaa, että lukijan tulee ymmärtää teksti, vaikka hän ei tuntisikaan apukysymyksiä.
• Tuota jokaisen kysymysryhmän pohjalta kappale,  jossa on ydinvirke sekä tarkentavia, perustelevia ja havainnollistavia tukivirkkeitä. Laita ydinvirke kappaleen ensimmäiseksi virkkeeksi.  
• Pyri antamaan runsaasti esimerkkejä, jotka havainnollistavat ajatuksiasi.
• Katso, että yhdessä kappaleessa on vähintään 8 virkettä.
• Laita tekstisi otsikoksi Minä äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelijana.
• Kokonaisuus arvostellaan asteikolla 4-10.

1. Kuvaile äidinkielen ja kirjallisuuden lähtötasoasi. Millaisia äidinkielen arvosanoja sait peruskoulussa? Miksi arvosanasi olivat juuri tuollaisia? Mitkä olivat suurimmat vahvuutesi ja kehityskohtasi? Miten motivoitunut olit ja miten pitkäjänteisesti työskentelit? Miten tämä näkyi käytännössä?

2. Millaisia tunteita äidinkielen opiskeluun yläkoulussa on yleisesti ottaen liittynyt? Mikä äidinkielen tunneilla on tuntunut mielekkäältä ja mikä taas herättänyt kielteisiä tunteita? Minkälaisia muistoja sinulla on äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelusta? Kerro eläviä, kiinnostavia esimerkkejä.

3.  Kuvaile itseäsi kirjoittajana.  Millaisia tekstejä kirjoitat mielelläsi? Millaisia tekstejä sinusta on vaikeaa kirjoittaa? Miten olet tottunut suunnittelemaan tekstejäsi? Millaisia vaiheita kirjoitusprosessiisi kuuluu? Kirjoitatko esimerkiksi tekstistä ensin raakaversion, jota sitten viimeistelet? Miten hyvin hallitset oikeinkirjoituksen? Perustele. Miten haluaisit kehittyä kirjoittajana?

4. Kuvaile itseäsi lukijana. Millaisia tekstejä luet vapaa-ajallasi? Mitä ajattelet kaunokirjallisuuden lukemisesta? Millaisia kirjoja haluaisit lukea tulevaisuudessa?Miten haluaisit kehittyä lukijana? Pidätkö lukemista tärkeänä? Miksi pidät tai et pidä?

5. Pohdi, millainen olet erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Miten toimit ryhmässä? Millaisia rooleja otat ryhmätöissä helposti? Miksi? Miten haluaisit kehittyä ryhmätöiden tekijänä? Millaisena esiintyjänä pidät itseäsi? Miksi? Miten haluaisit kehittyä esiintyjänä?

Lisäkappaleet nopealle kirjoittajalle

Mikäli saat tuotettua tekstiä nopeasti, tee vielä lisäkappaleet seuraavista aiheista:

6. Kuvaile suhdettasi suomen kieleen. Mitä suomen kieli merkitsee sinulle? Miten kielenkäyttösi vaihtelee erilaisten tilanteiden ja puhekumppanin mukaan? Puhutko jotain määrättyä murretta? Mitä ajattelet murteestasi ja murteista yleensä? Millaisia sanontoja käytät? Millainen kielenkäyttö miellyttää sinua? Millaisesta kielenkäytöstä et pidä? Miten suhtaudut muihin kieliin arjessasi?  

7. Millainen on suhteesi mediaan ja sosiaaliseen mediaan? Miten seuraat ajankohtaisia tapahtumia? Mitä sosiaalisen median sovelluksia käytät? Miksi? Miten haluaisit muuttaa ja kehittää sosiaalisen median käyttöäsi?

8. Toisinaan kuulee sanottavan, että äidinkieltä ja kirjallisuutta ei turha opiskella, sillä kyllähän jokainen osaa omaa äidinkieltään. Ota kantaa väitteeseen. Miksi äidinkieltä ja kirjallisuutta opiskellaan? Mikä äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelussa on sinusta tärkeintä?