Peruskoulun kielenhuoltosisältöjen kertausta
Kuvan lähde
Virke, lause ja pilkutus
Virkkeen tunnistat siitä, että se alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy päättömerkkiin, joka tavanomaisesti on piste. Mikäli opettaja on kirjoittanut tekstiisi, että "sinulla on ongelmia virkerajojen hahmottamisessa", tekstissäsi tavallisimmin isot alkukirjaimet ja pisteet ovat väärissä paikoissa tai puuttuvat kokonaan. Virkerajavirheet vaikeuttavat suuresti tekstin ymmärtämistä, joten ne pitää pyrkiä korjaamaan huolellisesti ennen muiden virhetyyppien harjoittelua. Ohessa näet kaksi virkettä. Voit huomata, että virke voi koostua vain yhdestä sanasta tai olla pitkäkin kokonaisuus:
Pyöräilen.
Tänään pyöräilen, koska ulkona on erityisen lämmin ilma ja haluan ostaa jäätelöä.
Virkkeet koostuvat lauseista. Lause ja virke eivät siis koskaan ole sama asia, vaan lause on rakennepalikka, joita virkkeeseen voi sopia yksi tai useampi. Lauseen tunnistat siitä, että siinä on persoonamuodoissa taipunut verbi eli predikaatti. Virkkeen lauseiden määrän saat helposti selville predikaatit laskemalla:
Pyöräilen. => Virke koostuu yhdestä lauseesta, joka koostuu vain predikaatista.
Tänään pyöräilen, koska ulkona on erityisen lämmin ilma ja haluan ostaa jäätelöä.
=> Virke koostuu kolmesta lauseesta, koska se sisältää kolme predikaattia.
Lauseet voidaan jakaa päälauseisiin ja sivulauseisiin. Päälause toimii virkkeessä itsenäisenä ajatuksena, kun taas sivulause täydentää aina päälauseen ajatusta. Sivulause voi sijoittua virkkeessä päälauseen edelle ja samassa virkkeessä voi olla useita sivulauseta - ja myös useita päälauseita.
Sivulauseet voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin:
Konjunktiosivulause alkaa esimerkiksi seuraavilla sanoilla: että, jotta, koska, kun, jos, vaikka...
Opin asian, jos vain maltan opiskella.=> Päälause, jota seuraa konjunktiovisulause
Relatiivilause alkaa sanoilla joka tai mikä.
Näin tytön, joka hymyili. => Päälause, jota seuraa relatiivilause.
Kysyvä sivulause alkaa kysymyssanalla tai kysyvällä verbillä. Kysyvän sivulauseen perään ei tule kysymysmerkkiä, ellei myös päälause ole kysyvä.
Hän halusi tietää, miksi olet ulkona. => Päälause, jota seuraa kysymyssanalla alkava kysyvä sivulause.
Hän halusi tietää, menemmekö ulos. => Päälause, jota seuraa kysyvällä verbillä alkava kysyvä sivulause. Kysyvän verbit tunnistat yleensä ko/kö -päätteestä.
Päälause ja sivulause erotetaan toisistaan aina pilkulla. Päälauseiden ja sivulauseiden tunnistaminen ei kuitenkaan ole tärkeää vain pilkutuksen takia vaan siksi, että saat virkkeistäsi rakenteellisesti selkeitä.
Päälauseen ja sivulauseen tunnistamisen yhteydessä käytetään seuraavia merkintätapoja, jotka sinun tulee opetella ulkoa:
PL = päälause
SL = sivulause
KL= konjunktiosivulause
RL= relatiivilause
KSL = kysyvä sivulause
Joka- ja mikä -pronominien käyttö relatiivisen sivulauseen alussa
Relatiivilauseen alussa pronominit joka ja mikä voivat mennä toisinaan sekaisin. Tällöin on hyvä pitää mielessä, että pronomini "joka" viittaa aina suoraan edeltävään sanaan, kun taas pronomini "mikä" viittaa koko edeltävään lauseeseen. Pronomineja käytetään siis tähän tapaan:
Hän nautti lientä, joka oli herkullista. => joka -pronominilla viitataan vain "liemi" -sanaan
Me kävimme ravintolassa, mikä oli epätavallista. => mikä -pronominilla viitataan koko edeltävään lauseeseen
Kongruenssi
Lauseessa predikaatti eli persoonamuodoissa taipunut verbi mukautuu subjektiin: Jos tekijä on monikollinen myös predikaatin pitäisi olla. Vastaavasti yksiköllisen tekijän kanssa predikaattikin on yksikössä.
Matti ja Maija (kaksi ihmistä) poimivat omenat. =>yksiköllinen muoto "poimii" ei käy
He eivät opi, elleivät he opiskele. => yksiköllinen muoto "ellei" ei käy
Omistusliitteet
Huomaa, että kun virkkeessä persoonapronomini esiintyy genetiivissä eli omistusmuodossa (minun, sinun, hänen, meidän, teidän, heidän), tarvitset usein omistusliitteen.
Minun taloni on punainen.
Tänään meidän iloinen luokkamme harjoitteli äidinkieltä.
Omistusliite jää yleensä puhutussa kielessä pois, ja tämän takia se voi unohtua myös kirjoitetussa kielessä.
Iso vai pieni alkukirjain?
Isolla alkukirjaimella kirjoitetaan erisnimet, joita ovat esimerkiksi seuraavat:
- Henkilöiden nimet (Matti Virtanen)
- Paikannimet (Etelä-Suomi, Punkaharju)
- Teosten nimet (Tuntematon sotilas)
- Yritysten nimet (Nokia, Valio)
- Tuotemerkkien nimet (Instagram, TikTok, Gant)
Pienellä alkukirjaimella taas kirjoitetaan esimerkiksi seuraavat:
- viikonpäivät (maanantai)
- kuukaudet (tammikuu)
- juhlapäivät (joulu, juhannus)
- kansallisuudet (suomalainen, norjalainen)
- kielen nimet (suomi, saksa)
- sodat ja historialliset ajanjaksot (toinen maailmansota, kivikausi)
- tyylikaudet (romantiikka, realismi)
- uskonnot (juutalaisuus, buddhalaisuus)
- -inen-loppuiset erisnimistä johdetut yleisnimet (honkajokinen)
Yhteen vai erikseen?
Yhdyssanat muodostuvat kahdesta tai useammasta sanasta, jotka kirjoitetaan yhteen. Jos peräkkäiset sanat muodostavat tiiviin kokonaisuuden, jolla on aivan oma merkityksensä, sanat kirjoitetaan yhteen:
isöäiti vrt. iso äiti
maksalaatikko vrt. maksa laatikko
Erikseen kirjoitetaan esimerkiksi seuraavat tapaukset:
- numero + nomini (12 vuotta, 30 päivää)
- pikkusanat, jotka eivät taivu (joka päivä, ensi kesänä)
- lukusana + substantiivi (15 vuotta)
- nomini + päin (kouluun päin, kotiin päin)
Huomaa erityisesti yhdysmerkin (eli pienen viivan) käyttö seuraavissa tapauksissa:
- Yhdyssanan alkuosa on erisnimi: Leena -täti, Scream -elokuva
- Yhdyssanan rajalla on sama vokaali: linja-auto
- Yhdyssanat on jätetty osa toistamatta: auto- ja talolaina, etä- ja lähiopetus
- Yhdyssanan osana on numero, kirjain tai merkki (12 -vuotias, @-merkki, C-vitamiini)
-