Kuvan lähde
Esseen tuottaminen prosessina
Opiskelijan on hyvä heti lukio-opintojensa alusta lähtien oppia, että tekstin -esimerkiksi esseen - tekeminen on prosessi, johon kuuluu monenlaisia vaiheita: ideointi ja suunnittelu, raakatekstin tuottaminen ja tekstin hiominen sekä viimeistely. Kirjoitusprosessin eri vaiheet limittyvät toisiinsa, ja usein kirjoittaja palaa vaiheissa takaisinpäin tekstin edistyessä. Prosessia helpottaa se, että opiskelija tulee tietoiseksi kirjoitusasenteistaan, taidoistaan ja kehityskohteistaan: Millaiselta näyttää juuri sinun kirjoitusprosessisi? Mitkä prosessin vaiheet ovat hankalia ja mitkä taas sujuvat luontevasti?
Aloittelevasta kirjoittajasta voi tuntua, että suunnitteleminen on turhaa ja tekstiä voi tuottaa suoraan. Yleensä tämä johtaa kuitenkin siihen, että esseen rakenteesta tulee sekava tai sanottava loppuu kesken, koska ideoita ei ole ensin koottu yhteen. Suunnittelemattomuus ei näin säästä aikaa vaan pikemminkin venyttää kirjoitusprosessia.
Suunnitelman ei ole tarkoitus olla luovuutta kahlitseva pakkopaita: suunnitelma antaa tekstille päälinjat, jotta varsinaisessa kirjoitusvaiheessa vapautuu energiaa sanottavan muotoilemiseen. Ennen kirjoittamisen aloittamista ei tarvitse tarkalleen tietää, miten tulee kaiken ilmaisemaan, ja tekstin sisältö voi elää vielä suurestikin kirjoitusprosessin kuluessa.
Jatkossa esseen suunnitteluprosessiin pureuduttaessa käytetään käsitteitä aihio, päänäkökulma ja käsittelynäkökulma. Mikäli olet unohtanut, mitä käsitteet tarkoittavat, muistuttele ne mieleesi täältä.
Tiedosta tavoitteesi
Ennen kun käyt esseen tuottamisen kaltaiseen laajaan tehtävään, sinun on syytä tarkastella omia tavoitteitasi. Vastaa seuraaviin kysymyksiin ennen kuin ryhdyt varsinaiseen kirjoitusprosessiin:
Mitä YO-arvosanaa tavoittelet? Jos tavoitteesi on ainoastaan "päästä läpi", suoritat tehtävän minimitasolla - ja tämä tarkoittaa, ettet opi paljonkaan uutta. Löydät kuvaukset erilaisista arvosanoista täältä.
Mitä taitoja haluat harjoitella juuri tämän tekstin avulla? Valitse 2-3 esseen tuottamisessa keskeistä osa-aluetta (Esimerkiksi: "Haluan oppia tekemään kiinnostavan aloituksen ja haluan, että tekstini kappaleet sidostuvat paremmin toisiinsa"). Harjoittelemasi taidot voivat liittyä ideointiin tai suunnitteluun, jolloin löydät vinkkejä itsearvioinnista täältä tai varsinaiseen esseen sisältöön, jolloin löydät vinkkejä erilaisista taidoista täältä. Katso tarvittaessa aiemmista esseistä saamaasi palautetta, jonka tulisi ohjata harjoitteluasi.
Kertaa suunnittelun yleisohjeet ennen kuin aloitat
Kirjoitusprosessi alkaa tekstin suunnittelulla, johon kuuluvat päänäkökulman ideointi, käsittelynäkökulmien hahmottelu ja tekstin kokonaisrakenteen pohdinta. Suunnitteluprosessin kaikissa vaiheissa on tärkeää muistaa seuraavat yleisohjeet:
- Ole tietoinen ajankäytöstäsi ja kirjaa tarvittaessa ylös, kuinka paljon aikaa kuhunkin esseen tekemisen vaiheeseen kului. Varaa jokaiselle suunnitteluprosessin vaiheelle riittävästi aikaa, mutta katso, että kirjoitusprosessi pysyy hallittuna: YO-kokeessa 6000 merkin esseen tuottamiseen on aikaa kuusi tuntia.
- Malta suunnitella runsaasti kaikissa suunnitteluprosessin vaiheissa - aihion pohjalta ideoinnissa, päänäkökulman pohjalta ideoinnissa ja rakenteen muotoilussa. Sinun on helpompaa poimia helmiä laajasta ideamassasta kuin tuskailla, kun ideat loppuvat kesken.
- Tavoitteena on tuottaa omaääninen teksti, eli teksti, jonka ajatukset ja ilmaisu ovat sinun näköisiäsi. Älä sensuroi itseäsi liikaa suunnitteluprosessin eri vaiheissa, sillä juuri oudoimmat ideat voivat osoittautua hyviksi. Huomaa, että ensimmäisenä mieleen tuleva idea tulee luultavasti mieleen kaikille muillekin. Omaäänisyys voi näkyä tekstin kaikilla tasoilla: sisällössä, rakenteessa ja ilmaisussa.
- Kirjaa ideasi laajasti ylös ja pidä suunnitelmapapereitasi näkyvissä koko kirjoitusprosessin ajan, sillä tyypillisesti suunnitelma muuttuu ja täydentyy kirjoitusprosessin kuluessa. Pelkkä omissa ajatuksissa suunnittelu voi joskus johtaa hyvään lopputulokseen, mutta mitä epävarmempi kirjoittaja olet, sitä enemmän luultavasti hyödyt siitä, että teet runsaasti muistiinpanoja.
- Kokeile rohkeasti erilaisia ideoinnin, suunnittelun ja sisällön rikastamisen apuvälineitä, joita löydät esimerkiksi täältä. Opi valitsemaan juuri sinulle sopivimmat menetelmät.
- Huomioi aineistot läpi kirjoitusprosessin, sen jokaisessa vaiheessa.
Kuvan lähde
Aihion rajaaminen - kohti omaperäistä päänäkökulmaa
Esseen kirjoitusprosessi alkaa aihion valinnasta ja päänäkökulman rajauksesta. Tyypillisesti kirjoittajalle on tarjolla 5-7 samaan teemaan liittyvää aihiota, joista hänen tulee valita yksi ja rajata aihion pohjalta oma päänäkökulmansa. Älä valitse aihiota, johon liittyvistä käsitteistä olet epävarma. Et voi kirjoittaa "kansallistunteesta", "arvoista" tai "identiteetistä", jos et tiedä, millaisiin ilmiöihin käsitteet tarkalleen ottaen viittaavat.
Aihion valinnan jälkeen alat rajata päänäkökulmaasi, ja tämä on esseeprosessin vaihe, jota ei voi ohittaa. Rajaamattomasta aihiosta kirjoittaminen on vaikeaa: tekstistä tulee helposti ympäripyöreä yleishuomioiden kokoelma, jonka rakennettakin kirjoittajan voi olla hankalaa hahmottaa, koska käsiteltävä ilmiö on liian laaja. Mikäli esseen aihiona on "mikä minua tai meitä naurattaa?" et voi käsitellä kaikkia ihmisiä naurattavia asioita, vaan voit keskittyä esimerkiksi stand up -komiikkaan, josta sinulla sattuu olemaan paljon kokemusta. Mikäli aihiona on "ihminen luonnon suojelijana" et voi kirjoittaa kaikista mahdollisista tavoista, joilla ihminen suojelee luontoa, vaan voit tarkastella esimerkiksi vastuullista kuluttamista, joka sattuu puhuttelemaan sinua juuri kirjoitushetkellä.
Aihion rajaaminen on yksi väylä omaäänisyyden tuottamiseen, prosessiin, jossa teet tekstistä itsesi näköistä. Varo, ettet lankea- "mikään-näistä-aihioista-ei-kiinnosta" -loukkuun: sinun oma tehtäväsi on tehdä aihiosta itsellesi kiinnostava. Huomaa myös, että yleensä lukija tunnistaa, milloin kirjoittaja kirjoittaa rehellisesti ja milloin häntä taas johdattelevat pikemminkin ulkoiset odotukset. On turhaa kirjoittaa esseetä kaunokirjallisuuden lukemisen ilosta ja hyödyllisyydestä, jos itse tosiasiassa pitää lukemista pitkästyttävänä.
Tutustu annettuihin aihioihin ja pohdi, mikä niistä on helppo rajata sinua kiinnostavaksi päänäkökulmaksi. Päänäkökulmaa ei kannata löydä lukkoon nopeasti, vaan malta ideoida ensin rajaamattoman aihion pohjalta. Kun olet tuottanut laajan ideamassan ja ideoita on riittävästi, poimi massasta lopullinen päänäkökulman idea ja merkitse se selkeästi näkyviin. Mikäli sinun on vaikeaa valita sopivaa aihiota, sulje ensin pois vaihtoehdot, joista et ainakaan kirjoittaisi. Ideoi sitten useamman aihion pohjalta esimerkiksi listausta hyödyntäen ja valitse päänäkökulman ideoinnin pohjaksi aihio, josta sinulla on eniten omaa sanottavaa.
Aihion rajauksen lähtökohtana on hyvä pitää ajatusta omakohtaisuudesta. Kirjoittajalla on valitsemaansa päänäkökulmaan jollain tavalla henkilökohtainen suhde: hän tietää aiheesta, hänellä on aiheesta perusteltuja, tuoreita mielipiteitä ja ehkäpä omia kokemuksia. Hän on voinut opiskella aiheeseen liittyviä asioita, tutustua niihin median tai esimerkiksi kaunokirjallisuuden välityksellä ja aihe kiinnostaa häntä aidosti. Huomaa, että omakohtaisen esitystavan yhteydessä tulee kuitenkin pitää mielessä kaksi asiaa: Onnistunut essee ei jää tarkastelussaan ainoastaan oman elämänpiirisi tasolle, vaan ideoita käsitellään laajemmin, esimerkiksi yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Lisäksi esseessä minä-sanan esille tuominen tai minää korostavat ilmaukset (esim. minun mielestäni, itse ajattelen...) ovat usein tarpeettomia ja jopa häiritseviä - mikäli lukija tietää muutenkin, että puhut omista kokemuksistasi.
Jos aihiot eivät tunnu avautuvan, voit kääntyä aineistojen puoleen ja ehkäpä löytää sieltä oman tekstisi päänäkökulman. Huomaa kuitenkin, että keskiössä on nimenomaan sinun ajattelusi - ei aineistojen ideoiden toistaminen.
Varmista, että päänäkökulmasi todella sopii aihioon ja on sovitettavissa yhteen myös kahden aineiston kanssa. Toisinaan sama päänäkökulma voi käydä useammankin aihion alle, ja sinun tulee tarkasti pohtia, mihin päänäkökulmasi sopii parhaiten. Tutustu aineistoihin alustavasti äläkä heti hylkää omaperäistä päänäkökulmaa vain koska aineistoissa ei käsitellä aihetta suoraan - aineistojen ajattelua on lupa soveltaa, ja yleensä aineistot ovat luonteeltaan sellaisia, että ne mahdollistavat hyvin monenlaiset lähestymistavat.
Voit siirtyä aihion rajauksesta eteenpäin, kun
- olet löytänyt päänäkökulman, johon sinulla on jollain tapaa omakohtainen suhde
- päänäkökulma on tiukka ja selkeä
- olet tarkistanut, että päänäkökulma on mahdollista sovittaa yhteen kahden aineiston kanssa
- olet varma, että päänäkökulma liittyy nimenomaan valitsemaasi aihioon.
Kuvan lähde
Päänäkökulmasta käsittelynäkökulmiin
Oma ajattelusi johdattaa käsittelynäkökulmien etsimistä
Päänäkökulman löytämisen jälkeen sinun tulee ideoida mahdollisia omaperäisiä ja sinua kiinnostavia käsittelynäkökulmia. Tämä tarkoittaa, että pohdit, millaisista tulokulmista lähestyt päänäkökulmaasi. Jos esseesi päänäkökulmana on tarkastella, miksi nuoriso ei ole kiinnostunut lukemisesta, käsittelynäkökulmiksi voidaan kohottaa esimerkiksi ilmiön syyt ja seuraukset. Tappaako koulu lukuinnostuksen ja mitä voitaisiin tehdä toisin, jotta innostus säilyisi? Onko ympäröivä maailma muuttunut sosiaalisen median myötä niin nopeatempoiseksi, että nuorella ei yksinkertaisesti ole aikaa lukea? Mikä rooli kodilla ja vanhempien esimerkillä on lukuinnostuksen sytyttämisessä?
Käsittelynäkökulmien ideoinnissa voi olla antoisaa palata muistiinpanoihin, jotka tuotit ideoidessasi tekstin päänäkökulmaa. Kun tiedät päänäkökulmasi, voit tarkastella omaa ideointiasi uusin silmin:
- Voiko jo syntyneitä ideoita poimia päänäkökulman alle käsittelynäkökulmiksi?
- Mitkä ideointivaiheessa tuottamasi ideat rajautuvat selkeästi pois?
- Voiko erilaisia tuottamiasi näkökulmia yhdistellä?
- Miltä osin ideointia pitäisi vielä laajentaa? Voitko muokata jo tuotettua ideointikoostetta vai onko syytä tehdä kokonaan uusi suunnitelma?
- Miten havainnollistat omaa ajatteluasi? Millaisia esimerkkejä keksit? Onko sinulla valitsemaasi päänäkökulmaan liittyviä omia kokemuksia?
- Onko valmiista esseen rakennemalleista apua käsittelynäkökulmien tuottamisessa?
Malta tehdä valitsemastasi käsittelynäkökulmasta riittävästi muistiinpanoja. Voit esimerkiksi ajatella, että jokaista käsittelynäkökulmaa pitäisi pystyä avaamaan kolmen alakohdan verran.
Päätä tuleeko tekstisi olemaan luonteeltaan enemmän pohtiva vai kantaaottava. Päätöstä ei välttämättä kannata tehdä heti, vaan voit ensin ideoida erilaisia käsittelynäkökulmia ja katsoa, mihin suuntaan omat ajatuksesi lähtevä kulkemaan. Pohtivassa tekstissä avaat valittua ilmiötä useista näkökulmista, kun taas kantaaottavassa tekstissä kirjoittajalla on tietty teesi eli pääväite, jonka puolesta hän pyrkii argumentoimaan mahdollisimman vakuuttavasti. Suunnitteluvaiheessa sinun kannattaa kirjoittaa ylös pohtivan esseen ydinkysymys, johon etsitään vastauksia tai kantaaottavan esseen teesi eli pääväite, jolle rakennetaan perusteluja.
Valmis rakennemalli - esimerkiksi ongelmanratkaisujärjestys - voi tuottaa automaattisesti päälinjat käsittelynäkökulmillesi. Mikäli kirjoittaminen on sinulle vaativaa ja esseidesi rakenteessa on ollut aiemmin ongelmia, sinun kannattaa jo tässä vaiheessa pohtia, millaista valmista rakennemallia voisit hyödyntää esseessäsi ja huomaa, että rakennemallit kannattaa opetella ulkoa.
Aineistot ovat rikastamassa omaa ajatteluasi
Löydät lisätietoa aineistojen käytöstä täältä.
Olet jo päänäkökulmaa rajatessasi perehtynyt alustavasti aineistoihin ja valinnut niistä kaksi sopivinta. Käsittelynäkökulmia ideoidessasi sinun tulee perehtyä aineistoihin huolellisesti ja voit vielä mahdollisesti vaihtaa aineistoja. Pohdi aineistoja valitessasi seuraavia kysymyksiä:
Pohdi aineistoja valitessasi seuraavia kysymyksiä:
- Mitkä aineistot sopivat kokonaisuudessaan valitsemaasi päänäkökulmaan? Mikäli aineisto ei sovi yhteen oman tekstisi kanssa, älä käytä aineistoa väkisin. Et voi myöskään poimia aineistosta omaan tekstiisi vain satunnaista yksityiskohtaa.
- Mitkä aineistot ovat kiinnostavia?
- Mitkä aineistot ymmärrät kokonaisuudessaan? Mikäli olet jo pitkällä kirjoittamisessa ja lukemisessa, älä valitse aineistoa siksi, että se on helppo tai lyhyt.
- Mistä aineistoista sinulla on paljon omaa sanottavaa?
- Mitkä aineistot sopivat tekstisi tyyliin? Jos olet tuottamassa herkkää ja runollista esseetä, mustan huumorin sävyttämä kolumni ei välttämättä sovi tekstiisi.
- Puhutaanko joissain aineistoissa samoista asioista? Voisitko hyödyntää aineistoja rinnakkain?
Valitut aineistot pitää lukea huolellisesti. Lue aineisto moneen kertaan, tee aineistoon merkintöjä ja kokoa laajat muistiinpanot ajatuksista, joita aineisto sinussa herättää. Huolellinen lukeminen on myös kriittistä ja kontekstitietoista. Mieti millaisia tavoitteita teksteillä on ja huomioi tekstin kontekstit - tekstilaji, tekijä, julkaisuaika ja -paikka sekä kohderyhmä. Huolellisessa lukemisessa sinua voivat auttaa myös seuraavat apukysymykset:
- Mikä on aineiston ydinsisältö, pääväite eli teesi tai teema?
- Mitkä käsitteet aineistossa kohoavat keskeisiksi? Mitä käsitteistä sanotaan? Jos poimit uusia käsitteitä osaksi tekstiäsi, varmista että olet ymmärtänyt käsitteet oikein.
- Tarkastele tekstiä moniäänisenä kokonaisuutena. Kenen näkökulma tulee esille? Kenen näkökulma jää sivuun?
- Mitä ajattelet argumentoivan tekstin argumentaatiosta?
- Miten luotettavana voit pitää tekstiä? Mihin tekstin väitteet perustuvat?
- Millaisia vaikuttamisen keinoja tekstissä käytetään?
Varmista jo suunnitelmavaiheessa, että hyödynnät aineistoja riittävästi. Aineistoista toinen voi olla pääaineisto, jota hyödynnät läpi tekstisi ja toinen sivuaineisto, johon viittaat esimerkiksi kerran. Mikäli olet epävarma siitä, paljonko aineistoja tulee hyödyntää, lähde liikkeelle siitä, että pääaineiston ideoihin tulee viitata ainakin kolmesti ja sivuaineiston keskeiseen ideaan kerran. On olennaista, että aineistot eivät johdata tekstisi ajattelua vaan sinun tulee luoda tekstisi punainen lanka itse. Toisaalta aineistot eivät myöskään saa jäädä kokonaisuudessa pelkiksi irrallisiksi koristeiksi, jotka ovat mukana vain siksi, että aineistoja on pakko käyttää.
Huomioi, että aineistoa voi hyödyntää monin tavoin. Voit olla samaa mieltä tai eri mieltä aineiston kanssa, törmäyttää kaksi aineistoa yhteen, soveltaa aineiston tietoa, liittää aineiston ajatukset omiin kokemuksiisi, käyttää aineistoa analyyttisen pohdinnan lähtökohtana, syventää aineiston tietoa tai havainnollistaa omaa ajatteluasi aineiston avulla.
Pidemmälle ehtineen lukijan ja kirjoittajan tulee pohtia, missä määrin aineistoja voi käsitellä rinnakkain. Mikäli aineistoissa käsitellään samankaltaisia pääideoita, tämän tulisi käydä ilmi tekstistäsi. Usein myös aineistojen vastakkaisten näkemysten törmäyttäminen voi johtaa hedelmälliseen keskusteluun.
Sinun tulee lukea aineistoja kriittisesti, mutta muista, että eri mieltä oleminen ei ole itseisarvo. Aineiston kriittinen lukeminen on nimenomaan kontekstitietoista lukemista, eikä tarkoitus ole poimia tekstistä satunnaisia yksityiskohtia siksi, että voisit väittää vastaan.
Malta suunnitella myös aineistojen kanssa keskusteleminen huolellisesti ennen kuin alat kirjoittaa esseen ensimmäistä versiota. Älä ainoastaan merkitse suunnitelmaasi, missä kohdissa aineistoa hyödynnetään vaan kirjoita ylös, millaisia ajatuksia tuot aineistosta esille.
Voit siirtyä käsittelynäkökulmien ideoinnista eteenpäin, kun
- tiedät, onko essee luonteeltaan enemmän pohtiva vai kantaaottava
- sinulla on riittävästi käsittelynäkökulmia ja tiedät, millaisia asioita nostat esille käsittelynäkökulmista
- olet valinnut kaksi aineistoa, lukenut ne huolellisesti ja päättänyt, millaista keskustelua käyt aineistojen kanssa.
Kuvan lähde
Rakennesuunnitelman laatiminen
Kun sinulla on riittävästi ideoita, pohdi järjestys, jossa esität ideasi eli suunnittele esseen kokonaisrakenne. Tarkoitus on luoda selkeä, helposti seurattava kokonaisuus.
Sinun tulee tuottaa noin kahdeksan kappaletta pitkä teksti, joka koostuu aloituskappaleesta, käsittelyosiosta ja lopetuskappaleesta. Voit suunnitella ensin esseen käsittelyosion rakenteen ja pysähtyä lopuksi pohtimaan, millainen aloitus ja lopetus sopisivat tekstiisi. Hyödynnä tässä vaiheessa teoriaa erilaisten aloitusten ja lopetusten malleista ja opiskele hyödyllisimmiksi kokemasi aloitus- ja lopetustavat ulkoa.
Toisinaan esseen rakenne syntyy melko vaivattomasti, kun kirjoittaja vain listaa valitsemansa käsittelynäkökulmat sopivaan järjestykseen. Mikäli olet epävarma kirjoittaja tai rakenne vaatii selvästi pohdintaa, sinun kannattaa hyödyntää esseen käsittelyosiossa yhtä valmista rakennemallia, esimerkiksi ongelmanratkaisujärjestystä, aikajärjestystä tai vertailujärjestystä. Tutuimmat rakennemallit kannattaa opetella ulkoa. Lue malliesseitä, joissa on hyödynnetty tiettyä rakennemallia ja pohdi, sopisiko vastaava rakennemalli myös omaan tekstiisi.
Mikäli rakenteen suunnittelu on sinulle helppoa, voit yhdistellä käsittelyosiossa erilaisia rakennemalleja. Taitavankaan kirjoittajan ei kannata kavahtaa valmiita rakennemalleja: ne voivat aidosti auttaa jäsentämään omaa ajatteluasi, kunhan et hyödynnä malleja mekaanisesti vaan sovitat ne omiin ideoihisi. Rakennemallit voivat näin toimia omaäänisyyden luomisen välineinä.
Esseen rakennesuunnitelma on riittävän valmis ja voit siirtyä varsinaiseen kirjoittamiseen, kun
- olet tietoinen siitä, millaista rakennemallia tai rakennemallien yhdistelmää tekstissäsi käytetään
- tiedät tekstin jokaisen kappaleen ydinsisällön ja osaat tarvittaessa muotoilla näkyviin kappaleen ydinvirkkeen,
- olet päättänyt, kuinka aloitat ja lopetat tekstin.
Raakatekstin tuottaminen
Rakennesuunnitelman jälkeen tuota esseestä raakaversio, jonka ilmaisu ei ole vielä hiottua - huomio on tekstin sisällössä ja rakenteessa. Raakaversiota tuottaessasi voit huomata, että sinun pitää palata suunnittelemaan tekstiä; ideoita ei olekaan riittävästi tai esimerkiksi aineisto ei tunnukaan kokonaisuuteen sopivalta.
Huomaa, että raakatekstiä ei tarvitse tuottaa järjestyksessä. Voit aloittaa siitä esseen kohdasta, joka tuntuu helpoimmalta. Vastaavasti, mikäli kirjoitusprosessi jumiutuu, voi ratkaisuna olla siirtyminen toiseen esseen kohtaan ja vaikean kohdan jättäminen hautumaan.
Raakaversion tuottamisen vaiheessa sinun kannattaa hyödyntää tekstiin tehtäviä, kirjoittajalle suunnattuja muistiinpanoja. Voit esimerkiksi merkitä, mitä tulet kirjoittamaan tekstin määrättyihin kohtiin myöhemmin (esimerkiksi: "tähän havainnollistava esimerkki", "tähän vielä laajempaa pohdintaa", "tämä on kesken"). Mikäli sinulla on ollut ongelmia kappaleiden rakenteen kanssa ja kappaleet pirstoutuvat helposti, merkitse tekstiisi jokaiselle kappaleelle otsikko, josta käy ilmi, mitä kappaleessa käsitellään. Mikäli sinusta tuntuu, että kappaletta on vaikeaa otsikoida, sen rakenteessa on luultavasti puutteita.
Raakatekstin tuottamisen aikana tekstin rakenteen pitäisi selkiytyä. Käytännössä sinun tulee koko kirjoitusprosessin ajan käydä kappale kappaleelta ja virke virkkeeltä läpi, kuinka tekstin ajatukset liittyvät toisiinsa ja varmistaa, ettei rakenteessa tule yllättäviä pomppuja asiasta toiseen. Kun uppoudut rakenne- ja sisältökysymyksiin, tekstisi suunniteltu kappalejako voi elää: kappaleita voi jäädä pois ja toisaalta uusia voi kasvaa tilalle ja kappaleiden järjestystä on ehkä tarkoituksenmukaista vaihtaa. Raakaversiossa on olennaista saada näkyviin esseen ajatuksen kulku ja hahmottaa kappaleiden lopullinen määrä.
Raakaversiota tuottaessa omat ajatukset kirkastuvat:
- Mitä haluat tekstillä sanoa? Millainen on tekstisi punainen lanka? Kuinka tiivistäisit sen lukijalle muutamassa virkkeessä?
- Miten voit perustella väitteitäsi monipuolisesti?
- Miten tekstiin voisi tuoda havainnollistavia esimerkkejä?
- Millaista keskustelua aineistojen kanssa saat syntymään?
Jo raakatekstiä tuotettaessa on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että viittaustekniikan perusteet eli aineistojen kanssa keskustelun tekniset käytännöt ovat kunnossa. Pohdi erityisesti seuraavia kysymyksiä:
- Sisältäähän tekstisi oikeaoppiset aineistojen esittelyviittaukset?
- Erottuuhan oma äänesi aineistojen äänestä?
- Referoithan aineistoa omin sanoin riittävästi niin, että lukija ymmärtää aineiston pääsisällön ja tavoitteet, vaikka ei tuntisikaan pohjatekstiä? Monesti kehittynytkin kirjoittaja voi päätyä selostamaan aineistoa liian vähän, koska haluaa pitää painopisteen niin tiukasti omissa ajatuksissaan.
- Jos poimit suoria sitaatteja aineistosta, onhan sitaatin poimiminen perusteltua?
Pidä nyrkkisääntönä sitä, että referoit aineistoja omin sanoin. Huomaa, että ilmaisun tulee tällöin olla aidosti omaasi: et voi poimia aineistosta suoria katkelmia ja muuttaa niitä vain näennäisesti, esimerkiksi hieman yksittäistä sananvalintaa muokkaamalla. Omin sanoin referoidessasi tekstistäsi tulee tyyliltään yhtenäinen ja vältyt tekemästä suorien sitaattien poimimiseen usein liittyviä välimerkkivirheitä. Lisäksi osoitat ymmärtäneesi aineistoa. Suoran sitaatin poimimiseen tulee olla erityinen syy. Poimi suora sitaatti aineistosta vain, jos tekstissä on sanottu jotakin erityisen omaperäisellä tavalla. Esimerkiksi kaunokirjallisuusaineisto tai värikästä kielenkäyttöä sisältävä kolumni voi päästä oikeuksiinsa suoran sitaatin poimimisen myötä. Huomaa kuitenkin, että suorat sitaatit eivät saa olla pitkiä.
Raakaversiosta näet, kuinka pitkä esseestäsi on tulossa. Esseen suositusmerkkimäärä on 6000 merkkiä, ja tämä tarkoittaa, että tekstissä on 8-9 kappaletta. Pienet poikkeamat merkkimäärästä eivät vaikuta tekstin arvosanaan, kuten esimerkiksi vieraissa kielissä saattavat vaikuttaa. Esseen arvioinnissa ratkaisee se, paljonko kirjoittaja on tuottanut painavaa, syvällistä sisältöä. Yleensä suositusta pienempi merkkimäärä voi kertoa siitä, että esseessä päänäkökulmaa ei ole käsitelty riittävän monipuolisesti. Kovin suuri merkkimäärä voi taas kertoa sisällön rajaamisen vaikeuksista - kaikkia ideoitaan ei tule kirjoittaa valmiiseen tekstiin.
Hio tekstistä lopullinen versio
Mitä enemmän maltat muokata tekstisi raakaversiota, sitä parempi tekstistäsi yleensä tulee. Kun ajattelun kokonaisuus on hahmottunut, voit alkaa esimerkiksi lihottaa tekstisi sisältöä, tarkentaa ilmaisua, muokata aloitusta, lopetusta ja otsikkoa ja keskittyä lopuksi kielivirheiden karsimiseen. Käytä tekstin hiomisvaiheessa apunasi seuraavaa listaa.