Parisuhteen syväluotausta

Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani (1847), n. 550 sivua painoksesta riippuen

Rakkaustarinoiden ohittamattomassa klassikossa nuori kotiopettajatar rakastuu 1800-luvulla rikkaaseen ja kylmään kartanonherraan. Köyhän, orvon tytön ja kalsean miehen suhde vaikuttaa mahdottomalta, mutta vaatimattoman naisen sisäinen lujuus ja intohimo kantavat pitkälle. Kun lukija vain jaksaa lukea kärsivällisesti, hän tempautuu mukaan yllätyskäänteitä sisältävään tarinaan. Teos auttaa tutustumaan myös romantiikkaan tyylisuuntauksena: se toimii romantiikan ja realismin välimaastossa.

Emily Bronte: Humiseva harju (1847), n. 400 sivua painoksesta riippuen

Ohittamattomassa klassikkotarinassa rakkaus ja viha, intohimo ja katkeruus sekä toivo ja kosto kulkevat rinnakkain. Teoksen oudosta maailmasta voit lukea lisää esimerkiksi  täältä. Romaania lukiessa pääsee tutustumaan niin realismiin kuin romantiikkaankin tyylisuuntauksina.

Venla Hiidensalo: Suruttomat (2021), 253 s.

Ei ole helppoa olla naistaiteilija 1900-luvun alun Suomessa. Helmi tapaa tuhoavan mutta vastustamattoman Tykon, joka kohtelee vaimoaan kaltoin. Monessa aikatasossa liikkuvassa romaanissa ääneen pääsevät Helmi ja pariskunnan lapset. Romaani on helppolukuinen ja sopii lukijalle, jota hyppely erilaisien aikatasojen välillä ei häiritse. 

Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto (2018), n. 240 s.

Tarina itsessään on aika tavallinen: nainen tapaa miehen, rakastutaan, mennään naimisiin, saadaan lapsi ja kuljetaan pienestä arjen katastrofista toiseen, kunnes selviää, että miehellä on rakastaja. Kirjoitustyyli sen sijaan on epätavallinen: tarinassa ei ole selkää juonta vaan teos koostuu lyhyistä sirpaleista, jotka ovat usein kiinnostavia sellaisenaan mutta muodostavat eheän kokonaisuuden, kun lukija vain malttaa nähdä vaivaa. Teos on nopealukuinen ja tarjoaa erikoisen lukukokemuksen sille, joka uskaltaa heittäytyä mukaan.

Haruki Murakami: Norwegian Wood, n. 430 s. painoksesta riippuen

Torun paras ystävä on kuollut, ja juuri omilleen muuttaneella opiskelijapojalla on elämässään jäljellä vain kaksi hyvin erilaista nuorta naista, jotka vetävät Torua eri suuntiin. Itsevarman ja eloisan Midorin kanssa on aina hulvattoman hauskaa, mutta parantolassa odottaa pahasti mieleltään järkkynyt Naoko, jonka kanssa kaikki on taianomaista. Runsaasti kehuttu romaani on haikea, eroottinen ja hauska. Ope suosittelee romaania jo hieman enemmän lukeneelle.

 Minna Rytisalo: Rouva C (2018), n. 370 s.

Palkittu kuvaus nuoren Minna Canthin elämästä ennen kirjailijanuraa. Keskiöön kohoaa Canthin ja hänen miehensä voimakas rakkaussuhde ja perhe-elämä. Teos sopii hyvin myös lukijalle, joka ei ole kiinnostunut Minna Canthista historiallisena henkilönä: rakkauteen ja naisen asemaan keskittyvä kerronta ei vaadi esimerkiksi taustatietoja Canthin elämästä. Ope suosittelee teosta jo hieman enemmän lukeneelle.

Timo K. Mukka: Kyyhky ja unikko (1970), n. 110 s. painoksesta riippuen

Pieneen maalaiskylään palannut, elämässään epäonnistunut keski-ikäinen Pieti rakastuu alaikäiseen Darjaan. Runollisessa teoksessa rakkauden ja kuoleman pohjavirrat yhtyvät. Sopii jo hieman kokeneemmalle lukijalle, joka kaipaa juonen kuljetuksen sijaan upeaa, monitasoista ilmaisua.

Juhani Aho: Juha (1911), n. 270 s.

Helppolukuinen ja mukaansatempaava klassikkoromaani. Juha on mennyt naimisiin itseään nuoremman Marjan kanssa, ja Marja karkaa epämääräisen naistenmiehen matkaan. Syvästi rakastunut Juha on kuitenkin päättänyt saada Marjan takaisin ja pelastaa hänet lipevän kulkumiehen haaremista. Mutta onko rakkaus pelastettavissa?

Anja Kauranen: Syysprinssi (1996), n. 130 s. 

Osin tositapahtumiin perustuva kuvaus kahdesta kiihkeästä taiteilijasielusta, jotka rakastuvat ja kokevat intohimoisen suhteen. Parin elämään mahtuu epäsovinnaista sekoilua ja halua haastaa jämähtäneet akateemiset piirit. Rakkaustarina on lihan, veren ja kyynelten makuinen.

Pirkko Saisio: Punainen erokirja (2003), n. 300 s. 

Finlandia-palkinnon napannut omaelämäkerrallinen romaani poliittisesti kuohuvasta 1970 -luvusta, seksuaali-identiteetin etsinnästä ja taiteilijakutsumuksen seuraamisesta. Saision teksti on väljyydessään intensiivistä.

Mika Waltari: Vieras mies tuli taloon (1937), n. 200 s. painoksesta riippuen 

Tiheatunnelmainen pienoisromaani. Mies eksyy rengiksi maatilalle, jossa asuu kaupungista kotoisin oleva nainen pahoin alkoholisoituneen miehensä kanssa. Tulijan ja talon emännän välille kehittyy romanssi, joka johtaa traagiseen lopputulokseen.

Vladimir Nabokov: Naurua pimeässä (1933), n. 200 s. 

Keski-ikäinen varakas taidekriitikko jättää vaimonsa ja tyttärensä 18 -vuotiaan suloisen tyttösen takia. Varsin pian käy selväksi, että nuori rakastettu haluaa vain hyötyä rakastajastaan, ja lukija voi alusta alkaen aavistaa, että pieni rakkaustarina tulee päättymään lohduttomasti. Nabokovin teos sopii hyvin myös vähemmän lukeneille.

Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina (1978), n. 170 s. painoksesta riippuen

Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina on kuohuttava ja riipaiseva kertomus avioliiton myrskyistä ja suvannoista, kahden kirjailijan monimuotoisesta ja intensiivisestä suhteesta. Se on myös vastareaktio aviopuoliso Henrik Tikkasen maineikkaaseen omaelämäkerralliseen romaaniin Mariankatu 26. Viha, rakkaus, kapina ja lannistuminen kiihkeässä ja intensiivisessä, puhemuotoisessa tarinassa perheestä, sukupuolten sodasta, miehen alkoholismista, naisen lämmöstä ja kestävyydestä. (edeltävän tekstin lähde.) Teos on itseasiassa runokirja mutta se edustaa varsin helposti lähestyttävää, proosaa muistuttavaa runoutta. Nopealukuinen ja soveltuu helppoutensa vuoksi myös lukijalle, joka ei ole niin kotonaan runouden maailmassa.

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät (2002), n. 250 s. painoksesta riippuen

Suureen suosioon nousseen kirjailijan varhainen romaani naisesta, jonka mies päättää jättää aivan yllättäen viidentoista avioliittovuoden jälkeen. Luvassa on epäuskoa, surua, silmitöntä vihaa, psyyken järkkymistä ja toisaalta hieno kuvaus siitä, kuinka elämä kantaa vaikeimmillakin hetkillä.

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet (2020), n. 280 s.

Lainaus takakannesta:

Kolme aikatasoa, kolme sukupolvea, yksi salaisuus.

Rajun perheriidan jälkeen Alex ymmärtää kantavansa sisällään selittämätöntä vihaa. Hänen lapsensa pelkäävät isäänsä, ja hänen vaimonsa kärsii miehensä raivonpuuskista. Alex alkaa etsiä sukunsa menneisyydestä selitystä käytökselleen.

Tosipohjaisessa romaanissaan Alex Schulman yhdistää mestarillisesti lapsuusmuistonsa ja sukunsa aidot kirjeet dramaattiseen kolmiodraamaan, jonka seuraukset säteilevät yli sukupolvien. 

 Tove Ditlevsen: Aikuisuus (1971), 213 s. 

Omaelämäkerrallisessa romaanissa 1900-luvun alkupuolella Kööpenhaminassa elävä Tove haluaa kirjoittaa ja etääntyä työväenluokkaisesta taustastaan. Hän ajautuu kuitenkin yhä mutkikkaampiin parisuhteisiin ja jää lopulta koukkuun voimakkaisiin kipulääkkeisiin. Romaani on helppolukuinen ja raskaasta aihepiiristä huolimatta siinä on mukana myös valloittavaa huumoria.