Vaihtoehtoisia todellisuuksia

Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys (1967), n. 500 sivua painoksesta riippuen

Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaneen kirjailijan niin sanottua maagista realismia edustavassa sukukronikassa seurataan sadan vuoden ajan pienen Macondo -nimisen viidakkokylän vaiheita: esimerkiksi kiellettyjä suhteita, sisällissotaa ja banaaniyhtiöiden riistotoimia. Kärsivällinen lukija voi tavoittaa jotakin ennen kokematonta, mutta teos vaatii aidosti aikaa ja paneutumista. Opelle tämä on ollut yksi kaikkien aikojen parhaista lukukokemuksista, vaikka teos jäi ensilukemalla kesken.






 Franz Kafka: Muodonmuutos (1915)), n. 80 sivua painoksesta riippuen

Painostavatunnelmaisessa klassikoksi kohonneessa pienoisromaanissa kauppamatkustaja Gregor Samsa herää eräänä aamuna ja huomaa muuttuneensa suunnattomaksi torakaksi. Hän yrittää sopeutua olosuhteisiin, mutta perhe hylkää hänet ja toimeentulon hankkiminen on vaikeaa. Symbolisen kertomuksen voi lukea esimerkiksi kuvauksena ihmismielen särkymisestä, masennuksesta ja vieraantumisesta - lukijalle jätetään paljon tulkittavaa.







Marko Hautala: Leväluhta (2018), 320 s.

Kotimaista laatukauhua. Meeri palaa vuosien jälkeen lapsuudenkotiinsa - tietämättä oikeastaan itsekään miksi. Muistot menneestä eivät ole kauniita: isä on tehnyt itsemurhan, äiti on sairastunut skitsofreniaan ja pikkuveli on suljettu mielisairaalaan. Mitä oikein tapahtui ja miksi? Miten perheen elämään liittyy läheinen suohauta ja sen uumenissa elävä jokin? Marko Hautalan romaaneita on toisinaan vaivannut hienoinen sekavuus, mutta tässä lukija pysyy kärryillä alusta odottamattomaan loppuun saakka.







Marko Hautala: Itsevalaisevat (2008), n. 240 s.


Kotimaista laatukauhua. Liikemiehen tytär katoaa jälkiä jättämättä. Samaan aikaan koulussa väkivaltaisesti käyttäytynyt teinipoika alkaa terapiassa höpistä, että hänen sisällään on kala. Vähitellen paljastuu, että nuorien kohtalot kietoutuvat hirvittävällä tavalla yhteen. Teoksen rakenne on pomppivainen, joten ope ei suosittele romaania aivan aloittelevalle lukijalle.








Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (2000), noin 270 sivua painoksesta riippuen

Vaihtoehtoiseen historiaan perustuvassa Finlandia-palkitussa teoksessa päähenkilö löytää pihaltaan jotakin yllättävää -peikon. Ihmisen ja maagisen metsäolennon välille muodostuu outo suhde, joka saa päähenkilön elämän vähitellen luisumaan raiteiltaan.










Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille (1979), n. 200 s. 


Pahaa-aavistamaton Arthur Dent herää kaameaan krapulaan ja saa pian kuulla, että maailmanloppu on tulossa - noin seitsemän minuutin kuluttua. Dent pelastuu kuitenkin merkillisen ystävänsä avulla liftausmatkalle avaruuteen. Hersyvän hauska scifiparodia vetää lajityypin piirteet överiksi. Teos on ollut opiskelijoiden keskuudessa paljon valittu ja tykätty.








Richard Adams: Ruohometsän kansa (1975), n. 400 s.

Tarina villikaneista on vertauskuvallinen ja raakakin teos, jonka sivuilta voi lukea esimerkiksi totalitäärisen yhteiskunnan kritiikkiä. Villikaniyhdyskunnassa heikko ja hermostunut näkijäkani vaistoaa suuren vaaran, mutta vain pieni osa yhdyskunnan jäsenistä uskoo häntä ja päättää paeta tuntemattomaan ulkomaailmaan. Matka uuteen kotiin ei ole helppo. Romaanin asetelma on kiinnostava: kaneilla on esimerkiksi oma uskontonsa ja mytologiansa mutta hahmot elävät silti nimenomaan kaneille lajityypillistä elämää






Antoine de Saint-Exupery: Pikku prinssi (1943), n. 100 s. painoksesta riippuen

Kaikenikäisille sopivassa klassikossa lentäjä joutuu tekemään pakkolaskun autiomaahan ja törmää Pikku Prinssiin, joka on kotoisin toiselta planeetalta. Tämä merkillinen hahmo kritisoi yksinkertaisesti ja mieleenpainuvasti aikuisten maailman järjettömyyttä - ja etsii rakkautta.









Neil Gaiman: Coraline varjojen talossa (2003), n. 160 sivua

Lapsille suunnattu kauhukertomus on niin laadukasta työtä että jaksaa viihdyttää myös aikuislukijaa. Coraline muuttaa perheineen suureen kartanoon maalle. Tyttö alkaa tutkia paikkoja ja löytää umpeen muuratun oven. Eräänä yönä pahaenteinen ovi on kuitenkin auki.










Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär (1981), n. 260 s. painoksesta riippuen

Rakastetussa satuklassikossa nuori Ronja seikkailee metsän fantasiamaailmassa, jossa vilisee männiäisiä, hapsiaisia ja verenhimoisia ajattaroita. Ronjan metsäelämä keskeytyy kuitenkin ikävästi, kun alueelle saapuu Birk, kilpailevassa ryövärijoukossa elävä lapsi. Alun vaikeuksien jälkeen parivaljakon välille kehittyy ystävyys, jota ympäristö ei hyväksy. Voiko lapsi olla välittämisessään kuitenkin viisaampi kuin aikuinen?







Leena Krohn: Ettei etäisyys ikävöisi (1997), n. 170 s.

Teos sisältää kaksi kertomusta, jotka ovat toistensa vastapareja. Työkseen hirviöitä muotoileva Sofi alkaa itse tuntea jonkin kammottavan läsnäolon. Ongelmana on vain, että muut eivät pysty ymmärtämään tätä kokemusta - onko Sofi tulossa hulluksi? Toisessa kertomuksessa Gamma elää kaupungissa, jossa ihmiset alkavat vain kadota. Mikä heidät pelastaisi? Krohnin kieli on kaunista ja kertomukset intensiivisiä, pitkäksi aikaa vaivaamaan jääviä. 








Katja Kaukonen: Odelma (2011), 160 s. 

Herkkupala kauniin ja oudon kirjallisuuden ystävälle, joka ei kaihda uusiin maailmoihin astumista ja moneen suuntaan haarovaa symboliikkaa. Romaani sopii jo hieman kokeneemmalle lukijalle.










Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas (2008), n. 250 s.

Nuori tyttö palaa kotiin keskelle metsää jostakin - lukija ei saa tietää, mistä. Hahmo on jättänyt taakseen jonkinlaisen katastrofin ja etsii turvaa lapsuudenkodistaan. Hän ei muista menneisyydestään juuri mitään, ja uusi koti on merkillinen: tytön yhdeksäntoista veljeä toimivat kurinalaisessa yhteisössä tyrannimaisen isän määräysvallan alla. Omituinen talo on täynnä salaisuuksia, joista suurin tekee kipeää: missä on äiti?







Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki  (2015), 335 s. 

Laadukkaan fantasiakirjallisuuden ystävälle. Juonenkäänteitä ja yllätyksiä riittää, jopa niin paljon, että teos alkaa saada saippuaoopperamaisia piirteitä. Ope ei tykännyt, mutta kriitikot ovat kehuneet. Katso valaiseva arvostelu esimerkiksi täältä.









Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970), n. 170 s. painoksesta riippuen 

Muumilaakson marraskuu on Muumi-kirja, joka on osoitettu ennemminkin aikuiselle kuin lapsilukijalle. Vilijonkka, Homssu, Ruttuvaari, Hemuli ja Nuuskamuikkunen saapuvat muumitaloon, mutta muumit ovatkin poissa ja talo tyhjä ja alakuloinen. Ilman muumien idylliä jokainen joutuu etsimään omaa tapaansa olla olemassa. Kaunis, sävyltään pohdiskeleva teos.